Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2019.

Lappalaiskoirien lammaspaimennuspäivä

Facebookin ihmeellisessä maailmassa sattui silmään Lappalaiskoirat ry:n ilmoitus lammaspaimennusviikonlopusta. Harmittavasti olin jo buukannut sunnuntaille noseworkin tutustumispäivän, joten laitoin viestiä onko mahdollista osallistua vain lauantaille. Seuraavana päivänä tulikin vastaus, että saatiin paikka lauantaille. Vinkkasin tapahtumasta myös Katille, joka päätti lähteä Sansan kanssa. Hekin onneksi saivat paikan, joten pääsimme lähtemään matkaan kimppakyydillä. Yksin ajellen olisikin ollut aika rankka reissu päiväseltään tehtynä. Kellon soidessa lauantaiaamuna kello 5.15 saatoin hetkellisesti kirota koiraharrastusten mielekkyyttä. Kyljen kääntämisen sijaan kömmin ylös aamupalalle ja sitten pihalle odottamaan Katia Sansaa. Korpilahtea kohti ajellessa väsymys painoi aika kovasti. Onneksi sain istua vaan kyydissä, joten minun osani oli helppo. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, joten ehdittiin vielä heittämään vessareissu huoltoasemalle ennen paimennustilalle saapumista. Olti

Teräsmummo senioritarkissa

Nalle kävi ensimmäisen kerran senioritarkissa yhdeksänvuotis syntymäpäivänään reilu pari vuotta sitten. Nyt oli aika uusia tarkastus, vaikka mitään merkittäviä vanhuuden oireita Nallessa ei olekaan ilmennyt. Saa ainakin itse mielenrauhaa, kun ammattilainen käy koiran huolellisesti läpi. Viime kerralla otettiin varsinaisen tarkastuksen lisäksi laaja verenkuva, mutta koska edelleenkään ei mitään oireita sairauksista ole, ei sitä nyt tällä kertaa otettu.  Virtsanäytteen otto onnistui hyvin ilman etukäteisvalmisteluja. Nallen kyykätessä törkkäsin muovirasian takajalkojen väliin ja reilu määrä näytettä saatiin. Sitten suunta kohti Mai-Vetiä. Kävin ensin ilmoittautumassa ja viemässä virtsanäytteen. Sitten käytin Nallen vielä tarpeillaan ja mentiin vaa´an kautta odottelemaan omaa vuoroamme. Melko pian päästiinkin eläinlääkäri Aija Ritan tutkittavaksi. Nalle käytiin perusteellisesti läpi. Iho ja turkki olivat hyvässä kunnossa, maitorauhaskudoksessa ei ollut löydöksiä, sydän toimi

Petsofin luonneanalyysin päivitys

Petsofin sivuilla julkaistiin tämän vuoden alussa käyttäytymiskyselyn vastausten pohjalta laaditut analyysit. Analyysejä on kehitetty kuluvan vuoden aikana, joten sen jaottelu on vähän muuttuunut. Lisäksi, kun oman koiran vastauksia peilataan muihin vastaajiin (sekä saman rotuisiin että kaikkiin koiriin) analyysi muuttuu vastausmäärän kasvaessa. Sen vuoksi ajattelin päivitellä tänne, miltä Nallen ja Hukan luonteista saadut analyysit tällä hetkellä näyttävät. Helmikuussa kirjoittamani juttu aiheesta löytyy täältä , josta pääsee seuraamaan vähän millaisia muutoksia tässä on tapahtunut. Petsofin luonneanalyysin vastaukset jaotellaan tällä hetkellä seitsemän alaotsikon alle, jotka ovat aggresiivisuus, ääniarkuus, eroahdistus, persoonallisuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus, alusta-arkuus sekä arkuus/ujous. Lisäksi on lausunto koiran kognitiokyvystä (havaintokyky, muisti ja oppiminen). Katsotaan nyt tarkemmin näiden tuloksia. Suomenlapinkoirien vastausmäärä oli vuoden alkupuolell

Hetta hoitolainen

Saatiin vähän vipinää sunnuntaipäivään, kun puolivuotias Hetta pentunen (Taivaannastan Havis Amanda) tuli meille päivähoitoon. Hettan astututtua ulko-ovesta sisään, se taisi ensimmäisen tunnin juosta häntä suorana huoneesta toiseen ja vähän välillä painia Nallen tai Hukan kanssa. Sitten käytiin pienellä lenkillä ja loppupäivä sujui vähän rauhallisemmissa merkeissä. Hukka ihmettelee, että mikä tuo pieni karvakasa on, joka vie kaikki lelut suusta. Hukka on tyttöjä kohtaan niin herrasmies, että antaa niille kaiken leluista ja ruuasta lähtien yhtään vastaan sanomatta. Nalle oli yllättävän suopea Hettaa kohtaan. Kyllä se kaikkien pentujen kanssa hyvin toimeen tulee, mutta harvemmin alkaa niiden kanssa leikkimään. Yleensä on ennemmin välinpitämätön pentuja kohtaan. Nyt kuitenkin Hettan kanssa veti kovasti leluja, Hukka toimii tämän köydenvetokilpailun erotuomarina. Välillä nukutaan. Erinäisissä asetelmissa. Hyvin Hetta sujahti meidän koirien joukkoon ja lopp

Kraniosakraaliterapiassa

Vaikka koirillekin on nykyään kehonhuoltopalveluja joka lähtöön tavallisista koirahierojista jäsenkorjaajiin, olen tähän asti käyttänyt koira vain ihan normaalissa hieronnassa. Tai no Oulussa asuessa Nalle kävi muutaman kerran fysioterapeutilla, missä sai mm. akupunktiota ja lisäksi se on kerran käynyt osteopaattisella hierojalla. Mutta muuten ollaan tosiaan käytetty vain koirahierojien palveluita. Nyt kuitenkin sattui Facebookissa silmään ilmoitus vapaista ajoista kraniosakraaliterapiaan, jota piti meille kehonhallintakursseilta ja koirahierontakoulutuksista tuttu Miia Manner . Kraniosakraaliterapia on kehon kraniosakraalijärjestelmän tasapainottumista tukeva manuaalinen terapia. Kehon kraniosakraalijärjestelmän muodostavat aivot, selkäydin, aivo-selkäydinneste, aivokammiot sekä aivoja ja selkäydintä suojaavat kalvot. Näiden lisäksi järjestelmään kuuluu kalvoihin yhteydessä olevat luut, kallon luut ja ristiluu sekä kehon faskiajärjestelmä. Kraniosakraalijärjestelmään vaikuttaes

Valkin agilitykoulutus

Hukalla oli ohjelmassa Valkin Katjan agilitykoulutus pitkästä aikaa. Katja laittoi meille ratapiirrustuksen jo pari päivää sitten, jotta kukin ehti vähän katsoa minkälaista pätkää haluaa 44 esteen mittaiselta radalta treenata. Hurjan vaikealta rata näytti piirrustusta katsellessa ja ajattelin, että ei me montaa estettä ehditä mennä. Mutta taidettiin ehtiä hyvinkin 40 estettä eli montaa ei jäänyt menemättä. Jätin tällä kertaa kepit kokonaan tekemättä, kun lähestymiset oli Hukalle vähän vaikeita ja niiden kanssa tiedän miten edetä. Niinpä keskitytttiin sitten muuhun. Rata oli kiva ja siinä koira pääsi hyvin etenemään. Meillä treenin aiheena oli koiraan luottaminen ja lähettäminen sekä in-init. Hukalle pitäisi vielä opettaa joku käsky in-ineihin, nythän niissä on hyödynnetty lähinnä Hukan luontaista taipumusta hakeutua minua kohti ja hyvin ollaan tähän asti sillä pärjätty. Takaakiertoihin lähetyksessä pitäisi aina muistaa sanoa käskysana (keskityin nyt niin Huotarin koulutuksessa esi

Ruutia tapaamassa

Hukan pennut ovat ehtineet jo neljän kuukauden ikään. Pentujen kasvua on ollut mukava seurata kuvien välityksellä, mutta nyt päästiin tapaamaan ainoaa Seinäjoelle jäänyttä pentua ihan livenäkin. Kyseessä on Jääkukan Hukkareissu eli Ruuti, joka pentuna tunnettiin Pippurina. Sovittiin treffit Hettan luokse, niin Ruuti pääsi peuhaamaan isänsä tapaamisen lisäksi myös pentuseurassa. Täytyy kyllä sanoa, että Ruutista on kasvanut ihan isänsä kopio. Hukka oli tismalleen samannäköinen tuon ikäisenä. Samanlainen hoikka koipeliini. Jännä nähdä mihin suuntaan tämä Ruutin kehityskulku suuntaa, että kuinka isänsä näköinen on aikuisena. Hetken riekkumisen jälkeen otettiin isästä ja pojasta poseerauskuvia. Harmi kun keli ei meitä suosinut, joten kuvien laatu ei päätä huimaa. Mutta jotain muistoja tästäkin hetkestä. Erittäin hienosti malttoi Ruuti noin pieneksi pennuksi Hukan vieressä paikallaan istuskella. Hukka oli taas hauska kaveri. Yleensä se on porukan hulivili ja h