Hukatut suomenlapinkoirat

Hukalta löytyi etujalan takaa kyljestä patti, joka ei muutaman päivän seurailun jälkeen ollut muuttunut mihinkään suuntaan. Meillä oli seuraavana lauantaina muutakin menoa Jyväskylään, joten varasin sinne ajan OmaEläinlääkärille. Tämä olikin ensimmäinen kerta Hukan 6,5 vuotisen elämän aikana, kun se piti jonkun vaivan takia viedä eläinlääkäriin. Tätä ennen ollaan käyty vain hakemassa rokotuksia ja virallisissa terveystarkastuksissa. Oltiin vähän ennen omaa aikaa perillä ja käytiin kävelyttämässä koiria harjulla. Sitten koirat hetkeksi autoon ja kävin ilmoittamassa Hukan saapuneeksi. Sainkin heti käydä Hukan autosta ja päästiin suoraan toimenpidehuoneeseen odottamaan eläinlääkäriä. Eläinlääkäri Maria Heinävaara tuli pian huoneeseen ja tutki Hukan aluksi perusteellisesti. Siis niin perusteellisesti, ettei Hukkaa ole ikinä näin tarkkaan tutkittu. Kuunneltiin sydän, katsottiin silmät ja hampaat, mitattiin kuume ja kokeiltiin jopa eturauhanen. Kaikki oli niiltä osin kunnossa ja Huk

Hukka on päässyt kuluvan syksyn aikana muutamaan otteeseen uutta uraa, nimittäin sienikoirana olemista. Talven aikana olen ehdollistanut molemmat koirat kanttarellien ja suppilovahveroiden hajuihin nose work oppien mukaisesti ja sienten hajua on sitten etsitty sisätiloissa. Nyt syksyn aikana ollaan sitten päästy tosi toimiin metsässä suppilovahveroiden kanssa. Paikka, jossa ollaan käyty sienessä, tiedettiin etukäteen sienirikkaaksi alueeksi. Joka kerralla tein muutaman kerrran ensin niin, että etsin itse suppilovahvero mättään ja lähetin Hukan melko läheltä suoraan kohti sieniä etsimään. Sienten ilmaisusta sitten palkka ja muutaman palkkauksen jälkeen lähdettiin etsimään uusia mättäitä sokkona.  Eka kerralla en ollut ihan varma, että etsikö Hukka oikeasti sieniä vai sattuiko niiden luokse vaan sattumalta. Toisella kertaa sen sijaan oli jo uskottava, että kyllä se niitä osaa etsiä. Se nimittäin löysi sammalmättäästä jopa puolen sentin mittaisen palan edelliseltä sienestäjältä j