Hukatut suomenlapinkoirat

Hukan noseworkin kisavalmennusryhmän treeneissä haettiin tänään motivaatiota, häiriöiden sietoa ja lopuksi tehtiin vähän hauska sisäetsintää. Aloitettiin videolla viimeisenä näkyvällä harjoituksella, jossa huoneen lattialla oli useampi hajupurkki. Koira sai kulkea huoneessa vapaasti ja sitä palkattiin ilmaisuista heittämällä makupalaa siten, että sai koiran liikkumaan kohti seuraavaa purkkia. Hukan kanssa tähän lisättiin lopussa vielä mun liikehäiriötä eli kun Hukka pysähtyi ilmaisemaan jatkoin vaan kävelyä ja Hukan piti jäädä silti ilmaisemaan. Toisella kierroksella tehtiin purkkirataa. Ensin ihan pelkällä yhdellä hajulla. Itse en tiennyt missä purkki on, mutta kouluttaja naksautti oikeasta ilmaisusta, jonka jälkeen menin palkkaamaan. Hukalle lisättiin vielä kaksi häiriöhajua; kuivattu kaninkorva ja makukahvia. Treenattiin kotona vähän häiriöhajuilla ja tällä kertaa Hukka ei mennyt lankaan niissä. Sillä alkoi nyt olemaan tosi hyvä motivaatio etsintään, kerran jopa karkasi pur...

Lauantai oli kevään ensimmäisiä aurinkoisia päiviä ja luntakin oli yöllä satanut sen verran, että maa oli valkoinen. Käytiin omien koirien kanssa ensin aamulla parin tunnin lenkillä ja laitoin sitten Hukan pojan, Ruutin, omistajalle viestiä, että lähtisikö Ruuti vielä iltapäivällä Hukan kanssa lenkille. Siellä sitten vierähtikin toinen pari tuntia, joten Hukka tuli ainakin lenkitettyä kunnolla tälle päivää. Ruutilla on ikää jo kohta 7 kuukautta. Hukka suhtautuu siihen edelleen suopeasti, vaikka noin muuten ei vieraiden urosten kanssa tule niin hyvin toimeen, että sitä niiden seurassa vapaaksi päästäisin. Toisaalta Ruutilla on hyvin terveen kunnioittava suhtautuminen vanhempaan koiraan, mikä varmasti auttaa tilannetta myös. Hukka on joka kerta Ruutia tavatessaan suhtautunut siihen huomattavasti varovaisemmin kuin muihin tapaamiinsa pentuihin, että väkisin tulee mieleen, että voiko uroskoira tunnistaa oman jälkikasvunsa. Ruutia vähän jännitti iso iskäkoira ja Hukkaki...

Osallistuttiin Hukan kanssa rotujärjestön alaosaston eli Lakeuden Lappalaiskoirien yhteislenkille. Ajattelin, että yhden koiran kanssa on helpompi kulkea porukassa ja Nalle sai eilen kahden keskistä laatuaikaa rally-tokokisoissa, joten nyt oli Hukan vuoro päästä matkaan. Meitä kerääntyikin paikalle mukava porukka, yhteensä 10 suomenlapinkoiraa ja kahdeksan ihmistä.  Käveltiin noin kilometrin matka läheiselle laavulle, missä paistettiin makkaraa ja syötiin muuta evästä. Koirat odotteliva puihin sidottuina ja täytyy kehua kuinka hienosti kaikki rauhoittuivat paikoilleen, vaikka ympärillä oli vieraita koiria. Ei edes koiralaumaa ihmettelmään sattunut pariskunta aiheuttanut mitään reaktiota. Kuvassa Hukka Saagan kanssa. Hukka. Ruuti eli Jääkukan Hukkareissu. Hukan morsian Halla eli Jääkukan Hyytävä Halla. Paikalla oli myös Hukan poika Ruuti ja Ruutin äiti Halla, joten saatiin oikein perhepotretti otettua. Vähän hankalaa se oli, koska Hukka o...

Osallistuttiin Nallen kanssa pitkästä, pitkästä aikaa rally-tokokisoihin meidän omalla hallilla. Mitään odotuksia ei kisojen suhteen ollut, kun kisatauko tosiaan sekä itsellä että koiralla tosi pitkä. Tuomarina toimi Heli Kelhälä, jonka radoilla emme olekaan ikinä aiemmin olleet. Onnistuin tällä kertaa pitämään oman jännityksen kurissa, kun ajattelin vaan, että pitää nauttia siitä, että pystyy vielä reilu 11 vuotiaan koiran kanssa harrastamaan. Rata vaikutti ihan mukavalta ja sieltä puuttui monta meille vaikeaa kylttiä. Mestariluokassa oli taas paljon osallistujia, yli 20. Meidän suoritusvuoro oli 13 ja nauroinkin etukäteen, että jos menee huonosti, niin aina voi syyttää huonoa numeroa. Radalle päästiin ja Nalle oli ihan hyvällä mielentilalla. Alku oli radassa aika vaikea, ensin maahanmeno ja koiran kiertäminen ja heti perään sarjahyppy. Sain kuin sainkin Nallen menemään maahan ja sarjahyppykin onnistui hyvin. Muutaman kyltin päästä tuli oikealta puolen eteenistuminen, mis...

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln...

Viikonlopun vietto Lumon seurassa sisältää tietenkin painimista ja metsässä juoksemista. Ja näköjään myös koiratanssia. Nalle katsoo, että mitä täällä tapellaan. Leikitään! Hukka on edelleen Lumon suurin idoli. Lumon pitää aina lenkillä koko ajan seurata Hukkaa.

Viime marraskuun lopulla tuli tietoa, että HaunPaikassa alkaa vuoden alusta noseworkin koevalmennusryhmiä. Ryhmät on tarkoitettu koirakoille, jotka haluavat treenata säännöllisesti ja tavoitteellisesti kohti kokeita. Treenipaikkakin vaihtelee välillä, joten tässä on mahdollista saada hyvää häiriötreeniä kisoja ajatellen. Ryhmällä on ohjatut treenit joka toinen viikko ja joka toinen viikko taas varattu tilat ja aikaa omatoimitreeniä varten. Tämän lisäksi ryhmällä on Facebookissa oma keskusteluryhmä ja valmennukseen kuuluu myös teorialuentoja. Ja mikä parasta, tässä pääsee itse perehtymään treenien suunnitteluun ja havainnointiin, mikä on erityisen tärkeää tässä lajissa. Oma treeni-intoni niin sanotusti aaltoilee lajien välillä. Välillä on kauheasti intoa yhteen lajiin ja toiset on vähän telakalla (paitsi toko, joka on ollut jo monta vuotta vaan telakalla). Nosetreenejä olen tehnyt omien koirien kanssa nolostuttavan vähän viime aikoina ja irtotunnit jäänyt ostamatta, kun olen aj...

Retki kausi avattu ja vuoden ensimmäinen retki suuntautui Pukalan virkistysmetsään. Ollaan täällä aiemmin käyty toinen lenkki kiertämässä ja nyt oli vuorossa sitten se toinen. Pientä jännitysmomenttia aiheutti teiden kunto, joka oli suunnilleen samaa luokkaa kuin tuo kuvassa oleva järvi. Ei päästy ihan parkkipaikalle asti, vaan jätettiin auto aiemmin levennykselle, mistä lähti myös tämä sama polku. Maisemiltaan tämä reitti oli hienompi kuin se Pukalan toinen reitti. Tuli mieleen Iso-Vuorijärven maisemat, mutta eihän tästä kauhean pitkä matka sinne olekaan. Nalle löysi pienen luolan. Tätä paikkaa kutsutaan Etelä-Suomen Inariksi. Ehkä jotain samaa kieltämättä havaittavissa. Pukalan portin silta. Laavulla pidettiin tietenkin evästauko. Nalle on sateen suojassa laavussa. Hukka halusi maata ulkona.