Hukatut suomenlapinkoirat

SM-kisareissulta lähdettiin ajelemaan kotiin heti sunnuntaiaamuna, jotta ehdittiin matkalla tehdä koukkaus Salamajärven kansallispuistoon. Siellä ei meistä kukaan olekaan ennen käynytkään. Tarkoituksena olisi ehkä joskus käydä siellä yönyli vaelluksellakin, joten valittiin reitti, joka kulki eri reittejä kuin Salamajärven ainut pidempi reitti. Tämä reitti kulki enimmäkseen Salamanperän luonnonpuiston alueella. Matkan varrella nähtiin muinaisranta. Omassa rauhassa sai todellakin kulkea. Parkkipaikalla oli muutama muukin auto, mutta tässä oli ainut kulkija, joka reitin varrella tavattiin. Nallen kanssa ihmetellään suokasvillisuutta.

Nallelle avautui tilaisuus päästä toistamiseen edustamaan meidän agilityseuraa SM- joukkuekisaan. Henkilökohtaiseen kisaan meillä ei ollut asiaa, kun vaadittavat tulokset eivät olleet lähelläkään kasassa. Tosin niiden saavuttamiseksi pitäisi varmaan kisata ja meidän agilitykisaaminen on viime aikoina vähän jäänyt muiden lajien jalkoihin. Tänä vuonna kisat pidettiin Oulussa, lähes tulkoon meidän vanhan asunnon takapihalla. Kisapaikka oli siis Nallelle hyvinkin tuttu. Perjantaina iltakisaan mennessämme Nalle suunnistikin autolta suoraan meidän vanhan asunnon ulkorappusilla. Ajatteli vissiin, että pitkä reissu tuli tehtyä, mutta vihdoin ollaan taas kotona. Perjantain osallistuttiin agilityradalla, mikä meni Nallelta ihan hyvin. Tuloksena nolla muutaman sekunnin yliajalla. Tyytyväinen olin Nallen suoritukseen. Majapaikasta Nalle löysi mieluisan nukkumapaikan. Lauantaina Nalle oli ensimmäisen ryhmän alkupäässä. Oikein hyvä lähtöpaikka Tällä radalla tuli kepeiltä vitonen ja siitä ...

Meidän treenikaverin perheeseen muutti uusi suomenlapinkoiran pentu, Rahkkasan Loistava Lassi eli Ransu. Ransu on meidän Hukan siskopuolen, Dagolas Quningattaren, pentu. Ransu oli nyt ehtinyt vähän totuttautua uuteen kotiin, joten pääsimme Nallen kanssa vierailulle. Hukka ei tällä kertaa ollut mukana, koska se on maalla hoidossa tulevan agilityn SM-kisareissun takia. Ransu oli oikein rohkea pieni koirapojan alku. Innokas leluejn perään se ainakin oli. Tässäkin ollaan lelun kimppuun hyökkäämässä. Nalle ei ollut yhtä vakuuttunut Ransun ihanuudesta kuin omistajansa. Nallemaiseen tyyliin se ignoorasi pentua täysin. Jos sitä ei nää, sitä ei ole olemassa on selvästi Nallen motto pentujen kanssa. Nallen ilme kertoo mitä mieltä se on yhteiskuvien ottamisesta. Vähän ällöä olla pennun kanssa kuvassa. Mutta tulihan se hymykin Nallen huulille, kun se pääsi livahtamaan sisätiloihin ja löysi sieltä ihanan lelun. Lelun vieressä kelpaa kyllä hymyillä! Ransu ja melkein Ransun kokoinen lelu. ...

Tokokokeiden suhteen mulla on ollut pitkään iso peikko nimeltä avoimen luokan korkkaaminen. Aina tuntuu, että jossakin on jotain parannettavaa, niin kokeiden katselu on jäänyt kokonaan. Keväällä sitten tuli puhetta tokon SM-kisa joukkueista ja siitä, että alempien luokkien koirista voi olla pulaa. Laitoin sitten meidän ilmoittautumisen menemään ihan vaan kannatuksen vuoksi. Kivempihan se on joukkueita jakaa, kun voi vähän karsia koirakoita. Laitoin lomakkeeseen vielä tiedoksi, että voidaan olla varakoiria tai meidät voi tiputtaa pois, jos on tulijoita. Missään vaiheessa en ajatellut, että me joukkueeseen päädytään. No niinhän siinä sitten kävi, ettei joukkueeseen kauheasti tunkua ollut ja meidänkin nimet listoilla keikkui joukkueiden julkistamisen yhteydessä. Kisojen lähestyessä alkoi vähän paniikin poikastakin ilmetä. Miksi sitä itsensä pitää aina joka paikkaan ilmoittaa? Ensimmäisen (ja onneksi viimeisen) painajaisenkin aiheesta näin pari viikkoa ennen kisoja. Treenaamiseen löy...

Nalle pääsi vielä ennen SM-rupeamaa hierontaan. Alaselässä oli vieläkin jumitusta. Etuosa oli ok. Seuraava kerta vielä ennen juhannusta.