Siirry pääsisältöön

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti.


Tutkimuspohjaa

Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 (Rovira et al.).

Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen pystyvät tuottamaan rasituksessa lisää punasoluja vereen pernassaan, jolloin lihasten hapensaanti paranee.

Harjoittelun perusperiaatteet ovat koiralla ja ihmisellä samanlaiset, mutta koirien parempi aerobinen suorituskyky vaikuttaa harjoittelun sisältöön ja määrään.

Koirissa on rotukohtaisia eroja muun muassa sydämen koossa, kyvyssä maksimaaliseen voimantuottoon ja nopeiden lihassolujen määrässä. Greyhoundit ja valjakkokoirat ovat kaksi ääripäätä, joiden välimaastoon muut rodut sijoittuvat. Jalostusvalinnat ovat vaikuttaneet siihen, missä kohtaa asteikkoa kukin rotu on.

Paitsi rotukohtaisia, koirissa on myös yksilökohtaisia eroja. Vaikka joku rotu voi olla keskimääräisesti  nopea, siitä löytyy silti ääripäitä. Erityisesti nopeus on geneettinen ominaisuus, voimaa ja kestävyyttä on helpompi kehittää. Vanhan sanonnan mukaan nopeudesta 80 % tulee geeneistä ja 20 % harjoittelusta.


Mitä hyötyä on hyvästä kunnosta ja säännöllisestä harjoittelusta?

Hyvässä kunnossa oleva koiraa kestää rasitusta (lajia) paremmin niin treeneissä kuin kisoissakin. Sen taso ja suoritusvarmuus on parempi, jolloin huippusuorituksiin on helpompi yltää. Koira palautuu rasituksesta nopeammin ja sen harrastusikä pitenee. Kunto vaikuttaa myös treenimotivaatioon, hyväkuntoisena on kivempi treenata. Kiihkeillä koirilla hyvä kunto estää fyysiseen ylirasitustilaan päätymistä. Hyvässä kunnossa oleminen ehkäisee vammoilta. Kunnon ylläpitäminen on helmpompaa kuin kunnon rakentamisen aloittaminen alusta. Harrastusaikana hyväkuntoisena ollut koira saa terveemmät eläkepäivät. Hyväkuntoisella koiralla on parempi hajuaisti (metsästyskoirat ja pk-lajit). Harrastuskoiran kunnolla on myös eläinsuojelullinen puoli, onko oikein hypyttää esim. ylipainoista koiraa.


Lämmittely

Hyvä lämmittely on itsestäänselvyys kaikkien harrastuskoirien kanssa ja hyvä osa treeni- ja kisarutiineja. Sen aikana koiran elimistö (verenkierto, lihaksisto, jänteet, nivelsiteet, mieli) valmistellaan suoritusvalmiuteen ja lihakset ns. toimintapituuteen. Lämmittelyn avulla ehkäistään vammojen syntymistä. Lämmittelyn tärkeys korostuu kylmillä säillä, koiran ikääntyessä ja lajin vaatimusten kasvaessa. Lämmittely täytyy tehdä myös kesällä. Tärkeintä on saada suorituslihakset (selkäranka!) lämpimiksi.

Lämmittely tulee tehdä aina ennen suoritusta ja sen tulee kestää 20-30 minuuttia. Lämmittely sisältää kävelyä, juoksua ja juoksupyrähdyksiä. Venytysten tulee olla lyhytkestoisia (5-10 sekuntia). Venytykset eivät ole välttämättömiä, etenkään jos et osaa tehdä niitä. Tarpeen vaatiessa lämmittely voidaan tehdä takki päällä.

Lämpö säilyy lämmittelyn jälkeen 30-45 minuuttia (takki päällä autossa). Odottelun jälkeen koiraa tulee kuitenkin vielä liikuttaa 5-10 minuuttia ennen suoritusta


Jäähdyttely

Jäähdyttely on rauhallista kävelyä 20-30 minuuttia suorituksen jälkeen. Pahin puuskutus täytyy saada pois. Sen tarkoituksena on tehostaa palautumista. Palautumiseen voi kuulua myös hieronta, venyttely ja vähän myöhemmin suoritettava palauttava lenkki. Osalle koirista on parempi tehdä kunnon jäähdyttelylenkki vasta kotona, jos koira ei ole rentoutuneessa mielentilassa treenipaikassa.

Palautumisen apuna voidaan käyttää koirasta riippuen palauttavia juomia. Ne sopivat etenkin kiihkeille koirille, kesällä ja talvella pitkinä treeni- ja kisaviikonloppuina. Vettä ei saa antaa hirveästi välittömästi suorituksen jälkeen. Koiran kuitenkin pitää juoda, joten huonoille juojille voidaan sekoittaa veteen esimerkiksi kissanruokaa, palauttavaa juotavaa tai hevi-juomia. Nesteytys tulee suorittaa koiran mukaan, sillä on täysin yksilökohtaista minkä verran nestettä koira tarvitsee. Vesi tulisi antaa ruumiinlämpöisenä, jotta koiran elimistön ei tarvitse jäähdyttää tai lämmittää sitä.


Muu lihashuolto

Koira hoitaa itse itseään paljon paremmin kuin ihminen venyttelemällä ja liikkumistasollaan (liike on lääke). Hieronta ja fysikaaliset hoidot ynnä muut ovat hyviä, mutta liika käsittely on pahasta. Hierontaa seuraavan päivän tulee olla vapaata lajitreenistä. Ruokinnassa tulee kiinnittää huomiota riittävään energian (proteiini/rasva) saantiin ja sopivaan ruokaan. Lisäravinteita voi antaa palautumisen tehostamiseen ja nestetasapainon ylläpitoon. Vammojen sattuessa, niitä pitää hoitaa oikein (ensiapu) ja vammaa seuranneen tauon tulee olla riittävän pitkä, jotta koira on varmasti parantnut. Jos koira ontuu, sillä pitää olla niin monta "liikkumatonta" päivää kuin ontuminen kesti, ei kuitenkaan agilitytreeneihin vielä. Lihashuollossa tärkeää on oman koiran tunteminen. Mieluummin liikaa lepopäiviä kuin liian vähän. Jos itsellä on ?-olo koiran kunnon suhteen, on parempi pitää lepopäivä.

Koiran perustutkimisen pitää olla rutiinia harrastuskoiralle. Perustutkimukseen kuuluu liikkeiden, lihasten, varpaiden ja tassujen sekä liikelaajuuksien tutkiminen. Lisäksi koiran pitää tarkkailla koiraansa koko ajan.


Miten eri lajit rasittavat?

Koira on luotu juoksemaan neljällä jalalla, ei hyppäämään 20 estettä peräjälkeen. Koiran omistajalla pitää olla itsekriittisyyttä sen suhteen, mitä oman koiran kanssa voi harrastaa.

Lajin rasittavuuteen vaikuttaa suorituksen kesto, harjoituksen kesto, suorituksen ulottuvuudet, lajin vaatimuksen vireystilan mukaan, rotu ja rakenne. Laji on sitä raskaampi, mitä pidempään suoritus kestää. Agilityssä harjoitukset ovat rasittavampi kuin kisaaminen. Mitä korkeampaa vireystilaa laji vaatii koiralta, sen raskaampaa se on. Elimistön kannalta ei ole väliä onko stressi negatiivista (koira pelkää) vai positiivista (koiralla on kivaa). Keinonurmella treenaavat koirat ovat enemmän jumissa kuin hiekalla treenaavat. Jos saa valita, kannattaa valita hiekka.

Koiran perusrakenne on vähän korkeuttaa pidempi, jolloin koira voi käyttää selkäänsä laukkaan paremmin. Neliönmalliselle koiralle harjoittelu on raskaampaa ja lanneselkä jumiutuu helpommin. Rakenteen ylilyöntejä tulee välttää, muun muassa liian pitkä selkä, liian suorat/suuret kulmaukset. Jos koiran rakenne ei ole optimaalinen, se tarvitsee huoltoa enemmän. Useimmissa lajeissa selän kunto on ratkaiseva (millaiset selkälihakset koiralla on). Etu- ja takaosan rasitus riippuu lajista. Takapää on voimaa ja liikettä tuottava moottori, jota etupää hienosäätää.


Agilityn fyysiset vaatimukset

Hypyt rasittavat sekä etu- että takaossaa. Ranteiden ja etujalan muiden nivelten kuormitus on huomattava. Myös selkä on agilityssä kovilla. Kontaktiesteet rasittavat erityisesti etuosaa ja varpaita. Kepit kuormittavat etuosaa. Agilityn kuormittavuuteen vaikuttavat myös kova vauhti ja käännökset, liian korkeat hypyt, pintojen erilaisuus sekä treeni- ja kisamäärät.


Rakenteen vaikutus rasitukseen

Koiran rakenteella on merkittävä vaikutus siihen, kuinka rasittavia harrastuslajit ovat koirille. Selän pituus suhteessa jalkojen pituuteen, neliömäiset rasittuvat herkemmin. Kulmausten tulisi olla tasapainoiset, niukat tai ylikulmautuneet huonoa. Ylikulmautuneella painopiste valuu taaksepäin, niukasti kulmautuneella painopiste liian edessä. Koiran painopisteen tulisi olla vähän navan etupuolella. Liian pitkäkaulaisen koiran ei ole helppoa liikkua ja juosta. Kaikki epäterveet ja liioitellut piirteet ovat pahasta. Koira voi olla lihastyypiltään jäykkä tai elastinen. Kevyt vai raskasrakenne. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja muutokset. Perimä - alttius vammoille?


Kuntopohja luodaan pentuna

Monipuolinen liikunta pentuaikana luo pohjan harjoittelulle ja koiran kunnolle. Pennun tulisi saada paljon vapaata liikuntaa; metsässä, hiekassa, vedessä, lumessa, ylämäkeen, alamäkeen, puiden runkojen ali ja yli - käytä mielikuvitusta! Pennun on myös hyvä leikkiä muiden pentujen kanssa, jolloin se motoriset taidot kehittyvät ja siitä on myös sosiaalista hyöytyä. Seuran valitseminen on tärkeää. Kaverin tulisi olla samankokoinen, eikä dominointieleitä tule sallia. Pennulle on hyvä opettaa myös rauhallista liikuntaa, esimerkiksi metsässä kävelyä remmissä. Pentuajan puutteita on hankala korjata aikuisena, jos kyseessä on aktiiviharrastuskoira.  Pentua voi liikuttaa suhteellisen paljon, jos se saa itse valita vauhdin. Esimerkiksi metsälenkillä kannetaan pentua välillä, jos se väsähtää. Tervettä pentua ei voi rikkoa vapaana lenkityksellä. Hyvin liikkuneella pennulla on myös aikuisena hyvä kuntopohja luotuna. Ruokinnalla on suuri merkitys kunnon ja lihaksiston kehittymiselle.

Intensiivinen fyysinen harjoittelu ja voimakkaasti toistuvat liikesarjat aloitetaan vasta kasvun päätyttyä (pienet rodut > 8 kk, keskikoiset rodut > 10 kk, isokokoiset > 12 kk). Kasvulinjojen tulee olla sulkeutuneet, koska kasvurustot eivät palaudu vaurioista. Kasvulinjojen sulkeutumisen näkee vain röntgenkuvuilla. Pallon heitto, pyöräily ym. toistuva raju liike on haitaksi nivelille ja kasvulle.

Kasvuiässä olevan koiran agilityharjoittelussa tulee huomioida
  • toistojen määrät, intensiivisyys
  • matalat hypyt/pelkät siivekkeet -> rimat nostetaan vasta, kun kroppa on valmis
  • kontaktiesteet matalalla (tai muuten ei ollenkaan)
  • ei toistuvasti voimakkaita kääntöjä kovasta suoritusnopeudesta
  • ei suoria keppejä alle vuotiaalle (rangan taivutusliike, sitä raskaampi, mitä suurempi koira on)
Ei ole itseisarvo, että koira on hirveän nuorena valmis!


Koiran kunnon eri osa-alueet

Koiran kunto koostuu peruskunnosta, kestävyydestä, voimasta/nopeudesta, ketteryydestä ja kehonhalinnasta.


Peruskunto

Peruskunto on kuntoa, jotta koira kestää harjoittelun ja kilpailun (sekä laji- että kuntoharjoittelun), palautuu siitä. Jokaisen koiran tulisi olla hyvässä peruskunnossa, ilman peruskuntoa ei voida kehittää muita kunnon osa-alueita. Hyvässä peruskunnossa oleva koira pystyy juoksemaan 5-8 kilometriä omistajan kanssa (ravi on paras), liikkumaan reippaasti tunnin metsälenkin ja kävelemään remmissä noin 10 kilometrin lenkin raisttumatta siitä erityisemmin. Huomioi kuitenkin rotukohtaiset erot. Eri liikuntamuodot aktivoivat kroppaa eri tavalla, esim. erilaiset maastot.

Harjoitusvaihtoehtoja peruskunnon kohottamiseen

  • remmikävelyt, reipas kävelyvauhti
  • pyörä-, juoksu- ja hiihtolenkit, rauhallinen ravi
  • metsälenkit irrallaan jolkotellen (osittain intervalliharjoitus, jos koirat spurttailevat) 1-1½ h
  • uinti, ½ h uiminen vastaa 2 h vapaana juoksutusta. Sen vuoksi uinti tulee aloittaa rauhallisest (esim. 5-10 minuuttia). Koira tulee opettaa uimaan rauhallisesti. Uinti on loistava harjoitusmuoto toipilaalle. Vesijuoksu on raskaampaa kuin uiminen.
Miten kehittää peruskuntoa?
Peruskuntoa kehittäessä harjoituksen tulee olla 1-1½ tunnin mittainen, aerobisen energiantuoton varassa. Tahti on reipas kävely tai rauhallinen ravi. Harjoittelemattomalla tai levossa olleelle koiralle harjoitus voi olla aluksi lyhempi (45 minuuttia). Hyvässä kunnossa olevalla koiralla 45 minuutin harjoitus ei kehitä kuntoa, vaan on palauttava tai ylläpitävä harjoitus. Peruskuntolenkit voidaan tehdä muun harjoittelun ohessa. Harjoitusaikaa lisätään hiljalleen neljän viikon aikana. Harjoittelukertoja tulis olla 3-5 viikossa. Moni aktiivikoira liikkuu tämän verran ns. perusliikuntana.


Kestävyys

Kestävyysominaisuuksia tarvitaan harrastuskoiralta lähes kaikissa lajeissa, mutta erityisesti pitkäkestoisissa lajeissa. Kestävyysharjoitukset voidaan toteuttaa peruskuntoharjoittelun tapaan, mutta ajallisesti harjoitukset ovat pidempiä (n. 2-2½ h). Kestävyyttä voidaan kehittää lähes 100 prosenttisesti. Harjoittelussa on tärkeeä, että harjoittelet aina palautuneessa tilassa olevan koiran kanssa. Lepo tärkeää. Kestävyys ei parane, jos koira ei ole palautunut. Kahden kestävyysharjoituspäivän välissä pitäisi olla aina lepopäivä (voi olla myös peruskuntopäivä). Kestävyysharjoituksia voi olla viikossa kolme kertaa.


Voima ja nopeus

"Nopeus on voimaa, jota taito hallitsee". Koiran takapää tuottaa voimaa ja etupää hallitsee liikettä. Nopeutta koiralla voidaan kehittää vain 15-20 %, loppu riippuu geeneistä. Voimaa voidaan kehittää lähes 100 %. Pohjat harjoittelulle (peruskunto) tulee olla kunnossa ennen kuin voidaan aloittaa nopeus- ja voimaharjoitukset. Näitä ei voi harjoitella määräänsä enempää.

Harjoitusvaihtoehtoja voiman kehittämiseen
  • takaa vetäminen (pulkka, rengas, potkukelkka, hiihto) ravissa ja laukassa
  • hanki-, suo- ja vesijuoksu
  • juoksu pehmeässä hiekassa, myös ylämäkeen (huom! koiraa ei saa ikinä juoksuttaa alamäkeen, rasittaa liikaa etupäätä).
  • ylämäet, jyrkät ja loivemmat
  • Selkään voimaa ja tukevia isoja lihaksia ei kehitetä raviliikunnassa, jolloin selkä on tasainen. Selän tärkein tehtävä laukassa on "suppuvaiheen" jälkeinen vapautus. Isot selkkälihakset kehittyvät laukassa.
Voimaharjoituksissa on muutamia huomion arvoisia seikkoja. Erityisesti selkä ja takapää jumiutuvat helposti. Jos koira ei osaa selvästi käyttää takapäätään, harjoitukset on syytä aloittaa kävelystä (esim. ylämäkeen/pulkkaa vetäen, tämän jälkeen vasta ravia). Juoksuharjoitteet ovat osittain myös peruskuntoharjoittelua, ellei juoksua tehdä vetoina. Voimaharjoitukset voidaan tehdä peruskunnon kehittämisen kanssa yhtä aikaa, kunhan peruskunnon taso on riittävä. Voimaharjoitteet yksinään kehittävät aina myös nopeutta.

Myös nopeusharjoituksissa on huomioitavia asioita. Jos nopeutta kehitetään "spesifisti" tulee harjoitteesa koiran lähteä aina liikkeelle räjähtävästi ja juosta mahdollisimman kovaa. Nopeus harjoituksissa koiran motivointi on tärkeässä roolissa -> vietti päällä, taistelutahtoa ja ajoviettiä kannattaa hyödyntää. Pallonheittoa ei suositella riskien ja pysähtymisen takia. Vetoharjoituksiin tarvitaan 2 ihmistä (lähettäjä ja palkkaaja) Nopeusharjoittelun jälkeen ei enää muuta harjoittelua samana päivänä. Nopeusharjoitukset tulee tehdä aina levänneellä koiralla

Harjoitusvaihtoehtoja nopeuden kehittämiseen

  • puhtaissa lähtönopeutta kehittävissä nopeusharjoituksissa vedon pituus 50-80 m. Kehittää räjähtävää lähtöä ja lihasten reaktiokykyä.
  • Palautukset vetojen välillä aktiivisia eli rauhallista kävelyä noin viisi minuuttia.
  • Vetojenmäärä 3-4 per harjoituskerta. Harjoituksia kolme kertaa viikossa.
  • Vedot voidaan ottaa myös ylämäkeen. Jyrkässä mäessä vedon pituus on 30-40 m ja vetoja tehdään kolme kertaa.
  • Vedot voivat olla osana peruslenkkiä, jollon ne toimivat arjessa järkevästi.
  • Vetoharjoitukset tehdään ennen kisakauden alkua.

Kehonhallinta/ketteryys

Kehonhallintaa ja ketteryyttä harjoitetaan pääasiassa monipuolisella liikunnalla. Hyppyharjoitukset ovat hyviä kaikille koirille, harjoituksia on olemassa paljon. Ne opettavat koiraa kokoamaan kroppnasa ja käytämään oikeita lihaksia hyppäämiseen, erityisesti takapään lihaksia. 

Harjoitusvaihtoehtoja kehonhallintaan ja ketteryyteen
  • 3-6 hypyn sarjoja suorassa linjassa. Koiran tulisi hypätä hypyt kaaressa takaosaa käyttäen, katse eteenpäin suunnattuna targettiin.

Syvät lihakset

Syvät lihakset ovat tärkeitä lihaksia, jotta kroppa ja lihakset toimivat optimaalisesti, erityisesti lihastoiminnan oikea-aikaisuus. Syvät lihakset ylläpitävät asentoa ja toimivat tukirakenteena. Syviä lihaksia harjoitetaan aktivoimalla ne rauhallisessa liikkeessä. Harjoitukset ovat hyviä myös toipilaille.

Harjoitusvaihtoehtoja syvien lihasten kehittämiseen
  • todella hidas kävely metsämaastossa, upottavassa lumessa tai hiekassa valjaissa (ei polulla)
  • esteiden yli kävely
  • kalliomaastossa kävely
  • pehmeän tyynyn päällä tasapainoilu, istu-seiso-istu- vaihdot (hyviä erit. koirille, jotka istuvat "pyllyn" päällä)
  • ristikkäisten jalkojen nosto ilmaan
  • peruuttaminen
  • erilaiset temput, niistä saa hyötyä myös muuhun koulutukseen

Harjoittelun rytmittäminen

Jos koiralla on paljon kovavauhtista liikuntaa, tulee liikuntaa tasapainottaa rauhallisemmalla liikkeelle (rauhalliset ravilenkit ja palauttava liikunta). Koiran luonne vaikuttaa palauttavan liikunnan tarpeen määrään. Pentu tulee opettaa jo pienenä rauhoittumaan, myös treenien aikana. Kisakauden aikana voi tehdä fyysisiä harjoituksia, mutta lajiharjoittelua tulee vähentää. Viikossa pitäisi olla aina yksi lepopäivä, jolloin tehdään vaan pikkulenkkejä ja oleillaan rennosti. Vuoden aikana tulis olla 2-3 viikon jakso kokonaan ilman treeniä, jolloin koira on levossa. Levon tarve on yksilökohtaista. Koiraa ei saa treenata liikaa. Koira kestää lepojaksoja (esim. vamman vuoksi) paremmin kuin moni luulee. Vireys- ja motivaatio-ongelmia voidaan parantaa esimerkiksi pitämällä koiraa levossa ennen treeniä, jättämällä aamuruoka antamatta ennen treenejä tai pitämällä selkeä, pitempi tauko treeneistä.


Ylirasituksen oireita

Ylirasitustila voi syntyä, kun harjoitusten määrä ja kilpailutahti ovat liian kovat kuntoon nähden, jolloin elimistö alkaa oireilla. Oireet tulkitaan usein väärin koiran huonoksi kunnoksi, jolloin lisätään harjoittelua. Harrastukoiralle levon ja rasituksen oikea rytmitys on äärimmäisen tärkeää.

Ylirasituksen oireita ovat

  • normaalia vaisumpi, väsynyt tai ylivirittynyt
  • harjoitushaluttomuus, heikko toistojen kesto
  • ruokahaluttomuus
  • "pissaongelmat" ja ylijuominen
  • kosketusarkuus jaloissa
  • jäykkyys
  • palautumisen hidastuminen

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt