Siirry pääsisältöön

MyDogDNA:n päivityspaketti

MyDogDNA päivittyy tasaisin väliajoin uusien testien ja ominaisuuksien osalta. Vähän päivityksestä riippuen siinä joko on lapinkoiran kannalta mielenkiintoisia uusia ominaisuuksia tai sitten ei. Muutama päivityspaketti on tässä jäänyt käyttämättä, mutta vuoden 2018 pakettiin oli lisätty degeneratiivisen myelopatian testi, joka kiinnosti Nallen osalta ja parkkigeenin väritesti, joka taas kiinnosti Hukan osalta. Niinpä laitoin molemmille päivityspaketin tilaukseen. 

Tällä kertaa koirista piti ottaa uudet näytteet testiä varten, joten kotiin tuli paketti poskisoluharjoja. Molemmista koirista otettiin näyte kolmeen poskisoluharjaan, jotka lähetettiin sitten laboratorioon analysoitavaksi. Reilun kuukauden päästä tuli sitten tieto sähköpostiin, että tulokset ovat valmiina. Nallen ja Hukan tulokset ovat epävirallisia, koska olen ottanut niiltä itse näytteet. Hukan viralliset geenitestit on tehty aikoinaan eläinlääkärin ottamasta verinäytteestä, joten nämä MyDogDNA:n tulokset menevät "nice-to-know"- osastolle, joten en viitsi maksaa ylimääräistä virallisesta näytteenotosta.

Kerään tähän nyt uusia tietoja, joita tämä päivitys koirista kertoo.


Degeneratiivinen myelopatia (DM)

Degeneratiivinen myelopatia, lyhemmin DM, tarkoittaa etenevää selkäydinrappeumaa, joka johtaa koiran halvaantumiseen. Tätä esiintyy monilla roduilla ja muutamia sairastuneita on suomenlapinkoirissakin tavattu. Taudin kantajia rodussa on runsaasti. 

Hukan tulos oli odotetusti terve. Nalle sen sijaan oli kantaja. Tämä oli erittäin hyvä uutinen, koska Nallen syntymän aikoihin tämmöisestä geenitestistä ei ollut tietoakaan (aloitettu suomenlapinkoirilla 2014), joten sen esivanhemmilta sitä ei ole testattu. Huonolla tuurilla Nalle olisi siis voinut aivan hyvin olla myös sairastumisaltis (tässä taudissa geneettisesti sairaalle ei välttämättä tautia koskaan puhkea, joten niitä kutsutaan sairastumisalttiiksi). Todennäköisesti Nalle ei siis tule tähän sairauteen sairastumaan.

Ominaisuudet

Yksi MyDogDNA:n mielenkiintoisimmista puolista on mielestäni erilaisten ominaisuuksien geenit. Niitä on ollut paljon mukana jo testin aiemmissa versioissa, tässä tiedot tämän päivityspaketin tuomista uutuuksista.

Värilokus B - Ruskea
Nalle ja Hukka ovat molemmat genotyypppiä B/B eli ne eivät kanna ns. parkkigeenejä. Tässä on testattu neljä eri ruskean värin aiheuttamaa alleelia (bc, bs, bd sekä australianpaimenkoirien b-alleeli), joista ei siis mitään ole kummallakaan koiralla. 

C-lokus - Albinismi
Kumpikaan ei kanna testattua albinismin mutaatiota. 

M-lokus - merle
Kumpikaan ei ole geneettisesti merle, eikä kanna SILV-geenin SINE-insertiota.

Satulakuviointi
Nallella voisi olla satulakuviointi (RALY-geeni -/-), mikäli sillä on myös tan-merkit aiheuttava genotyyppi A-lokuksessa. Tämä ei kuitenkaan näy sen fenotyypissä. Hukalla taas on dup/dup, mikä tarkoittaa tan-merkkiväritystä, jos koiralla on tan-merkit aiheuttava genotyyppi A-lokuksessa.

Kiharakarvaisuus
Kumpikaan koirista ei kanna testattua kiharakarvaisuutta aiheuttavaa geenimuotoa.

Takakannuskynnet
Aasialaisilla roduilla takakannuskynsiin yhdistettyä geenimuotoa ei löydy kummaltakaan koiralta. Länsimaisissa roduissa takakannuskynsiin on yhdistetty LIMBR1 DC-2 variantti, jonka suhteen Hukka on homotsygootti ja siltähän löytyy molemmista takajaloista tuplakannukset. Nalle ei kanna tätä geenimuotoa ja sillähän ei ole takakannuksia.

Lisäksi testipaletista löytyi lisää kokoon vaikuttavia geenejä sekä korkeaan ilmanalaan sopeutumiseen vaikuttava geeni.

Perimän terveysindeksi ja monimuotoisuus

Perimän terveysindeksi ja monimuotoisuus päivittyvät sitä mukaa kuin koiria testataan lisää. Nallen terveysindeksi on tällä hetkellä 106 ja Hukan 110. Eli molemmilla on pudonnut muutaman pykälän siitä, mitä ne olivat aiemmin.

Monimuotoisuuden suhteen koirat ovat pysyneet suunnilleen samoissa kohdissa eli Nalle on suunnilleen rodun mediaanin kohdalla ja Hukka sen paremmalla puolella.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt