Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Hyvää joulua!

Lappalaiskoirien tokokoulutus

Lappalaiskoirat ry:n Pohjanmaan alaosasto on näyttänyt heräämisen merkkejä ja järjesti lappalaiskoirille tokokoulutuksen. Kouluttajana oli Jonna Löytynoja (kennel Kielapihkan) ja osallistujina 9 kpl suomenlapinkoiria ja yksi sairastapausta paikkaamaan tullut hovawartti. Hukan kanssa tehtiin ruutua. Muutama toisto ensin kosketusalustaa, sitten kosketusalusta ruutuun. Palkataan koiraa ruutuun katsomisesta. Huom! ruutuun katsomisella ja ruutuun menemisellä täytyy olla eri käsky, jotta koira ei varasta ruutuun. Kun koira on katsonut ruutua, annetaan käsky mennä kosketusalustalle. Koiran pitäisi mennä alustalle, mutta Hukka meni merkin luo ja rupesi haukkumaan. Ollaan treenattu merkille menoa rally-tokossa, joten se kokeili, että olisiko se tämä juttu mitä haluttiin. Odotettiin vaan hiljaa, auttamatta, kun Hukka haukkui. Välillä Hukka vilkaisi alustaa, mutta jatkoi haukkumista. Lopulta meni alustalle, mistä palkattiin. Hukka on vähän epävarma lähtemään minun luota ruutuun, joten sillä

Elisan nosework special

Iltapäivällä päästiin vielä Reunasen Elisan nosework speciaaliin Nallen kanssa. Koko päivä siis koiramaista touhua, mutta sama se kun tuonne asti ajeltiin. Koulutuksessa oli jonkun verran kokeneempia koirakoita, joten treenit tehtiin hyvin yksilöllisesti sen mukaan, mitä kenenkin piti treenata. Nallen kanssa keskityttiin ilmaisuongelmaan. Se tykkää etsimisestä niin paljon, ettei välttämättä ilmaise hajulähdettä, koska tietää etsimisen loppuvan siihen.  Ensimmäisellä kierroksella tehtiin seuraavanlaista harjoistusta: Otetaan teesihvilä, jossa on haju. Pidä sihvilää itse kädessä ja palkitse koiraa haistamisesta + ilmaisukäytöksestä (Nallella istuminen). Toistoja tehdään x määrä. Kouluttaja pitää sihvilää ja toistetaan kohtaa 1 taas x määrä. Sihvilä edelleen kouluttajalla. Koiran tehdessä ilmaisukäytöstä, kouluttaja tekee häiriötä (esim. kävelee paikallan). Palkataan koira, jos se pysyy ilmaisukäytöksessä. Jos koira lopettaa ilmaisun, odotetaan uusi haistelu + ilmaisukäytös

Kohdetyöskentelykoulutus

Haupaikka Kauhajoella järjesti Vainuvoiman Elisa Reunasen pitämään kohdetyöskentely- ja nose work koulutuksen samana päivänä. Hukan kanssa osallistuin aamupäivällä kohdetyöskentelyyn ja Nallen kanssa iltapäivällä nose workiin. Päivä aloitettiin kohdetyöskentelyä käsittelevällä luennolla. Tässä taas omia muistiinpanoja ja ajatuksia aiheesta. Kohdetyöskentely Tommy Wiren on sanonut koiran koulutuksen olevan kuin delfiinin koulutusta avomerellä. Kun delfiiniä koulutetaan delfinaariossa, sillä ei ole muita virikkeitä, jotka häiritsisivät koulutusta. Koiraa (ja delfiinejä avomerellä) kouluttaessa ympäristössä on paljon muita virikkeitä. Kohdetyöskentely on perustaito, josta on hyöytyä sekä koiralle että ihmiselle. Normaalissa arjessa koiraa kouluttaessa joutuu koko ajan kilpailemaan muiden ärsykkiden kanssa. Kohdetyöskentelyn tarkoituksena on opettaa koiralle laboratoriamaisissa olosuhteissa peruskäytös. Tehtävä voi olla yksinkertainen, mutta ei välttämättä helppo

Kalenterityttö ja kalenteripoika

Hau-Hau Champion järjesti kalenterikuvakilpailun, johon lähetin pari kuvaa ehdolle. Aiheena oli suomalaisen koirakansan maisema eli kuvan piti olla koira rakkaassa maisemassa. Molemmat omat kisakuvani olivat viime kesän Lapin reissulta. Kalenteriin valttiin 12 kuvaa ja valmiita kalentereita jaetaan tapahtumissa, joissa Hau-Hau Champion on mukana.  Niin onnellisesti kisassa kävi, että kuva, jossa Nalle ja Hukka istuvat Pyhä Nattasen huipulla valitiin kalenteriin. Pyynnöstä lähetin suurempi kokoisen version kuvasta HHC:lle ja jäin odottamaan palkinnoksi luvattua tuotepakettia. Mukavan kokoinen paketti postissa sitten odottikin. Kolme pussia koiran herkkuja, pantaan kiinnitettävä vilkkuvalo ja neljä kappaletta kalentereita. Eli samalla joululahjojen ostoslista pineeni vähäsen.  Nalle ja Hukka päätyivät koristamaan maaliskuun kuvaa. Kaikkiin kuviin oli lisätty teksti, joita oli myös kerätty jonkun kilpailun myötä. Nallen ja Hukan kuvaan osui mielestäni oikein oiva

Seinäjoen agilitykisat

Hukan kanssa käytiin kisaamassa kolme rataa. Tuloksilla ei juhlittu, mutta saatiin kolme ehjää kokonaista rataa, joihin olin kyllä tyytyväinen. Vaikeat keppikulmat oli kaikilla radoilla ja nollia ei paljon nähty.

Palkkioiden valinta

Jirka Vierimaa tuli Haunpaikkaa pitämään luentoa ja koulutusta palkkioiden valinnasta. Olin ilmoittautunut mukaan kuunteluoppilaaksi, mutta edeltävänä päivänä ilmenneen sairastapauksen vuoksi osallistuinkin Nallen kanssa käytännön osuuteen. Päivä aloitettiin luennolla ja tässä omat muistiinpanoni ja mietelmäni aiheesta. Luento Perusteet Kun koiralle opetetaan yksi taito palkkioiden avulla, seuraava taito opitaan nopeammin jne. Tämä mahdollistaa monimutkaisten käytösketjujen opettamisen. Kouluttajan yleisimmät vihreet ovat koulutusvirheitä tai se, että tehdään liian yksinkertaisia harjoituksia. Vaaditulla käyttäytymisellä on yhtä paljon väliä kuin siihen pariutuneella vahvisteella. Negatiivista vahvistetta eli helpotuksen tunnetta ei voi käyttää vahvisteena. Tällä luennolla palkkiolla tarkoitetaan positiivista vahvistetta. Palkkio voi olla lelu, ruoka, muu esine tai tekeminen (esim. kuopan kaivaminen). Tärkeää palkkion käyttämisessä on katsoa, mitä palkitsemisen jälkeen

Nalle 9 vuotta ja senioritarkastus

Nallella tuli jo 9 vuotta mittariin, joten synttärijuhlien kunniaksi päätin viedä sen eläinlääkäriin. Kyllä, Nalle tykkää käydä eläinlääkärissä niin kovin, että tämän voi laskea synttärilahjaksi. Vuorossa oli senioritarkastus, jota Evidensia eläinlääkäriasemat tarjoavat. Rahastusta voi joku sanoa, mutta Nalle ei ole kovin paljon sairastellut, minkä vuoksi sitä ei ole kauheasti tutkittukaan, joten halusin jotain tietoa sen terveydentilasta vielä kun se on terve. Senioritarkastuksen lisäksi otettiin ylimääräisenä laaja verikoe. Ensimmäistä kertaa Nallen elämässä otin siltä virtsanäytteen. Etukäteen harjoittelin kerran ja h-hetkellä onnistui heti ensi yrittämällä. Eläinlääkäri Maria Hautala tutki Nallen erittäin tarkasti ja mikä parasta, syötti Nallelle herkkuja! Nivelet toimivat normaalisti, nisäkasvaimia ei löytynyt, virtsa-arvot olivat normaalit eli maksa toimii kuten pitää, eikä diabetestä ole. Samoin sydän toimi normaalisti, eikä verenpaine ollut koholla. Kaikkinensa siis ra

Viikonlopun vietossa kotikonnuilla

Viikonloppuun kotikonnuilla kuuluu tietenkin ulkoilua koirien kanssa. Tänään käytiin etsimässä muutamaa luolaa vähän kauempana, joten koirat pääsivät retkelle uusiin maisemiin. Yksi luola jäi odottamaan seuraavaa kertaa, sitä ei kerta kaikkiaan huonioista koordinaateista ja kallioilla kiipeilyistä huolimatta löydetty. Toinen luola sen sijaan löytyi. No koirat eivät panneet pahakseen ylimääräistä harhailua luolaa etsien.  Nalle Juniori ja seniori. Hukka ei ehtinyt enää poseeramaan.

Aikamoinen kasa lapinkoiria

Näytä tämä julkaisu Instagramissa. Henkilön Tuija (@tuijase) jakama julkaisu Loka 14, 2017 kello 4.22 PDT Aikamoinen kasa suomenlapinkoiria on kertynyt meidän sukuun. Ensin enollani oli sekarotuinen, kovasti suomenlapinkoiraa muistuttava Resu. Sitten tuli meidän Nalle. Muutama vuosi myöhemmin aikuisena kodinvaihtajana tädilleni muutti Nallen velipuoli Nalle. Kutsumme sitä välillä Nallekalleksi, ettei mene Nallet sekaisin. Hetki Nallen kotiutumisen jälkeen meille muutti Hukka. Tästä muutama vuosi, niin enolleni muutti Halla. Ja siitä hetki, niin siskolleni Lumo. Tässä sukukokouksessa kaikki muut paitsi Halla paikalla.  Näytä tämä julkaisu Instagramissa. Henkilön Tuija (@tuijase) jakama julkaisu Loka 14, 2017 kello 4.24 PDT Veli Nalle on kyllä hauska koira. Aina kovin innoissaa, kun käydään sen luona kylässä. Näytä tämä julkaisu Instagramissa. Henkilön Tuija (@tuijase) jakama julkaisu Loka 14, 2017 kello 4.26 PDT Nalle ja Lumo tanssin pyörteissä.

Lappajärvellä retkeilemässä

Lumo tuli meille kylään, joten lähdimme porukalla etsimään muutamaa luolaa Lappajärven suunnalta.  Samalla saatiin hienoja syksyisiä kuvia koirista. Tätä paikkaa tituleerattiin Pohjanmaan Koliksi. Ehkä nyt ei ihan sille tasolle päästy, mutta ihan hienoltahan tuo taustalla häämöttävä Lappajärvi näyttää. Tämmöinen oli yksi löydetyistä luolista.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa

Tavoitteena on kiertää kaikki Suomen kansallispuistot ja nyt käytiin valloittamassa Kauhanevan-Pohjankaan kansallispuisto. Tuonne on vain vajaan tunnin ajomatka meiltä, mutta jotenkin ei vaan ole aiemmin saanut aikaiseksi lähteä. Osittain ehkä se, että alueella on vain yksi rengasreitti ja sekin vain 4,5 kilometrin mittainen. Suurin osa reitistä kuljettiin pitkospuita pitkin ja osan matkaa vanhaa tien pohjaa, joten reitti oli erittäin helppokulkuinen. Väkeä oli kauniina syyspäivänä todella paljon, joten mistään luonnon rauahsta ei voinut puhua. Monilla muillakin oli koirat mukana ja valitettavan moni piti niitä irrallaan, vaikka se on kansallispuistoissa aina kiellettyä. Tähän kun vielä yhdistää pitkospuilla kävelyn, missä vapaana juoksevia koiria ei päässyt väistämään, niin ei ollut kovin miellyttävä kokemus meille tai omille koirille. Tuskinpa siis tulee ihan äkkiä ainakaan sulan maan aikaan käytyä uudelleen. Kansallispuistossa suunnattiin vielä Katikan kanjonille, mi

Mittaustilaisuus

Virallinen mittaustodistus haettu! #herrahukka #eimikäänpikkumaksi Henkilön Tuija (@tuijase) jakama julkaisu Syys 23, 2017 kello 4.35 PDT Agilityn sääntömuutoksen vuoksi koirat pitää mittauttaa virallisessa mittaustilaisuudessa, jotta ne voivat vielä siirtymäajan jälkeen kisata agilityssä. Nalle jää agilitystä eläkkeelle ennen siirtymäajan loppua, mutta Hukan kävin mittaututtamassa kun tilaisuus meidän omalla treenihallilla järjestettiin. Mentiin paikalle iltapäivällä ja suurin vilske oli jo ohi, vaikka hallin toisessa päässä oli kultaistennoutajien erkkari menossa. Päästiin pienen odottelun jälkeen Salme Mujusen mitattavaksi. Sanoin heti, etttä tämän pitäisi olla selvä maksi. Salme käski nostaa Hukan trimmauspöydälle. Vähän pienihän se pöytä Hukalle oli, mutta tein työtä käskettyä ja Hukka mahtui juuri ja juuri siinä seisomaan. No toisaalta ei ollut tilaa liikkua, joten Hukka seisoi kuin tatti paikallaan koko mittauksen ajan. Salme halusi välttämättä kokeilla menis

Villisikatestissä

Nalle ja Hukka ovat käyneet petotesteistä jo sudella, karhulla ja ilveksellä. Nyt oli vuorossa viimeinen peto eli villisika. Lumo oli meidän matkassa ja se testattiin sudelle. Testi järjestettiin Jämsän Himoksella OnniDog- tapahtuman yhteydessä. Tarkempaa testipaikkaa ei etukäteen kerrottu, joten käytiin ohjeiden mukaisesti kysymässä neuvoja. Ensimmäisellä yrittämällä ei oikeaan paikkaan löydetty, mutta onneksi oli aikaa käydä kysymässä ajo-ohjeita uudemman kerran, joten tällä kertaa osuttiin oikeaan paikkaan.  Keli ei paljon huonompi olisi voinut olla, vettä tuli taivaan täydeltä ja ilma oli syksyisen viileä. Muutama koira oli ennen meitä, joten ne katsottiin ja sitten oli Lumon vuoro. Lumo suoriutui omaan tyyliinsä testistä ja sitten Hukkaa ja Nallea varten vaihdettiin pedoksi villisika. Ensimmäisenä testivuoroon pääsi Hukka. Se oli hyvin kiinnostunut hajusta ja lähti jäljelle. Villisian tullessa Hukka siirtyi minun ja villisian välliin ja alkoi heti haukkumaan. Se haukkui

Agilityn piirinmestaruuskisat

Etelä-Pohjanmaan agilityn piirinmestaruuskilpailut kisattiin tänä vuonna meidän omalla hallilla. Lauantaina oli ykkösille ja kakkosilla kaksi rataa ja sunnuntaina kolmosille kaksi rataa ja joukkuerata. Hukan kanssa mentiin lauantaina useampi rata, mutta vain yhdeltä tuli tulos. Nallen kanssa juostiin kaksi rataa yksilökisassa ja yksi joukkuekisassa. Nallella alkoi päivän kolmannella radalla tassu jo painaa siihen malliin, että taisi olla meidän viimeiset kisat, jossa kolme rataa pusketaan. Hukka meni hienosti joukkueradan. Radan loppupuolella oli kohta, jossa hypyltä piti kääntyä monien koirien jatkaessa suoraan putkeen. Otin Hukkaa melko kovasti kiinni ennen hyppyä ja se viime hetkellä jättikin hyppäämättä. No tuli ainakin ohjaukseen, mikä on aina positiivista. Keppikulma oli meille haastava, joten sieltä myös virhe. Valitettavasti Hukka oli ainut tuloksen tehnyt meidän joukkueesta, joten joukkueen kokonaistulos oli HYL. Mutta aika hienoa, että meidän joukku

Taikametsässä

Kesälomareissu vol. 3: Urho Kekkosen kansallispuisto

Nuorttijoelta matka jatkui Saariselälle, sivistyksen keskelle. Meillä oli mökki Saariselän keskustan tuntumassa ja tehtiin päiväretkiä Saariselän, Kiilopään, Tankavaaran ja Sompion alueilla. Saariselän-Kiilopään alueen reittejä oli uusittu ja nyt siellä oli teemareittejä. Reittimerkkeinä oli teemareittiä kuvaavat symbolit. Suosituimmat reitit oli soraistettu. Tästä on vähän ristiriitaiset fiilikset. Onhan se hyvä, että suosittujen reittien kulumista ehkäistään näin, mutta toisaalta taas vähän hassua lähteä kansallispuistoon kävelemään "poluille", jotka ovat paremmassa kunnossa kuin monet Etelä-Suomen kävelytiet... Kavuttiin yhtenä päivänä Iisakkipään huipulle. Sattui hyvin sumuinen päivä, joten maisemia ei näkynyt kovin kauas. Iisakkipään huipulla. Nähtiin taas poro ja Nalle haaveilee seuraavan näkemisestä. Nalle. Hukka.  Hukan mielestä retkeily on tosi mukavaa. Hukka ja heijastus. Erään tunturilammen rannalla sai