Hukatut suomenlapinkoirat

Muutama kuva lähinnä Nallesta. Karvojen ajelusta on kolmisen viikkoa aikaa ja karvat on hyvin lähtenyt kasvamaan.

Nallen jumeja ei viime kerralla saatu avattua ja jonkun verran se onkin tässä välissä takapäätään moittinut. Varattiin heti uusi aika ja tänään Nalle sitten pääsi uusintakäsittelyyn. Hukka oli sen verran vetreässä kunnossa vailla jumeja, että se saa odottaa elokuulle seuraavaa käsittelyä. Tällä kertaa Nalle hierottiin agilityhallilla, jossa hierojalla on toimitilat. Nalle oli vähän epäluuloinen halliin menosta, kun huomasi, että nyt ei taideta olla menossa treenaamaan. Käsitellä se antoi hyvin, tosin Saanan treeniliivi ja sen taskussa olleet herkut vähän aiheuttivat keskittymisongelmia. Vähän oli vielä kireyttä alaselässä ja hännän tyvessä, mutta Saana sai ne hyvin avattua ja Nallen selkä oli käsittelyn jälkeen hyvin vetreä. Seuraava aika varattiin parin viikon päähän, jotta saadaan varmistettua ennen SM-kisoja, että jumit ovat pysyneet poissa.

Rally-tokokisojen paluumatkalla tehtiin pieni koukkaus, jotta päästiin retkeilemään Lauhanvuoren kansallispuistoon. Melko pieni puisto on kyseessä ja sen läpi pääsee ajamaan autolla. Rengasreittejä siellä on vain yksi, 2,6 kilometrin mittainen Rantapolku. Kävimme ensin kiertämässä sen ja sitten tutustumassa Lauhanvuoren kahteen nähtävyyteen, Aumakiveen ja Kivijataan. Parkkipaikalta laskeudutaan rinnettä alaspäin. Vähän poseerausta. Hukka Parkkipaikan tuntumassa on korkea näkötorni, josta pääsee ihailemaan kaukaisia maisemia. Rannalla muinaisella! Muutama tuhat vuotta liian myöhään. Kivijata on siis muinaisranta. Meren aallot ovat ennen pyyhkineet näitä kiviä. Kivijata on 800 metriä pitkä muodostelma ja siellä saa kulkea lumettomana aikana vain pitkoksia pitkin. Aumakivi on rapautuneen peruskallion ydin eli paade tai tor-muodostuma. Se on siis suuri, lähes pallonmutoinen kivi. Valitettavasti kokonaisesta kivestä en saanut kunnollista kuvaa,

Tänään otettiin suunnaksi Pori ja siellä Hannele Pirttimaan tuomaroimat rally-tokokisat. Mahtipontisesti Royal Canin Areenaksi nimetty kisapaikka osoittautui odotettua vaatimattomammaksi paikaksi. Loppumatkasta epäusko meinasi vallata, että olemma täysin eksyneet, mutta ihan oikeaan suuntaan oltiin koko ajan menossa. Kisapaikka oli tosiaan niin pieni, että sinne mahtui juuri ja juuri kisarata. Hallissa ei ollut kuin seuraava koira odottamassa, eikä siis päässyt koiran kanssa tutustumaan kisapaikkaan etukäteen. Kylttien välit olivat varamaan ihan minimissä, kun tuntui, että seuraava kyltti tuli aina heti muutaman askeleen jälkeen vastaan. Mestariluokan rata oli melko haastava sisältäen muun muassa molemmat peruutukset.  Nallelle ei sopinut ollenkaan tuo tyyli, että ulkoa mennään suoraan vieraaseen halliin kisaamaan. Vuoroa tosiaan pääsi odottamaan radan reunalla, mutta siinä oli niin vähän tilaa, ettei siinä mitään mahtunut tekemään. Nalle selvästi jännittikin radalla, joten s

Molemmat koirat pääsivät tänään hierojan käsiteltäväksi. Ei ollakaan hetkeen käyty. Nallella oli jumeja tiedossa, Hukasta en ollut ihan varma. Sillä ei mitään oireita ollut, mutta kun vauhtia on useimmiten enemmän kuin järkeä, niin sieltäkin oli jotain löytöjä odotettavissa. Aloitettiin Hukasta. Hukan piti taas vähän miettiä, että viitsiikö sitä peiton päälle tulla makaamaan, kun ei oikein tiedä mitä siellä tehdään. Siihen kun se sitten kellahti, niin makasi koko käsittelyn ajan paikallaan, välillä vaan käännettiin koira toiselle kyljelle. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Hukka noin rauhassa oli. Hierojakin kehui, että onpa se rauhoittunut. Hukka käytiin läpikotaisin läpi, eikä siltä löytynyt jumin jumia. Täysin joustava koko kaveri. Seuraava käsittely kolmen kuukauden päähän. Nalle oli sitten vuorossa ja siitä löytyikin, odotetusti, jumeja. Alaselkä oli molemmilta puolin jumissa (mikä yleensäkin jumiutuu herkästi), vasemmalta puolen pahemmin. Vasemman puolen lapakin oli jumi

Nallen karvankasvatusprojekti vol. 2 pyörähti tänään käyntiin. Eilen leikkasin suurimmat saksilla ja pesin Nallen. Tänään sitten ajelin koneella turkin lyhyeksi. Pohjavilla oli niin tiivistä, eikä sinne väliin juuri ilmaa mahtunut, joten ajelin huomattavasti lyhemmäksi kuin viime vuonna. Ehtihän se viimeksikin hyvin kasvaa syksyksi, joten uskalsi nyt vetää lyhemmäksi. Poskien, takapuolen ja jalkojen siistiminen jäi vielä tuonnemaksi. Kyllä sydäntä taas raastoi ottaa sakset käteen ja ruveta turkkia lyhentämään. En usko, että kukaan huvikseen lapinkoiran turkkia leikkaa. Mutta ensimmäisten huopaantuneiden pohjavillojen kohdalla huomasi taas, että tämä on ainoa oikea vaihtoehto meidän kohdalla. Karvaa lähti yhteensä 550 g mitä sain kerättyä pussiin. Jonkun verran pyörii vielä asunnon lattioilla. Tässä lähtötilannetta muutaman viikon takaa. Karvaa oli joka puolella ihan riittävästi. Pohjavilla pakkuuntuu helposti ja siihen tarttuu kaikki risut ym. Karva ajeltuna 3.5.2015.

Lähdettiin viettämään vappua Seitsemisen kansallispuistoon. Loppuun asti jännättiin, päästäänkö ollenkaan lähtemään, kun sääennusteet eivät kovin mairittelevia olleet. Lopulta sadetta luvattiin vain lauantaiksi, joten päätettiin lähteä matkaan. Matka Seitsemiseen taittui yllättävän nopeasti ja perillä oltiin puoli kahdentoista maissa. Käytiin ensin tutustumassa Luontokeskuksen näyttelyyn ja sitten syötiin ravintolassa. Oli kyllä erinomaisen hyvää ruokaa. Sitten pakkailtiin autolla tavarat, vaihdettiin kengät ja lähdettiin matkaan. Tarkoituksena oli kiertää pääosin Virkatien reittiä (25,6 km), mutta poiketa siltä yöksi Kirkas-Soljasen telttapaikalle, jossa oli kaivo. Lähtötunnelmissa Luontokeskuksella. Lähdettiin kiertämään Virkatietä vastapäivään. Alkumatka kuljettiin metsässä. Polku oli kapea, mutta hyvä kulkea. Muutama ihminen ohitti meidät, mutta Susikankaan jälkeen rauhoittui. Pidettiin ensimmäinen tauko Susikankaan jälkeen, kun rinkat vaati vielä vähän säätöä.