Hukatut suomenlapinkoirat

Kevätaurinko on alkanut taas helliä oikein kunnolla. Aurinkoisen päivän kunniaksi lähdettiin koirien kanssa lähimetsään ottamaan vähän poseerauskuvia. Tässä kuvasatoa siltä reissulta.

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa Etelä-Pohjanmaan Opiston järjestämä Koirahierontaa kotikäyttöön- kurssi. Kurssin opettajana toimi  Marika Kuoppala , joka on tuttu hieroja meidän koirille. Kurssille mukaan tulevat koirat piti ilmoittaa Marikalle etukäteen ja hän valitsi kuvausten perusteella koiran lauantain hierontademoon. Näin yhtenä yönä selvän enneunen, jossa Marika pyysi minua ottamaan Nallen mukaan ja niinhän se aamulla sähköpostissa odotti Marikalta viesti asiasta. Tietysti Nalle lupautui tulemaan mallikappaleeksi. Lauantai kului melkein koko päivä teorian parissa. Lisäksi tarkasteltiin Nallen rakennetta käsikopelolla ja päivän päätteeksi Marika piti vielä hierontademon. Lauantaina sovittiin vielä mitä koiria sunnuntaina otettiin mukaan ja niitä hierottiin sitten pareittain. Teoriaosuuksien ajan Nalle oleili luokkahuoneessa. Alkuun se oli ihan irrallaan ja kävi vuorotellen kaikkien luona kerjäämässä rapsutuksia. Puolessavälin päivää luokkaan tuli häkissä toinen k...

Hukan mielestä yksi maailman parhaista asioista on juokseminen. Mitä kovempaa saa juosta, sen parempi. Talvella käytiin Hukan kanssa hiihtämässä muutamia kertoja ja voi että, kun se nautti saadessaan painaa niin kovaa kuin tassuista lähti. Harjoitteluolosuhteet lajin suhteen on täällä valitettavan huonot, koska ainoaa koirille sallittua latua käytetään surutta kävelytienä ja ura on sitten myös sen näköinen. Nyt kun hiihtokelit on taakse jäänyttä elämää, ollaan siirrytty Hukan kanssa juoksemiseen tai oikeammin tässä vaiheessa vielä hölkkäämiseen. Ei se ihan niin hauskaa ole, kun mun vauhti on Hukan mittapuulla hivenen hidasta, mutta eiköhän se tästä kunnon kasvaessa nopeudu. Nalle me jätetään suosiolla näiltä reissuilta kotiin, koska hihnassa juokseminen on Nallen inhokkiasia nro 1. Yleensä, kun Nalle näkee minun kaivavan juoksukamppeita esiin, se painelee kiireesti sängyn alle piiloon, ettei vaan vahingossa joudu mukaan. Vauhdin säätelyssä meillä on Hukan kanssa vielä ope...

Treenattu ollaan edelleen ahkerasti, vaikken ole enää tänne ehtinyt normitreeneistä paljon kirjoitella. Syksystä asti olen treenannut omien koirien lisäksi myös Saagan kanssa samalla. Kyllä se kunto kovasti itselläkin kasvaa, kun kolmen koiran kanssa juoksee melkein peräkanaa. Hukka on muuten jo ihan kisavalmis, mutta kepit tökkii. Insinööriluonne hakee kepit vaikka mistä kulmista ja menee ne varmasti, mutta hitaasti. Ollaan nyt otettu kuudella kepillä, jotta saadaan enemmän palkattua ja sieltä sitä vauhtia on tullut lisää. Kisoihin en kuitenkaan halua mennä ennen kuin kepitkin on mun mielestä riittävän hyvät, mutta mikäpä kiire meillä sinne on. Nallella on taas intoa riittänyt. Motivaatiota on selvästi lisännyt Hukan treenaaminen samassa ryhmässä. Menen aina Hukan kanssa ensin, jolloin Nalle joutuu odottamaan hetken autossa. Johan sillä sitten onkin intoa, kun Hukka on päässyt halliin eka. Käytään tätä nykyään kisoissakin eli Hukka on kisamaskottina mukana ja ennen Nallen sta...

Nallella oli nyt melkein perään toinen hierontakerta lähinnä sen takia, että tarkistetaan miten viimeksi jumissa olleet kohdat ovat pysyneet auki. Varsinkin, kun meidän hieroja muuttaa nyt Suomen Turkuun (eli vinkki vitonen, jos tätä joku turkulainen lukee, Kätevät Käpälät löytyy kohta sieltä). Nalle oli vähän sitä mieltä, että häntä ei tänään tarvitsisi hieroa. Hukka sen sijaan yritti tunkea mukaan, että eikö hän pääse ollenkaan. Kun ei päässyt hierottavaksi, Hukka esitteli vieressä pitkiä venytyksiä. On nuo hauskoja, kun ovat niin erilaisia. Pientä jumitusta Nallella oli edelleen lanneselän alueella, mutta ei niin paha kuin viimeksi. Muuten oli kroppa kunnossa ja vetreä. Saatiin ohjeeksi

Nalle pääsi pellolle painimaan ihan kahdestaan Ransun kanssa. Alkuun meni taas hetki, että Nalle lämpeni tuollaiselle pojankoltiaiselle. Ransu käytti sen ajan hyödykseen juoksemalla yksikseen. Nalle vähän miettii, että alkaisikohan leikkimään vaiko ei. Aikansa, kun Ransu kyseli, niin Nallekin alkoi innostumaan. Vauhdikkaita mooveja nähtiin. Pomppuloikkanen. Viisas pääsee vähemmällä on Nallen motto. Tässäkin tapauksessa se antoi Ransun säntäillä ympäriinsä ja keskittyi itse paikalla pysymiseen. Nenät vastakkain. Välillä hengähdetään ja katsellaan maisemia. Nalle. Nalle katsoo, että mitähän se pentunen taas meinaa. Ja painit jatkukoon. Jotenkin kummasti painimatsit keskittyivät pellon ainoaan lumiseen kohtaan. Sitten Ransu taas vähän juoksenteli. Ja Nallukka alkaa taas olemaan ihan kunnon karvassa.