Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan.
Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin, joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiemmin ainakin koetoimitsijakursseilla on materiaalit hienoine kansioineen kuulunut kurssimaksuun. Kasvattajan käsikirja sentään saatiin painettuna. No, itse tulostin materiaalit etukäteen ja silmäilin ne läpi, mutta yllättävän moni kurssilainen ei niitä ollut hankkinut, vaan tihrusti materiaalia kännykän näytöltä. Ja kun kouluttaja kysyi, että kuinka moni on materiaalin etukäteen lukenut, reilusti neljästäkymmenestä kurssilaisesta vain kourallinen viittasi. Eli soitellen sotaan oli suurin osa kurssilaisista tullut.
Kurssin aikana käsiteltiin melkoisen pikaisella vauhdilla paljon asioita. Aikamoinen tietovyöry olisi tullut, jos aivan ummikkona olisi kurssille lähtenyt. Paljon materiaalissa olleita asioita jäi myös kokonaan käsittelemättä, joten sopii toivoa, että ne, jotka eivät materiaaliin olleet etukäteen tutustuneet, tutustuvat siihen sitten jälkikäteen. Varsinaisia muistiinpanoja en kirjoittanut, koska luento seurasi melko orjallisesti materiaalia, joten tein siihen vaan alleviivauksia ja tarkennuksia joihinkin kohtiin. Itselle uutena asiana tuli lähinnä kauppasopimuksiin liittyviä juttuja. Huomasi kyllä, että paljon oli apua Hukan yhdestä pentueesta, niin sen puolesta osa pennutukseen liittyvistä asioista oli tuttuja, vaikken ole vielä yhtään pentuetta kavattanut.
Molempina päivinä kävi lähialueen kasvattaja kertomassa käytännön asioista ja omista kokemuksistaan. Lauantaina metsästyskoirakasvattaja käsitteli urosvalintoja, mutta tässä liikuttiin niin tiukasti metsästyskoiramaailmassa, että ei ehkä ihan pystynyt yleistämään juttuja muihin rotuihin. Tässä puheenvuorossa oli myös koirien perinnöllisyyteen liittyen vähän virheellistä tietoa epigenetiikasta. Sunnuntaina sen sijaan oli tosi hyvä kasvattajaluento, jossa kasvattaja kertoi tilanteista, jotka eivät ole menneet ihan suunnitelmien mukaan.
Sunnuntaina kurssi päättyi lopputentiin, joka koostui 16 monivalintakysymyksestä ja neljästä koiran anotomiaan liittyvästä kysymyksestä. Kysymyksistä oli vain pari, jotka muistin tämän kurssin ansiosta, loput meni vanhan tietämyksen pohjalta. Mutta ehkä tentti oli kuitenkin haastavampi mitä etukäteen ajattelin eli ei nyt ihan mikään läpihuutojuttu kuitenkaan. Tentit tarkistettiin heti ja läpi pääseet eli vähintään 14 pistettä saaneet saivat heti mukaansa kurssitodistuksen. Minulla meni tentti läpi täysillä pisteillä.
Kurssin käymisen jälkeen on 5 vuotta aikaa anoa kennelnimeä. Vaikka minulla ei ole aikomuksia tällä hetkellä alkaa kasvattajaksi, laitoin anomuksen heti menemään, ettei se unohdu. Ja keksin niin hyvän kennelnimen, että olisi sääli jos joku sen tässä välissä ehtisi napata itselleen. Keväällä todennäköisesti järjestetään kasvattajan jatkokurssi Seinäjoella, jonne aion myös osallistua. Ehkäpä siitä on yleissivistyksen kannalta enemmän hyötyäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti