Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.

Kesä-Nallen paluu

Varma kevään merkki västäräkin saapumisen, leskenlehtien kukkimisen ja koirakakka keskustelun ohella on myös välillä hyvinkin myrskyisä mielipiteiden vaihto suomenlapinkoiran karvan ajelusta. Eniten tämä asia näyttää kaivelevan ihmisiä, joilla ei ole kokemusta hormoniturkkisesta koirasta. Eli heitä, joille tämä asia ei käytännössä kuulu pätkän vertaa. Nallen turkki lakkasi putoamasta jonkun aikaa steriloinnin jälkeen. Se on ajettu alas vuodesta 2014 lähtien joka kesä ja aina se on puoli vuotta myöhemmin samassa mitassa. Nallen turkin ajelu on ajoitettu aina vapun tienoille, jotta se on ehtinyt kasvamaan kesän retkeilykautta varten vähän suojaksi. Nallen turkki ajetaan siis lähes tulkoon niin lyhyeksi kuin mahdollista. Näin saadaan huopaantunut aluskarva varmasti irti ja iho hengittämään kunnolla. Ja jos joku nyt meinaa kauhistua auringossa palamisesta, niin sanon heti tähän väliin, että ei, Nalle ei ole ikinä palanut auringossa. Se asuu sisäkoirana eikä vietä auringossa niin pitki

Kevään agilitytreenejä

Hukan kanssa on treenattu ahkerasti agilityä kevään ajan, vaikka kisakentillä ei olekaan hetkeen käyty. Kisaamattomuuden syynä on lähinnä omistajan laiskuus ja aikatauluongelmat. En ole kovinkaan ahkerasti jaksanut viime vuosina enää lähteä kotikaupunkia kaueammaksi kisaamaan ja täällä on taas sitten kisoja sen verran harvoin, että usein on osunut jotain muuta menoa kisaviikonlopulle. No, tällä hetkellä myös oma kiinnostus kisaamista kohtaan on vähäistä, joten pelkkä treenaaminenkin riittää minulle aivan hyvin. Nallehan jäi jo vuoden vaihteessa agilitystä eläkkeelle, mutta se on usein kyllä mukana treeneissä ja pääsee vähän hömpöttelemään kevyesti. Tässä nyt satunnaisia pätkiä parista Hukan treenistä, mitä puhelimelta sattui löytymään.

Pääsiäisen viettoa retkeillen

Varattiin pääsiäiseksi mökki Ukkohallasta. Tuntui vähän hassulta ajella suksiboksi täynnä laskettelu- ja hiihtokamppeita, kun keli oli kauniin keväinen ja lunta enää muutamissa kasoissa siellä täällä. Kajaanin jälkeen olosuhteet kuitenkin muuttuivat ja tienvarsilla alkoi olemaan korkeita kinoksia. Ukkohallassa olikin kaikki rinteet vielä auki, vaikka osassa kyllä maa paistoi jo läpi jonkun verran. Hiihtoladut olivat myös auki, mutta melko kehnossa kunnossa. Käytiin yhtenä päivänä laskettelemassa sekä Ukkohallassa että Paljakassa ja yhtenä iltan käytiin Hukan kanssa hiihtämässä koiravaljakkouralla. Siinä olikin sitten tämän retken talviurheilut ja muuten keskityttiin retkeilyyn. Paljakanvaaralla käytiin katsomassa metsän keskellä olevaa näkötornia. Kävelymatkaa oli alle kilometri, mutta polulta ei kannattanut poiketa tai muuten upposi melkein vyötäröään myöten lumihankeen. Lunta siis oli ihan riittävästi. Näkötornista avautui hienot näkymät ympäristöön. Hukka ei yleensä ole

Kurikan agilitykoulutuksessa

Viikonlopun ohjelmassa oli Tanja Kurikan kaksipäiväinen agilitykoulutus. Lisäjännitystä viikonloppuun tuli perjantaina, kun menin rally-tokotreeneistä kotiin. Huomasin keittiön lattian olevan veressä ja aloin tutkimaan koiria. No veren alkulähde paljastui Hukan etujalaksi, joka oli aivan veren peitossa kannuskynnen revettyä. Pienen panikoinnin jälkeen huuhdeltiin Hukan jalkaa juoskevan veden alta ja hätä paljastuikin odotettua pienemmäksi. Verenvuoto oli jo tyrehtynyt ja kannuskynsi oli aivan siisti, mitä nyt normaalia lyhyempi. Laitettiin lappu kynnen suojaksi ja sideharso ympärille yön ajaksi, ettei Hukka pääse sitä nuolemaan. Aamulla otin paketin irti, eikä verta ollut enää vuotanut. Otin kuitenkin Nallen mukaan siltä varalta, että Hukka ei voisikaan osallistua, niin olisi joku kaveri kun koulutus kerran oli jo maksettu. Hallilla tuli sitten tästä äksidentistä puhetta ja treenikaverilla sattui olemaan sopivaa sidettä kynnen suojaksi. Teipattiin se Hukan jalkaan ja juoksutin sit