Hukatut suomenlapinkoirat

Tänään oli luvassa tekniikkatreeniä. Harjoiteltiin niistoja, joita tehtiin vähän viime viikollakin. Harjoitus tehtiin neljällä esteellä, joista ensimmäinen mentiin suoraan vauhdin saamiseksi ja loput kolme takaakiertona, josta niisto ja matka jatkui samaan suuntaan. Alkuun oli taas vähän hankala itse sisäistää, että mikä käsi tekee milloinkin mitä. Ensin toisella kädelle ohjattiin takaakiertoon, sitten kumarruttiin toisella kädellä merkkaamaan koiralle hyppy ja lähdettiin itse jo etenemään seuraavalle esteelle. Ensimmäisellä pätkällä Nallella ei ollut hirveästi vauhtia, mikä olikin hyvä niin ehdin itse tehdä mitä piti. Toiselle kerralle otin maksamakkarakongin käteen ja johan vauhtia löytyi. Sujui silti virheettömästi. Otettiin vielä kerran toisesta suunnasta ja hyvin sujui taaskin. Lopuksi otettin putkiralli neljällä putkella, jossa oli kuitenkin 12 estettä. Oli vähän itsellä pää sekaisin, että minne piti mennä milloinkin. Hyvä harjoitus kuitenkin juuri radan opettelun kannalta. Nal

Viksu oli taas viikonlopun vietossa näillä kulmilla, joten sovittiin treffit koirapuistoon. Hukka oli jo aamulla käynyt treenaamassa ja kerran koirapuistossa ja ilmakin oli melko lämmin, joten meno ei ollut mitenkään supervauhdikasta.

Kerrankin sain kuvia meidän tokotreeneistä. Kuvat on ottanut Elina Seppänen. Nallen kanssa seuraamista. Sitten muistuteltiin, että mitä se seisominen ja maahanmeno tarkoittikaan. Paikkamakuuta. Vielä vähän seuraamista. Hukan kanssakin on koko ajan treenattu, vaikkei täällä blogissa siitä olekaan juuri ollut puhetta. Lyhyitä pätkiä on otettu jo seuraamista. Perusasentoon tuloon tarvitaan enää pieni käsiapu. Temppujakin jo osataan. Tässä pyöri. Ja sama toiseen suuntaan. Maahanmeno vaatii vielä lisätreeniä. Hukalla on todella hyvä keskittymiskyky. Omatkin koulutustaidot on karttunut sitten Nallen pentuaikojen, joten sekin näkyy. Ja kummallakin on kivaa treeneissä, sehän on pääasia! Loppuun vielä Hukasta parit seisomiskuvat. Ikää 20 viikkoa.

Henkilöhaun alkeiskurssista jäi kolmas kerta meidän osalta välistä, kun oltiin silloin agilitykilpailuissa. Viimeiselle kerralle päästiin. Aiheena oli ilmaisun opettaminen. Kouluttaja suositteli kaikille koirille rullailmaisua. Kokoontumispaikka oli niin lähellä, että pyyhkäisimme Nallen kanssa paikalle pyörällä. Ensin kouluttaja näytti kasvattinsa kanssa vähän edistyneemmän koiran ilmaisun opettamista. Sitten oli kurssilaisten koirat vuorotellen. Nalle oli innoissaan, kun vuorollaan pääsi kentälle. Sehän ei hirveän hanakasti mitään tuo ihmisille, joten odotukset eivät järin suuret olleet. Kyllä Nalle nyt rullan suuhunsa otti ja kääntyi minuun päin ja palkkapurkilla kävi maate. Mutta pitkä ja kivinen tie meillä varmasti on, jos alan Nallelle oikeasti ilmaisua opettaa. Meillähän ei tämän (kuten ei minkään muunkaan pk-lajin suhteen) ole mitään koetavoitteita, joten saa nähdä kuinka pitkälle oma motivaatio riittää kouluttamisessa. Yksi kurssilainen halusi koirastaan haukulla ilmaiseva

Viime viikolla oli tokotreenit peruttu agilitykisojen takia, mutta tällä viikolla taas jatkettiin. Aloitettiin treenit paikkamakuulla. Koirat kahteen vastakkaiseen riviin limittäin (rivien etäisyys n. 10 m). Ensin oli minuutin paikkamakuu niin, että ohjaajat seisoivat rivien puolivälissä. Nalle suoriutui tästä hyvin. Sitten piti kävellä toisen rivin koirien väliin. Tämä aiheutti levottomuutta yhdessä jos toisessakin ja Nallen rivistä muut koirat ottivat ritolat. Nallekin nousi ylös, mutta meni heti käskystä takaisin maahan. Otettiin uudestan, tällä kertaa kesto oli vain 15 sekunttia ja kaikki suoriutuivat siitä hienosti. Sitten sai itsekseen ottaa hyppyä ja luoksetuloa niin, että joku muu oli käskyttämässä. Kouluttajat kävivät sillä välin yhdessä läpi seuraamista koirakko kerrallaan. Otin Nallen kanssa luoksetulon kerran käskytettynä ja sujui ihan hyvin. Hyppyä otettiin ilman käskytystä. Seuraamiseen päästiin vasta viimeisinä vartti sen jälkeen, kun meidän treenien olisi p

Kuuden viikon tauon jälkeen meillä jatkui taas ohjatut agilitytreenit. Rata näytti tältä: Ensin harjoiteltiin esteelle 9 niistopersjättöä. Ihan uusi kuvio minulle. Oltiin Nallen kanssa ensimmäisinä vuorossa. Nalle oli viime kisojen tapaan ihan intona, joten alku meinasi mennä rallatteluksi, ihan vaan sen takia kun oli niin kivaa. Kuvio kuitenkin onnistui hyvin ja muutaman namipalkkauksen jälkeen Nalle alkoi kääntymään tosi tiukasti. Sitten odoteltiin, että muut menivät tuon pienen pätkän ja päästiin Nallen kanssa radalle. A:lle asti sujui ihan hyvin (niistopersjättö onnistui keskellä rataakin), mutta A:lta Nalle kääntyi takaisin, kun sillä meni pasmat sekaisin kun kentän vieressä olleessa autossa alkoi koira haukkua. Ihmetteli varmaan, että mistä se kuuluu, kun ketään ei näy. Otettiin putkesta uudestaan, tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Loppu rata sujui ilman ongelmia. Otettiin vielä 8. putkesta kepeille asti uudestaan niin, että pidin kongia kädessä ja kepeillä vedä

Uskaltauduttiin viimein avaamaan virallinen tokokoeura Nallen kanssa. Ennakko-odotuksena oli, että onnistun omalla jännityksellä pilaamaan koko kokeen. Jännitys kuitenkin pysyi kurissa ja ensikertalaisiksi suorituduttiin ihan kohtuullisesti. Luoksepäästävyys 9 Tuomari kyyristyi noin metrin päähän meistä kädet ojossa, joten Nalle luuli, että hän tuli rapsuttelemaan ja meni hieromaan päättään tuomarin jalkaan. Siitä yksi piste menetys. Paikkamakuu 9 Vaati kaksi käskyä maahanmenoon. Maassa pysyi hyvin ja rauhallisesti. Koottuihin selityksiin kuuluu, että Nalle bongasi riippuliitäjän (!) taivaalla juuri ennen kuin annoin sille käskyn, niin ei sitten kyennyt huomioimaan tuommoista. Mutta eipä ole treeneissä ikinä riippuliitäjiä lennellyt kentän yllä, joten tuli sekin koettua... Seuraaminen taluttimessa 7 Pysähdyksissä ei istunut ja vähän oli välillä liian perässä, joten siitä lähti vähän pisteitä. Nallelle meinasi iskeä taas ramppikuume, kun huomasi, että joutui yksin kentälle, mut

Tänään tuli tieto, että kuvat Lappalaiskoirat ry:n ensi vuoden kalenteria varten on äänestetty ja äänet laskettu. Viime vuoden tapaan sain taas yhden kuvan kalenteriin. Nalle on siis joka tapauksessa kalenterissa, nyt jännitetään kalenterin ilmestymiseen asti, että pääsikö Hukkakin sinne. Lähetin nimittäin kilpailuun yhden kuvan Nallesta ja toisen, missä oli molemmat. Joka tapauksessa meidän seinää koristaa ensi vuonnakin lappalaiskoirakalenteri. Tämän vuoden kalenterissa Nalle esiintyi Neiti Maaliskuuna yhdessä ystävänsä Niuniun kanssa.

Tänään oli ohjelmassa oman seuran järjestämät agilitykilpailut. Tuomarina toimi Timo Vertanen Ruotsista. Lämpimän kelin vuoksi hypyt olivat molemmilla radoilla minimissä eli 35 cm:ssä. Ensin oli vuorossa hyppyrata. Meillä on jo hyppynolla kasassa, mutta ilmaisstartteja oli sen verran kulutettana, että ilmoittauduin tähänkin. Rata vaikutti rataantutustumisessa vaikealta, paljon oli takaakiertoja ja muuta kieputusta. Lisäksi ihanneajan saavuttamiseen olisi tarvittu 3,5 m/s etenemä, mitä me ei tällä hetkellä noin kiemuraisella radalla saavuteta. Nalle hyppäsi heti toisen esteen väärään suuntaan, pakkovalssi viritelmä ei oikein ilmeisesti onnistunut. No rallatettiin rata iloisesti loppuun ja sain kehuttua Nallea mennessä, jotta sillä säilyisi hyvä mieli. Agilityrata vaikutti sitten paljon mukavammalta. Ainoa vaikeampi kohta oli kepit. Alkuradassa Nallessa oli pientä tahmeutta, mutta siitä meno yltyi kun pääsin sitä kehumaan. Kaik