Siirry pääsisältöön

Nosework koulutus

Sain tilaisuuden osallistua Nosework koulutukseen. Pitkään pohdin, että kumman koiran sinne otan, mutta päätin vähän poistua omalta mukavuusalueelta ja ottaa Hukan. Nalle on aina helmpompi ratkaisu outoihin tilanteisiin, kun se on niin rauhallinen. Virtapiikki-Hukasta ei aina tahdo varmaksi miten se käyttäytyy, joten sen kanssa saa vähän jännitystä elämään.

Kouluttajana toimi Satu Välimäki (Scentre). Satu kertoi aluksi vapaamuotoisesti lajista ja melko pian lähdettiin harjoittelemaan koirien kanssa yksi kerrallaan. Jokainen koira pääsi koulutettavaksi kaksi kertaa, harjoituksen pituus ja harjoitustavat vaihtelivat koiran mukaan. Juuri tämän takia olikin kiva osallistua tällaiseen koulutukseen, kun näki erilaisia koiria ja erilaisia harjoituksia. Mukana oli kymmenen koiraa ja eri rodut oli laajasti edustettuna (suomenlapinkoira, australianterrieri, rottweiler, beauceron, buhund, bordercollie, pitkäkarvainen collie, labradorinnoutaja ja hovawart).

Tässä vähän minun muistiinpanoja päivästä. Säännöt ym. yksityiskohdat kannattaa tarkistaa virallisista säännöistä, koska olen jotakin saattanut käsittää väärin tai kirjata ylös huolimattomasti.

Yleistä noseworkista

Nosework on Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka on alunperin suunniteltu rescue- koirien ja sodasta palaavien veteraanikoirien kuntoutukseen. Laji sopii koirille, joita ei voi tuoda ihmisten ilmoille, koska sitä voi hyvin harrastaa sisätiloissa. Yhdysvalloissa käytetään hajuina mausteneilikkaa, anista ja koivua, joka on päähaju. Hajut ovat eteerisiä öljyjä, jotka ovat voimakkaita ja haihtuvia.

Suomeen laji rantautui 2014, jolloin perustettiin yhdistys. Aiemmin on kyllä koulutettu eri nimellä ja eri hajuilla. Nyt on koulutettu ensimmäiset koulutusohjaajat ja keväällä tarkoitus kouluttaa lisää ja lisäksi myös hajutestaajia ja tuomareita. Alkukesällä -16 on vuorossa mahdollisesti ensimmäiset kisat. Laji ei ole Suomessa Kennelliiton alainen ja toistaiseksi ei ole tarkoitus pyrkiäkään. Säännöt ovat Ruotsin mallin mukaiset, joita käytetään myös Norjassa ja Tanskassa, jolloin kisaaminen muissa maissa onnistuu. Säännöt löytyy Nose Work Finlandin sivuilta. Laji on tarkoitus pitää matalan portaan lajina, jota voivat harrastaa erilaiset ohjaajat ja koirat.

Ruotsin mallissa hajuja ovat 1) eukalyptus (semivahva), 2) laakerinlehti (mieto), 3) laventeli (vahva). Hajut opetetaan koiralle järjestyksessä 1-3. Hajut ovat vesipohjaisia hydrolaatteja, jotka syntyvät eteerisen öljyn valmistuksen sivutuotteena. Ne ovat mietoja hajuja. Hajupurkkeja saa monelta eri valmistajalta, eikä niitä ole/voida standardisoida, koska ovat kasvipohjaisia. Näin pieniä eroja voi olla eri valmistajien tuotteissa ja tuote-erissä, joten kannattaa harjoitella eri valmistajien hajuilla. Koira oppii kyllä yleistämään hajun. 

Youtubesta löytyy videoita hakusanalla K9 nose work.

Kilpaileminen

Kilpailuissa koiran pitää ilmaista ohjaajalleen hajulähde. Ruotsissa hajua lisätään kolmen tunnin välein. Kilpailu ei olekaan välttämättä täysin tasapuolinen kaikille, koska haju ja hajujäljet muuttuvat kisan kuluessa. Sitä ei tiedetä helpottuuko vai vaikeutuuko rata. Kisan aikana koiralle saa puhua ja koiran saa palkata myös herkun hajun löytymisen jälkeen (vähintään 20 cm päässä kohteesta). Koiralla voi olla panta tai valjaat. Hihnaksi käy mikä vaan paitsi fleksi. Grippiliina ei ole hyvä, koska se takertuu helposti esineisiin.

Ennen kisaamista ja luokkanousujen jälkeen suoritetaan laatikkotesti, jossa koiran tulee löytää (ja erotella) hajut. Testin voi tehdä niin monta kertaa kuin haluaa, vaikka sen olisi jo saanut läpi. Testissä on 12 pahvilaatikko yhdessä tai kahdessa rivissä 1,2 metrin päässä toisistaan. Laatikon kokoa ei ole määritelty. Koira saa tehdä mitään (pureskella, tärvellä, kannattaa kuitenkin keskittyä alusta alkaen siihen, että koira on rauhallinen). Testi on läpäisty, kun ohjaaja osaa kertoa, missä laatikossa haju on.

Kilpailuluokkia on kolme. 
  1. luokka: hajuna eukalyptus. Koealueita on neljä (tai kevennettynä kaksi, joissa molemmissa käydään kahdesti). Löydetystä kohteesta saa 25 pistettä, maksimipisteet 100 pistettä. Pisteiden mennessä aika ratkaisee voittajan. Tuomari määrittää enimmäisajan kullekin koealueelle. Hajut huonetilassa maksimissaan noin 1,2 m korkeudella ja ajoneuvoetsinnässä pienimmän osallistujan kuonon korkeudella. Kolmen 100 pisteen suorituksen jälkeen pääsee vaihtamaan luokkaa. 
  2. luokka: hajuna eukalyptus, laakerinlehti tai niiden kombinaatio
  3. luokka: hajuna eukalyptus, laakerinlehti, laventeli tai niiden kombinaatio. Lisäksi voi olla häiriöhajuja.
2. ja 3. luokkaa ei käyty sen tarkemmin läpi. Ykkösluokkaan tulee lisäyksenä hajujen lisäksi etsinäalueen laajeneminen ja hajujen nouseminen korkeammalle.

Koealueita voi olla erilaisia.
  • Laatikkoetsinnässä on pahvilaatikoita, muovikoreja jne. lattialla, joista jossakin on haju. Idea tulee huumausaine-etsinnästä.
  • Sisätilaetsinnässä etsinätalue on huone tai useampi (osa huoneista on tyhjiä). Huoneen koko ja määrä vaihtelee luokan mukaan.
  • Ajoneuvoetsinnässä voi olla mikä tahansa ajoneuvo (auto, mönkijä, skoootteri, polkupyörä). Yleensä ajoneuvoetsintä on helppo. Polkupyörä on vaikein, koska siitä haju tulee läpi. Haju voi olla maksimissaan pienimmän osallistuvan koiran nenän korkeudella. Koira ei saa nousta ajoneuvoa vasten, eikä kaapio tms tai mennä auton alle. Auton ovet on aina kiinni, eikä niitä saa aukoa. Haju ei voi olla auton sisällä. Ajoneuvoetsintä vaatii rauhallista työskentelyä ja se kannattaa opettaa viimeisenä.
  • Ulkoalue-etsinnässä haju voi olla esimerkiksi rakennuksen seinässä, pyörätelineessä, asfaltissa. Vain mielikuvitus on rajana. Paikka voi olla millainen vaan, kuten varastoalue tai kaupan piha. Alue on jollain tapaa rajattu ja tuomari määrittää sen koon. 1. luokassa alue on suunnilleen maksimmissaan 20 m x 20 m riippuen minkälainen alue on kyseessä. Tuomari määrittää maksimiajan paikan mukaan.

Harjoittelu

Koiralle opetaan hajut vahvasti haju kerrallaan. Hajut ovat koiralle tuntemattomia ja kun se oppii merkkaamaan yhden sille tuntemattoman hajun, on se helppo oppia muita tuntemattomia hajuja. Käskyjä ei opeta kuin korkeintaan ETSI tvs. Kaikki kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena.

Ensimmäiset harjoitukset ovat lyhyitä settejä, maksimissaan 30 sekunnin mittaisia. Sen aikana toistetaan samaa treeniä. Ihanteena olisi saada 4-5 hyvää toistoa. Voi myös ottaa valmiiksi esim. 5 namia, tehdä 5 toistoa ja peli seis. Koko ajan seurataan koiraa ja ollaan skarppina. Tarvittaessa vihelletään peli poikki tai muutetaan harjoitusta kesken kaiken. Liian tarkka harjoituksen suunnittelu ei sovi tähän lajiin. Ohjaaja ei saa miettiä liikaa, vaan pitää antaa koiran tehdä. 

Yleensäkin treenatessa kannattaa keskittyä laatuun, ei kestoon. Treeni ei ole pitkä, jos menee hyvin. Joskus koira kuitenkin täytyy viedä mukavuusalueen yli (väsymiseen ja turhautumiseen), mutta ei joka kerta.

Tauot ovat tärkeitä. Tauon pituus ja harjoituspaikan vaihtaminen valitaan aina koiran mukaan. Koira haistaa huonosti, jos sen suu on koko ajan auki (läähättää). Tämän vuoksi tauottaminen on tärkeää.

Kaavoja kannattaa rikkoa satunnaistamalla palkkaaminen. Välillä annetaan yksi nami, välillä palkataan viisi kertaa samoilta sijoilta, välillä taas kolme kertaa. Ihminen jää helposti palkkaamaan aina esim. neljä kertaa yhdestä asennosta. 

Palkkaamisen kanssa ei saa olla liian nopea, vaan annetaan koiralle aikaa miettiä, mistä se palkan saa. Se, että koira miettii, on aina hyvä vaihe. 

Hajun ilmaisutapa on vapaa. Kannattaakin antaa koiran valita se itse, eikä ohjaajan tarvitse miettiä sitä. Ilmaisutavasta riittää, että ohjaaja tietää milloin koira ilmaisee hajua, ulkopuolisen ei tarvitse tietää. Ilmaisun ei tarvitse olla joka kerta samanlainen (kunhan ohjaaja osaa sen tulkita) ja yleensä ilmaisutapa muuttuukin, kun koira lähtee toteuttamaan juttua. Harjoituksen myötä ohjaaja oppii lukemaan koiraansa ja koira kertomaan ohjaajalle aisoita.

Ohjaajasta irtoamisen oppiminen on tärkeää, eikä koiraa saa auttaa liikaa.

Harjoituksissa pitää kiinnittää huomiota sekä koiran että ohjaajan tunnetilaan. Ohjaajalle ei saa jäädä negatiivisiä fiiliksiä siitä, että viheltää pelin välillä poikki. Haukkuminen ei ole kisoissa kiellettyä, mutta siihen kannatta kuitenkin kiinnittää huomiota harjoituksissa. Yleensä hajulajit rauhoittavat jopa tapahaukkujia. 

Koulutusvälineiden pitää olla puhtaita ja koirakohtaisia. Koira oppii erottamaan ohjaajan hajun kohdehajusta, joten ohjaajan hajun tarttumista ei tarvitse vältellä.

Koiraa kouluttaessa kannattaa huomioida aina ympäristö. Mistä tuulee tai puhaltaa (onko huoneessa esim. ilmalämpöpumppu). Ulkoetsinnässä voi valita, mistä suunnasta koiran vie kehään eli kannattaa viedä tuulen alapuolelta (myös kisoissa!).

Kotona treenatessa ei kannata sivellä hajuja huonekalujen pintaan, koska ne jäävät siihen ja voivat hämmentää koiraa. Sinällään vanhat hajut koulutustilassa eivät haittaa, koska koira opetetaan aina hakemaan tuorein haju. Jos koira löytää vanhan hajun, sitä kehutaan (sosiaalinen palkka) ja kehotetaan jatkamaan eteenpäin. Koiran pitää myös oppia unohtamaan haju sen jälkeen, kun se on kerran löytänyt sen, koska 2. luokasta eteenpäin koiran tulee löytää useampi haju peräkkäin. Tämän vuoksi ensimmäisestä hajusta irtoamista on hyvä harjoitella.

Alkuopetus pähkinän kuoressa:
  1. opeta eukalyptus hyvin
  2. ota muut hajut suht nopeasti mukaan
Harjoitusten edetessä voi tehdä purkkiradan. Siinä on useampi identtien purkki (esim. neljä). Yhdessä on haju, joka koiran pitää ilmaista. Purkkien tulee olla sellaisessa telineessä, että ne eivät kaadu (esim. lekaharkkojen välissä).

Siirrännäinen

Hajua ei laiteta suoraan pintaan vaan esim. pumpuliin tai huonekalutassuun (=siirrännäinen). Hajua tipautetaan yksi tippa siirrännäiselle. Alkuun siirrännäinen voi olla näyvillä, mutta melko pian se on hyvä piilottaa, jottei koira opi käyttämään katsettaan. 

Kuormalavat ovat hyviä, koska koira ei näe sen alle. Siirrännäinen laitetaan kuormalavan alle. Koira oppii kohteelle hakeutumista ja ohjaaja oppii lukemaan koiraansa.

Nosework on koiralle hyvin raskasta ja koira kuluttaa sen aikana paljon nestettä. Sen vuoksi on tärkeä, että sillä on vettä tarjolla harjoitusten välissä ja sen jälkeen.

Välineet

Suurimman osan välineistä saa hankittua perussekatavarakaupasta. Tässä esimerkkejä
  • teesihvilä: täytetään pumpulilla, jossa hajua, voi piilottaa
  • maustepurkit, joiden kannessa reikä (eri kokoisia, koko koiran mukaan)
  • magneettipurkit Ikeasta: saa metallipintoihin kiinni
  • huopatarrat (kalustetassut)
  • nipsut, joilla siirrännäisiä voi kiinnittää eri paikkoihin
  • pumpuli: luovuttaa hajua hyvin, mutta on itse melko hajuton
Sienitunnistus

Jos haluaa opettaa koiran tunnistamaan sienen hajun, opetus hajun saa seuraavasti:
  1. otetaan sieni, johon ihminen ei ole koskenut
  2. törkitään sieneen coctail-tikkuja ja niiden ympärille pyöritetään sideharsoa. Harso ja sieni eivät saa olla kosketuksissa.
  3. koko höskä laitetaan purkkiin ja annetaan olla vuorokausi
  4. otetaan sideharso irti ja laitetaan takaisin purkkiin. Sieni heitetään pois
  5. Sienihaju on valmiina.

1. harjoituskierros

Ensimmäisellä harjoituskierroksella koira tutustutettiin harjoitustilaan. Koiran kanssa kierrettiin tilassa rauhallisesti. Koiran tuli kokea harjoitustila mukavaksi ja turvalliseksi. Sitten aloitettiin varsinainen harjoittelu. 
  1. Yksi pisara eukalyptuksen hajua laitettiin pumpuliin ja pumpuli avonaiseen lasipurkkiin. 
  2. Ohjaaja pitää purkkia kädessään (ohjaaja on joko kyykyssä tai istuu tuolilla). Koiran työntäessä nenänsä purkkiin, kehutaan/naksautetaan ja annetaan herkku purkin suulta (eli koira saa palkan hajun kautta).
  3. Hajupurkki laitetaan hiekkakasaämpäriin ja ämpäri maahan. Koiran laittaessa kuononsa ämpäriin, kehu/naksu ja palkka ämpärin suulta. Jos koira ei hoksaa, peli vihelletään poikki ja purkki otetaan pois.
Osalle koirista harjoitusta lähdettiin jo vaikeuttamaan eri tavoin
  • purkki laitetiin pahvilaatikkoon. Palkka laatikon sisältä, kun koira työnsi kuonon sinne.
  • teesihvilään laitetaan pumpulia, jossa on hajua
    • opetetaan koira koskettamaan teesiivilää, kuten kosketuskeppiä (palkataan siitä)
    • teesihvilä laitetaan pahvilaatikkoon ja samalla tapaa palkka koiralle, kun laittaa kuonon laatikkoon
    • jos koira ottaa sihvilän suuhunsa, lopetetaan harjoitus
  • pahvilaatikoiden koko ja muotoa vaihdeltiin sekä purkin että teesihvilän kanssa tehdyissä harjoituksissa
  • pahvilaatikoita lisättiin pikkuhiljaa (vain yhdessä oli ilmaistavaa hajua oleva teesihvilä tai purkki)


Hukan ensimmäinen kierros eteni seuraavasti:

Kaikki tehtiin noin viiden toiston (herkun) sarjoina
  • purkki kädessä > haistaa purkkia (nenä purkissa) > palkka purkin suulta
  • purkki maassa > haistaa purkkia (nenä purkissa) > palkka purkin suulta
  • purkki leluämpärissä, joka on maassa > haistaa ämpäriä (nenä ämpärissä) > palkka ämpärin suulta
  • kaksi leluämpäriä maassa, toisessa hajupurkki 
    • jos meni väärälle ämpärille > odotettiin, että menee oikealle
    • jos meni oikealle ämpärille ja laittoin nenän ämpäriin > palkattiin ämpärin suulta
  • sama kolmella leluämpärillä
  • purkki pahvilaatikkoon > haistaa laatikkoa (nenä laatikossa) > palkka laatikon sisällä kädestä



2. harjoituskierros

Toisella kierroksella ei ollut enää vanutuppoa purkissa, vaan huonekalutassu. Haju oli edelleen eukalyptus. Jos koira ei lähtenyt ilmaisemaan pelkkää hajutassua, tehtiin ensin muutama toisto purkin ollessa ohjaajan kädessä. Sitten muutama toisto purkin ollessa laatikossa (laatikossa oli jo tässä vaiheessa hajutassu). Sitten purkki pois ja toistoja pelkkä hajutassu laatikossa. Harjoitusta vaikeutettiin lisäämällä laatikoiden määrää, vain yhdessä laatikosssa oli haju. Lisäksi otettiin lähetyksiä kauempaa.

Jotkut koirat meinasivat talloa laatikon päälle. Niille suositeltiin aloittamaan huone-etsinnästä (hajutassu esim. tuolissa) tai käyttämään laatikkoa, jonka päälle koira ei halua astua (ritilä tms).


Hukan toinen kierros eteni seuraavasti:
  • muutama toisto purkista haistelua > palkka
  • purkki laatikkoon > palkka haistamisesta
  • pelkkä laatikko, jossa hajutassu > palkka haistamisesta
  • laatikkoja lisättiin yksi kerrallaan > palkka, kun haistoi oikeaa
Neuvona saatiin kiinnittää huomiota siihen hetkeen, kun koira haistaa sisäänpäin. Hukka lähti helposti kokeilemaan, että kuinka matalalle kuono pitää laskea, että saa palkan. Jos pakka leviää ja alkaa haukkumaan, rauhoitetaan tilanne ja jatketaan hetken päästä. Mielentilaan tulee kiinnittää huomiota jos vaan räksyttää, ei kannata treenata.

Hukan tullessa ensimmäisellä kierroksella sisälle, kouluttaja tokaisi, että onpa helkkarin komea koira. Myöhemmin kehui vielä uudelleen Hukan komeaa päätä. Hukkaa kouluttaja kehui rauhalliseksi koiraksi, joka ei häslää turhia. Se selvästi miettii asioita. Hukka on kuulemma hyvänoloinen koira tähän lajiin ja sillä on asiat erittäin hyvällä mallilla.

Lappalaiskoirista kouluttaja sanoi että ovat haukkuherkkiä (mikä Hukallakin tuli esiin väsyessä ja turhautuessa). Lappalaiskoira tekee kerran ja toteaa sen jälkeen, että osaan jo homma, tee itse seuraavalla kerralla. Niillä ei siis ole välttämättä moottoria tehdä enempää. Lappalaiskoira vaatii kouluttajalta pinnaa ja opettaa kouluttajaa kouluttamaan koiria.


Samalla tuli hommattua kaikki kolme hajua itselle ja huomenna täytyy suunnata tarvikeostoksille, jotta voidaan Hukan kanssa jatkaa harjoittelua ja Nallen kanssa aloittaa.

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt