Hukatut suomenlapinkoirat

Käytiin tänään vähän treenailemassa agilityä lappalaiskoiraporukalla. Ylhäältä Hukka, Nalle, Saaga ja Ropi. Ropi Ropi Nalle Aina on aikaa poseerata kuvaajalle! Nalle Huomaattehan kaikki varmasti, kuinka hieno pallo minulla on! Sitten meidän lentävä lihapulla eli Hukka, jolla oli vauhtia sen verran, ettei kamera pysynyt perässä. Kannustusjoukot katsomossa. Saaga Saaga Saaga Saaga Saaga

Viikkotreeneistä kirjoitteleminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta tässä videomateriaalia vuoden viimeisistä agilitytreeneistä. Hukka ja Nalle ovat treenanneet samassa ryhmässä, mutta Nalle jäi viimeisistä treeneistä pois viikonlopun agilitykoulutuksen takia. Sain kuitenkin lainaan Saagan, joten ei tarvinnut pelkästään Hukan kanssa juosta.

Meidän tiistai-iltoihin on jo pidemmän aikaa kuulunut kouluttamani agilityn mölliryhmän jälkeen lähteä lenkille Anon ja Ransun kanssa. Varsinkin näinä pimeinä ja märkinä aikoina seura on enemmän kuin tervetullutta. Huomaamatta kävellään aina reilun pituinen lenkki.

Sain tilaisuuden osallistua Nosework koulutukseen. Pitkään pohdin, että kumman koiran sinne otan, mutta päätin vähän poistua omalta mukavuusalueelta ja ottaa Hukan. Nalle on aina helmpompi ratkaisu outoihin tilanteisiin, kun se on niin rauhallinen. Virtapiikki-Hukasta ei aina tahdo varmaksi miten se käyttäytyy, joten sen kanssa saa vähän jännitystä elämään. Kouluttajana toimi Satu Välimäki ( Scentre ). Satu kertoi aluksi vapaamuotoisesti lajista ja melko pian lähdettiin harjoittelemaan koirien kanssa yksi kerrallaan. Jokainen koira pääsi koulutettavaksi kaksi kertaa, harjoituksen pituus ja harjoitustavat vaihtelivat koiran mukaan. Juuri tämän takia olikin kiva osallistua tällaiseen koulutukseen, kun näki erilaisia koiria ja erilaisia harjoituksia. Mukana oli kymmenen koiraa ja eri rodut oli laajasti edustettuna (suomenlapinkoira, australianterrieri, rottweiler, beauceron, buhund, bordercollie, pitkäkarvainen collie, labradorinnoutaja ja hovawart). Tässä vähän minun muistiinpanoj...

Meidän lähipiiriin tuli joku aika sitten uusia suomenlapinkoiravahvistus, Halla. Olen ollut mukana tässä pitkäksi venyneessä pentuprojektissa alusta lähtien auttaen pennun etsinnässä. Alunperin Hallan tilalle piti tulla ihan toinen pentu, mutta ikävien vastoinkäymisten vuoksi homma peruuntui loppumetreillä. Onneksi melko pian löytyi Halla täyttämään tämän pennun paikkaa. Urospennuista olisi ollut rutkasti valinnanvaraa, mutta narttupennut olivat kyllä kiven alla. Halla asuu sen verran kaukana, että pääsimme sitä tapaaman vasta nyt, kun Halla on jo yli 5 kuukauden ikäinen. Paikallapysymisharjoitukset on vielä vähän kesken, joten yhteiskuvaan tarvittiin yksi Hallan pitelijä. Kolmikko tuli viikonlopun ajan pääosin hyvin toimeen. Nallea Halla kunnioitti syvästi, vaikkei Nalle sille edes murahtanut. Nallen sisäinen auktoriteetti tuli taas hyvin esiin. Hukkaa Halla sen sijaan nujuutti mielinmäärin, eikä Hukka oikein osannut pennulle sanoa, että nyt riittää. Niinpä pen...