Hukka on päässyt kuluvan syksyn aikana muutamaan otteeseen uutta uraa, nimittäin sienikoirana olemista. Talven aikana olen ehdollistanut molemmat koirat kanttarellien ja suppilovahveroiden hajuihin nose work oppien mukaisesti ja sienten hajua on sitten etsitty sisätiloissa. Nyt syksyn aikana ollaan sitten päästy tosi toimiin metsässä suppilovahveroiden kanssa.
Paikka, jossa ollaan käyty sienessä, tiedettiin etukäteen sienirikkaaksi alueeksi. Joka kerralla tein muutaman kerrran ensin niin, että etsin itse suppilovahvero mättään ja lähetin Hukan melko läheltä suoraan kohti sieniä etsimään. Sienten ilmaisusta sitten palkka ja muutaman palkkauksen jälkeen lähdettiin etsimään uusia mättäitä sokkona.
Eka kerralla en ollut ihan varma, että etsikö Hukka oikeasti sieniä vai sattuiko niiden luokse vaan sattumalta. Toisella kertaa sen sijaan oli jo uskottava, että kyllä se niitä osaa etsiä. Se nimittäin löysi sammalmättäästä jopa puolen sentin mittaisen palan edelliseltä sienestäjältä jäänyttä suppilovahveron jalkaa. Työnsi nenänsä suoraan mättääseen ja kun katsoin, että eihän täällä mitään ole, niin löytyi sieltä sittenkin jalan pala.
Hukka jaksaa etsiä sieniä pitkäjänteisesti ja se käy aluetta läpi hyvin järjestelmällisesti. Sama tyyli sillä on nose workissakin. Toki näin alkuun olen pitänyt etsintäajan maltillisena ja välillä Hukka on saanut vaan huilata ja kulkea mukana. Nalle on saanut tehdä helppoja etsintöjä, sillä ei mielenkiinto riitä sienten sokkoetsintään. Ja toisaalta se myös polkee helpommin löydetyt sienet kuin Hukka, joten siinäkin mielessä Hukka on parempi vaihtoehto tähän hommaan.
Mutta hyvää koirien aktivointia sienestyksen ja retkeilyn ohessa. Kyllä vaan väsyttääkin koiria ihan eri tavalla kuin jos oltaisiin vaan kävelty sama matka.
Kommentit
Lähetä kommentti