Hukatut suomenlapinkoirat

Lähdettiin taas koirien kanssa meidän vakimetsään lenkille. Lämpötila alkaa olemaan jo sitä luokkaa, että se vaivaa paksussa turkissa olevaa Nallea. Turkkia on taas sen verran, että Nalle näyttää olevan joko sairaanloisen lihava tai viimeisillään raskaana. Keppien syömistä. Vähän jaksoivat koirat spurttailla. Tässä Nalle vaanii Hukkaa, joka miettii, että minne suuntaan sitä uskaltaisi liikahtaa. Saisinko herkkuja? Pikku-Hukka Melkein karvaton Hukka. Hukka on kyllä hauska siitä, että siinä ei juurikaan huomaa eroa, onko se täydessä turkissa vai karvanlähdössä. Tänään oli vuorossa keppileikit. Koirilla on selvästi erilaiset leikkipäivät. Joskus juostaan, joskus painitaan ja joskus vedetään keppejä. Nalle yleensä määrittää mitä ja miten leikitään. Jos hommat ei suju Nallen mielen mukaan, niin sitten ei leikitä ollenkaan. Hukka on tämän oppinut ja leikkii aina kuten Nalle haluaa. Kuvien yhteyteen kuuluisi valtaisat äänitehosteet. Molemmat murraavat ihan tosissaan keppiä ve...

Omatoimitreenien jälkeen mentiin koirien kanssa vähän juoksemaan pellolle, Hukkaahan ei kahta kertaa tarvitse käskeä juoksemaan. Välillä muutama poseeraus vanhan ladon edessä. Tuuli oli niin kova, että monessa kuvassa koirien korvat oli miten sattuu. Tässä nyt molemmilla pystyssä. Nalle ninjailee. Ja vaanii. Hukka "ei mua väsytä, kun muuten vaan pyörin tässä maassa". Hukkaa ihan hirvittää nuo Nallen irvistelyt. Po-joing! Kilpajuoksua. Hukan mielestä on ihan parasta, kun joku jahtaa sitä. Nallea taas käy ärsyttämään, jos Hukka juoksee liian lujaa. Pikku-Hukka on vieläkin aikamoinen babyface. Hukka rakastaa pyörimistä, kesät talvet. On se aika nätti. Räyh! Nallukka Ja Hukka juoksee. Välillä Nallekin innostuu mukaan. Kimppuun! Hukka ei aina ihan huomaa, ettei Nalle enää jahtaakaan sitä. Saalistaja vaanimassa saalistaan. Vähänkö meillä oli mukavaa!

Koiramainen viikonloppu jatkui vielä sunnuntaina Krista Karhun tuomaroimilla rally-tokokilpailuilla. Nallen kanssa meillä oli edessä mestariluokan korkkaaminen. Kyllä harmitti, että menin ilmoittautumaan, mutta en kehdannut enää peruakaan. Kisojen hyvä puoli oli se, että kisat alkoivat mestariluokalla, joten ei tarvinnut koko päivää jännittää. Ratapiirrustuksen näkeminen ei nostanut odotuksia kovin korkealle. Radalla oli pujottelu oikealla puolen seuraten juosten, molemmat peruutukset, viisi puolenvaihtoa ja käytösruutu oikealla puolen maaten. Monia asioita, joita ei ole vielä treenattu. Nalle oli vuorossa toisena. Alku meni tuttuun tapaan vähän takellellen. Yhden kyltin uusin. Sitten sain Nallea kannustettua niin, että sen häntä alkoi heilumaan ja itselläkin jännitys vähän laukesi. Pujottelussa Nalle ei tainnut juosta askeltakaan, minä senkin edestä. Sen sijaan muutamaa tötsää Nalle kyllä haisteli. Peruuttaminen sivulla ongelmitta. Houkutuksessa meinasi mennä katsomaan, muttei me...

Lauantaipäivä jatkui vielä motivoinnin jälkeen kiireisenä. Molemmilla koirilla oli vielä vuorossa Krista Karhun rally-tokokoulutus. Koulutus oli taas jaettu kahteen 30 minuutin osaan eli mulle oli tiedossa tiivis kahden tunnin paketti. Koirat sai sentään aina välillä huilata, kun kävin niitä lennossa vaihtamassa. Hukan ryhmä aloitti ensin. Krista kysyi, että mitä me haluttaisiin treenata. Monilla tuli esiin ihan perusseuraaminen. Näytettiin ensin pätkä. Hukalla seuraaminen sujuu joko hyvin tai hyvin huonosti. Nyt oli tuon jälkimmäisen vuoro, mikä olikin hyvä, koska vinkkejähän täällä ollaan hakemassa. Krista kävi tämän jälkeen läpi, miten opettaa omille koirilleen seuraamista. Kontaktin säilyminen on tärkeää ja sitä tulisi harjoitellla ihan kotona peilin edessä perusasennossa. Mestariluokan ratasuoritus kestää +- 3 minuuttia, joten koiran pitäisi pystyä istumaan kontaktissa perusasennossa vähintään tuon ajan. Rally-tokossahan ei vaadita jatkuvaa kontaktia, mutta kyllähän se tehtäv...

Ilmoitin molemmat koirat Mikan motivointikoulutukseen, koska ne ovat molemmat niin erilaisia, että pelkästään toisen kanssa osallistumisesta ei olisi välttämättä ollut hyötyä toisen kanssa. Ensin vuoroon pääsi Hukka . Näytettiin Mikalle miten me leikitään. Minulla oli kaksi eläimenkarva-narulelula. Hukka ryhtyi heti repimään toista ja päästiin jossain vaiheessa siitä irti ja otin toisen taskusta. Hukka pudotti ensimmäisen ja ryntäsi toisen luo. Tätä jatkettiin jonkun aikaa. Juoksin itse hallia edestakaisin, koska Hukka tarvitsee leikkiin mukaan liikettä ja toisaalta se myös palkkautuu yhdessä juoksemisesta. Mika antoikin kiitosta minun aktiivisuudesta leikin aikana. Hyvältä kuulemma meidän leikkiminen näytti. Seuraavassa harjoituksessa leikitin ensin Hukkaa niin, että sen vire nousi. Siitä lähdettiin suoraan tekemään agia hyppy-hyppy-putki ja putken jälkeen Hukan olisi pitänyt tulla seuraamaan, mistä olisin sen palkannut. Hukallahan nousi kierrokset oikein kunnolla ja se tuli ...

Lauantaiaamu aloitettiin Mikan 1,5 tunnin luennolla motivoinnista. Tässä taas se, mitä ehdin kirjata ylös. Käytöksellä on seuraus. Kaikki lähtee hallinnasta. Autonominen hermosto ohjaa viretilaa tarkoituksenmukaisesti vastaamaan käsiteltyä tietoa. Klassista ehdollistumista, tunneoppimista tapahtuu kaiken aikaa (tunne-ehdollistuminen). Koira ei saa koskaan olla oman onnensa seppä. Motivaatio Motivaatio on toiminnan voima, käyttäytymistä virittävien ja ohjaavien tekijöiden järjestelmä. Motivaatio on psyykkinen tila, joka määrittää millä vireydellä, aktiivisuudella ja ahkeruudella yksilö toimii päämääriensä eteen. Motivaatiotaso vaihtelee eri tilanteissa ja eri aikoina. Kaikilla on rajansa (henkinen/fyysinen jaksaminen: jos ei ole nälkä, ruoka ei motivoi). On koirayksilö kohtaista, miten se haluaa leikkiä esim. miten lähtee pallon perää, miten reagoi patukkaan tai ihmisen liikkeeseen. Työ- ja lepovaiheissa eri roolien motivaatio, tasapaino ja viretilan vaihto. Ohjaajan motivoit...

Hukka osallistui Mikan rauhoittumiskoulutukseen. Vuorossa se oli vasta toiseksi viimeisenä ja aikataulu jonkun verran venähtänyt, jonka vuoksi hallissa oli melko hiljaista. Ehdin seurata muutaman koiran ennen kuin lähdin hakemaan Hukan kotoa. Hukan kanssa aloitettiin, kuten lähes kaikkien muidenkin kanssa, luopumisella. Hukalle tuttua juttua, kun sitä on aika paljon treenattu. Koira makaamaan maahan ja herkku tassujen eteen. Herkkuun ei kosketa ennen luvan saamista. Hukka otti kivasti katsekontaktia, kun laitoin herkun maahan. Siitä päästiin sitten agilityn pariin. Hukalla nousee nupit kaakkoon, heti kun vien sen ekan esteen taa ja päästän irti. Nyt tehtiin niin, että jos innostus kasvoi liiaksi, siirryin pois esteiden luota ja jatkoin luopumisharjoituksia. Hetken päästä uusi yritys ja jos innostus nousi, takaisin luopumisharjoituksiin. Muutaman toiston jälkeen Hukka pysyikin hyvin rauhallisena. Tästä jatkettiin sitten niin, että muutaman esteen (ja innostuksen nousun) jälkeen...

Viikonloppuna oli luvassa koiratouhuja oikein urakalla. Perjantaina osallistuin Hukan kanssa Mika Jalosen rauhoittumiskoulutukseen, lauantaina molempien kanssa Mikan motivointikoulutukseen ja Krista Karhun rally-tokokoulutukseen ja sunnuntaina oli vielä Nallen kanssa rally-tokokoultus. Perjantain koulutus alkoi parin tunnin luennolla. Mika käytti paljon esimerkkejä elävästä elämästä, enkä läheskään kaikkea ehtinyt kirjata ylös, mutta tässä se mitä sain talteen. Käyttäytyminen on osa jatkuvaa vuorovaikutusta, joka tapahtuu yksilön perintötekijöiden, ympäristötekijöiden ja oppihistorian välillä. Seuraus (motivaatio) määrittää käytöstä. Viimeinen sosiaalinen aikaikkuna on seitesemän viikoisesta eteenpäin. Silloin kannatta painottaa sosiaalistumista ja epäluulottomuutta ympäristöä kohtaan. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Tarkkaile oppihistoriaaja nykyhetkeä ja tiedä mihin olet menossa. Ohjaajan osuus Ohjaaja määrittää elinympäristön. Koulutustilanteissa elinympäristön...

Metsälenkille lähtiessä aurinko paistoi niin kivasti, että kamera tarttui matkaan. Autolta lähtiessä otettiin alkupainit hiekkatiellä. Nallen turkkki alkaa taas olemaan paksussa kunnossa. Kimppuun! Pieni poseeraustauko. Näitä kahta on kyllä niin helppo kuvata. Nalle nököttää paikallaan maailman tappiin asti ja Hukkakin on alkanut pysymään niin, että muutaman kuvan ehtii napsaisemaan. Vauhti on Hukalla verissä. Sillä on oikeastaan kaksi vaihdetta: paikallaan tai täysiä. Välimuotoa ei ole. Nalle taasen ei turhaan juoksuaskeleita ota. Tässä se Hukan toinen vaihde. Loput kuvat onkin poseerauspainotteisia, koska minun kuvaustaidot ei riitä ottamaan kuvia hämärässä metsässä. Hukasta on kasvanut minun silmään ihan näpsäkkä nuorimies. Erityisesti tykkään turkista ja laadusta. Karva on lyhyttä, mutta pystyä, jolloin edes karvanlähtöä ei huomaa. Tässä esimerkiksi Hukalla ei ole juurikaan pohjavillaa jäljellä. Nallea katsoessa sormet syyhyä päästä ajelemaan se taas kal...