Pitkästä aikaa päästiin taas Hukan kanssa osallistumaan agilitykisoihin. Kisat järjestestettiin meidän omalla hallilla ja tuomarina toimi Minna Räsänen. Radat oli periaatteessa ihan mukavia, mutta ei mitään simppeleitä ykkösluokan ratoja. Hukalla oli oikein mukava lähtöpaikka luokan toisena koirakkona, mutta pieneksi kyttäilyksi homma meni koronarajoitusten vuoksi. Toisaalta tykkään kyllä näistä rajoituksista, kun sisällä ei ole liikaa koiria räkyttämässä turhanpäiten.
Ekalla radalla kiirehdin aivan suotta putkelta kohti keppejä. Hukalle tuli vähän kiire mun perään, eikä se kuunnellut yhtään mitä sille sanoin. Niinpä se tuli sen verran lujaa kepeille, ettei tuosta vauhdista osannut hakea keppejä. Siitä siis vitonen ja vähän yliaikaa sähläämiseen. Muuten rata meni ihan mukavasti ja tällä suorituksella tultiin kakkosiksi. Tältä radalta taisi tulla yksi nolla kaikista säkäluokista.
Toinen rata tuntui vielä edellistä hankalammalta. Varsinkin kepeille meno oli meille ihan liian vaikea, koska siinä pitäisi joko ehtiä niistämään kepeille tai koiran osata hyvin hakea itsenäisesti kepit. Hukka ei tuommoisesta paikasta osaa hakea, joten niisto jäi meidän ainoaksi vaihtoehdoksi. En kyllä hetkeäkään uskonut, että sitä ehdin tekemään, mutta niinpä vain ehdinkin. Ja kun mitään virheitä ei matkalla sattunut ja ihanneajan puitteissa päästiin maaliin, niin toinen luvahan sieltä luokkavoiton kanssa tilille pärähti.
Kisailut ja viimeisen luvan metsästys jatkuu toivon mukaan joulukuussa kotikisoissa. Jos vaan koronatilanne sen sallii.
Kommentit
Lähetä kommentti