Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Hussen brändilähettiläs 2021

  Nalle ja Hukka on valittu Hussen brändilähettiläiksi vuodelle 2021. Kyseiseen pestiin oli avoin haku Hussen somekanavissa. Haussa oli koirakko, joka on yhdessä mitä mahtavin tiimi, jonka sometili on täynnä koiran kuvia, joka on tarkka koiransa ruokinnasta ja harrastaa useita koiraurheilulajeja. Laitoin vapaamuotoisen hakemuksen menemään, enkä hetkeekään uskonut, että me mukaan pääsisimme. Hakijoita nimittäin oli rutkasti ja Instagram toinen toistaan hienompia koiratilejä. Muutama viikko myöhemmin sähköpostiin kilahti viesti Husselta. Muutamaan kertaan se piti lukea, ennen kuin hoksasin, että meidät on ihan oikeasti valittu Hussen brändilähettiläiksi. Alkuun luulin, että kyseessä on perinteinen kiitos hakemuksesta ja hyvää jatkoa viesti. Mutta eipä ollutkaan! Brändilähettiläämme pääsemme vuoden aikana testaamaan Hussen tuotteita, joista julkaisen juttuja sosiaalisen median kanavissa sekä täällä blogissakin. Ja jotain ylläriä on varmasti luvassa seuraajillekin, joten kannattaa ottaa me

Omena, joka putosi puusta

Hukan pennut täyttivät kesällä jo vuoden ja on ollut mielenkiintoista seurata, millaisia koirakansalaisia niistä on kehittynyt. Puolet pennuista olen ehtinyt tavata luovutuksen jälkeen ja toivottavasti tulee vielä tilaisuus tavata loput kolmekin. Seinäjoella asuvaa Ruuti-poikaa olen saanut tavata säännöllisesti. Ruuti treenaa samassa seurassa agilityä kuin me ja Hukalla ja Ruutilla on vielä treenitkin peräkkäin. Ruuti on pennuista se, joka muistuttaa ulkonäöllisesti eniten Hukkaa ja on sen luonteessa paljon Hukalle tuttuja piirteitä. Sen vuoksi olikin mielenkiintoista, että Ruuti kävi kesällä SmartDogin KOGNITIO- testissä. Näin pääsin vertailemaan isän ja pojan testituloksia. Tuloksia toki hieman vääristää sen, että Hukka oli tämän testin tullessa markkinoille jo iäkkäämpi ja se oli testattaessa 4 v 11 kk ikäinen. Ruuti testattiin himpan alle 1 vuotiaana. Käydään tässä nyt läpi osa-alue kerrallaan poikien testitulokset. Lainausten tekstit on SmartDogin testiraportista. Itsehillintä &qu

Seinäjoen agilitykisat

Pitkästä aikaa päästiin taas Hukan kanssa osallistumaan agilitykisoihin. Kisat järjestestettiin meidän omalla hallilla ja tuomarina toimi Minna Räsänen. Radat oli periaatteessa ihan mukavia, mutta ei mitään simppeleitä ykkösluokan ratoja. Hukalla oli oikein mukava lähtöpaikka luokan toisena koirakkona, mutta pieneksi kyttäilyksi homma meni koronarajoitusten vuoksi. Toisaalta tykkään kyllä näistä rajoituksista, kun sisällä ei ole liikaa koiria räkyttämässä turhanpäiten. Ekalla radalla kiirehdin aivan suotta putkelta kohti keppejä. Hukalle tuli vähän kiire mun perään, eikä se kuunnellut yhtään mitä sille sanoin. Niinpä se tuli sen verran lujaa kepeille, ettei tuosta vauhdista osannut hakea keppejä. Siitä siis vitonen ja vähän yliaikaa sähläämiseen. Muuten rata meni ihan mukavasti ja tällä suorituksella tultiin kakkosiksi. Tältä radalta taisi tulla yksi nolla kaikista säkäluokista. Toinen rata tuntui vielä edellistä hankalammalta. Varsinkin kepeille meno oli meille ihan liian vaikea,

Maastopyöräilykauden avaus

Kelien vähän viilennyttyä päästiin avaaaman Hukan maastopyöräilykausi. Hukalla on näissä vetohommissa vain yksi vaihde ja se on täysillä. Tämän vuoksi sen kanssa ei kesän kuumilla keleillä voi käydä pyöräilemässä. Kesän ajan olenkin siis joutunut pyöräilemään ilman karvaista moottoria ja kyllä tuo touhu silloin on paljon raskaampaa.   Kyllä nämä juoksuhommat on vaan asia, jota Hukka rakastaa. Se meinasi revetä liitoksistaa, kun näki vetovaljaat. Ryntäsi heti viereeni kuono kohti taivasta odottamaan, että valjaat puettaisiin päälle. Sen jälkeen sitten haukkui innoissaan siihen asti, että päästiin matkaan. Ensimmäinen lenkki tauon jälkeen pidettiin maltillisen mittaisena, mutta tästä lähdetään taas lenkkejä pidentämään kunnon kasvamisen myötä. Ajeltiin pitkin hiekkateitä ja metsäpolkuja. Kyllä tämä on vaan mukavaa puuhaa!

Lappalaiskoiralenkillä Murua tapaamassa

Suunnattiin Lakeuden Lappalaiskoirien yhteislenkille Alajärven Paalijärvelle. Mukaan pääsi myös Hukan tytär Muru (Jääkukan Hallatassu). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin Murua luovutuksen jälkeen näkemään. Muru oli jo pentuna pienehkö ja pieni tirppana se oli vieläkin. VArsinkin Hukan rinnalla. Luonteeltaan vaikutti olevan yhtä vilkas ja avoin kuin isänsä. Heti, kun maahan kyykistyi, niin Muru oli sylissä nuolemassa naamaa. Murulla oli yllättävän paljon samaa ilmettä kuin Hukassa. Kuvista en olekaan sitä huomannut. Naaman merkit on emältä perittyjä eli paljon laajemmat kuin Hukalla tuon ikäisenä.  Heippa iskä! Murun mukana oli myös sen "isosisko" Siru. Ja Nallekin oli mukana. Edellä mainittujen lisäksi lenkillä olivat myös Kumma ja Ruska. Eli mukava kuuden lapinkoiran porukka saatiin tällä kertaa kasaan. Koirat aiheuttivat ihastusta laavupaikalla muissa retkeilijöissä hyvän käytöksensä vuoksi. Kaikki odottivat puihin kiinnitettyinä hipihiljaa, kun ihmiset pitivät evästau

Lampaita paimentamassa

  Sunnuntaipäivä vietettiin Lakeuden Lappalaiskoirien porukalla Jyväskylässä paimentamassa. Alunperin tämä paimennuspäivä piti olla jo toukokuussa, mutta silloin korona muuttii suunnitelmia ja rotujärjestön hallituksen päätöksellä kaikki alaosastojen toiminta peruttiin. Nyt onneksi saatiin tämä toteutettua. Mukana oli 10 suomenlapinkoiraa, joista neljä oli ensikertalaisia paimennushommissa. Mulla oli mukana Hukka, Lumo ja Nalle. Alunperin olin ajatellut ottaa vain Hukan ja Lumon, mutta koska paikkoja jäi vapaaksi, otin myös Nallen mukaan. Myös Hukan Ruuti-poika oli mukana ja Hukan velipuolen poika Hippu, joten varsinainen sukukokous tästä päivästä kehkeytyi. Ensimmäinen kierros tehtiin kaikilla koirilla pyöröaitauksessa. Hukka pääsi vuoroon ensimmäisenä. Kävin vähän kävelyttämässä sitä ennen omaa vuoroa ja Hukka tunnisti jo paikan. Ei millään olisi halunnut lähteä tielle kävelemään ja pissaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun oli niin tohkeissaan. Aitaukseen mentyä Hukka kuitenkin r