Hukatut suomenlapinkoirat

Nyt kun ei tapahdu oikein mitään, on aikaa kaikkeen semmoiseen mihin normaalisti ei ole. Kuten koiran viemiseen trimmaajalle. Hukka on jo hetken aikaa pudotellut pohjavillaansa. Olen sitä kassikaupalla harjaillut irti, mutta aina vaan irtoavaa karvaa riittää ja riittää. Tähän kyllästyneenä varasin sille ajan pohjavillan poistoon tai mikä pesupaketti se Mustissa ja Mirrissä on nimeltään. Tällä kertaa tosiaan vein Mustiin ja Mirriin, kun sinne sattui olemaan vapaita aikoja ja varaaminen kävi kätevästi nettiajanvarauksen kautta. Edellisen kerran Hukka on käynyt vastaavassa käsittelyssä 1,5 vuotta sitten eli ei ihan joka vuotinen perinen sille tämä ole. Hukka oli Mustissa ja Mirrissä hyvin kiinnostunut lattiaan jääneistä hajuista, että hyvä kun trimmaajaa tervehti. Hyvillä mielin se kuitenkin jäi yksin trimmaamoon, kun minä lähdin käymään asioilla. Vajaan parin tunnin jälkeen menin Hukkaa hakemaan ja siellä minua odottelikin puolta pienempi koiruus. Vartalosta Hukan leveydestä oli...

Tänä vuonna on ollut vähän erilainen kevät, kun kalenteri ykskaks yllättäin tyhjeni kaikista menoista. Päivät on kulunut etätöissä ja illlan kohokohta on ollut lenkkeily. Kerran viikossa on käyty kaupassa. Siihenpä se elämä tällä hetkellä kiteytyy. Varsinkin Nallella oli alkuun vähän sopeutumista jatkuvaan kotona oloon. Se ei oikein osannut päivällä nukkua, kun piti koko ajan vahtia ihmisten liikkeitä. Nyt sekin on jo tottunut ja osaa ottaa lepoaikansa rauhallisesti. Lenkkeiltyä on tullut paljon normaalia enemmän, kun ei ole muutakaan tekemistä. Koirat tätä tuskin ovat pahakseen laittaneet. Hukan kanssa on pyöräilty muutaman kerran viikossa. Voi että, kun se nauttii siitä. Lisääntynyt liikunta on kaventanut Hukan vyötäröä, joten se on pienimuotoisella tankkauskuurilla. Kokeiltiin myös tuplavaljakkoa Lumon kanssa. Lumo ei ole koskana pyöräillyt, mutta lenkki meni tosi hyvin. Otetaan Lumo varmasti t...

Hukan kanssa olen joitakin kertoa tässä vuosien varrella käynyt pyöräilemässä, mutta uutta intoa meidän pyöräilyharrastus sai, kun hankin oman läskipyörän. Maasto- ja läskipyöräilyä olen aiemmin harrastanut vuokrapyörillä lähinnä kansallispuistoissa, joten ihan vierasta tämä puuha ei minulle ole. Meidän taloudesta on jo aiemmin löytynyt yksi läskipyörä ja sen kanssa on tehty lenkkejä, joissa toinen ajaa pyörällä edellä ja toinen juoksee Hukan kanssa perässä. Nämä lenkit on sujunut hyvin ja Hukka on niistä selvästi nauttinut, joten heräsi ajatus siitä, että voisihan tätä toteuttaa kahdellakin pyörällä. Itse en pyöristä tai niiden mekaniikasta juurikaan mitään ymmärrä, joten uskoin viisaampia ja tilasin Bikeshopista Kona Wo:n Suomi editionin. Kallishan se oli kuin mikä, mutta jos se nyt kestää yhtä kauan kuin normipyöräni (26. yhteinen vuosi pyörähti kesällä käyntiin) niin eiköhän se ole hintansa arvoinen. Konan pyörissä vakuutti elinikäinen runkotakuu, muut osathan voi tarpeen...