Lauantai oli kevään ensimmäisiä aurinkoisia päiviä ja luntakin oli yöllä satanut sen verran, että maa oli valkoinen. Käytiin omien koirien kanssa ensin aamulla parin tunnin lenkillä ja laitoin sitten Hukan pojan, Ruutin, omistajalle viestiä, että lähtisikö Ruuti vielä iltapäivällä Hukan kanssa lenkille. Siellä sitten vierähtikin toinen pari tuntia, joten Hukka tuli ainakin lenkitettyä kunnolla tälle päivää.
Ruutilla on ikää jo kohta 7 kuukautta. Hukka suhtautuu siihen edelleen suopeasti, vaikka noin muuten ei vieraiden urosten kanssa tule niin hyvin toimeen, että sitä niiden seurassa vapaaksi päästäisin. Toisaalta Ruutilla on hyvin terveen kunnioittava suhtautuminen vanhempaan koiraan, mikä varmasti auttaa tilannetta myös. Hukka on joka kerta Ruutia tavatessaan suhtautunut siihen huomattavasti varovaisemmin kuin muihin tapaamiinsa pentuihin, että väkisin tulee mieleen, että voiko uroskoira tunnistaa oman jälkikasvunsa.
Ruutia vähän jännitti iso iskäkoira ja Hukkakin oli kovin varovainen Ruutia kohtaan, joten mitään painileikkejä pojat eivät ottaneet. Keppien kanssa leikittiin, toki nekin Ruuti luovutti suosiolla Hukalle ensimmäisestä haukahduksesta ja vähän juostiin yhdessä.
Ruuti on kyllä ilmeitään myöten ilmetty isänsä. Juoksuilmekin on tismalleen samanlainen, korvat vinossa taaksepäin ja suu valtavan kokoisessa virneessä auki.
On kyllä ollut todella mukava päästä seuraamaan näiden Hukan poikasten elämää ja kehittymistä ja päästä Ruutia tapaamaan ihan livenäkin. Toivottavasti tulisi tilaisuus nähdä muitakin pentuja jossain vaiheessa.
Ruutista oli kasvanut oikein tottelevainen poika. Se ei isänsä tapaan kovin kauas ihmisistä lähde, vaan ennemminkin ongelman oli saada siitä kuvia, kun koko ajan pyöri jaloissa.
Laavulla otettiin muutama yhteisposeerauskuva.
Molemmilla omat kepit.
Melkein pari tuntia lenkillä vierähti nopeasti mukavassa seurassa.
Kommentit
Lähetä kommentti