Hukatut suomenlapinkoirat

Lauantaiaamusta suunnattiin pitkästä aikaa auton nokka kohti Oulua. Ensimmäinen etappi oli Välkkeen luona, jonne Nalle jäi odottelemaan siksi aikaa, kun Hukka ja Välke kävivät vähän leikkimässä. Nalle ja Hukka ovat vähän semmoisia, että jos ne on molemmat mukana, niin ne leikkivät vain keskenään, vaikka olisi kuinka kiva kaveri kolmantena. Niinpä kun niin harvakseltaan vanhoja kavereita nähdään, niin otan aina vaan toisen mukaan. Yhteinen sävel löytyi välittömästi, kuten aina ennenkin. Vauhtia oli oikeasti huomattavasti enemmän kuin tämä kuva antaa ymmärtää. Kamera vaan alkaa vetelemään viimeisiään, joten se ei oikein enää tarkenna vauhdikkaampia kuvia. Välke on kyllä varsinainen sähikäinen, Hukka oli ihan hätää kärsimässä. Naisten seuraa Hukka on varsinainen herrasmies. Ei sano mitään, vaikka naisten otteet olisivat vähän kyseenalaisia. Ja vastaavaa toimintaa Hukka ei harrasta itse ollenkaan. Joskus se on Nallea vähän yrittänyt, mutta sai siitä semmoisen palaut...

Eipä sitä voi Oulussa käydä ilman, että Nalle pääsee Niuniun kanssa lenkille. Hukka jäi Välkkeen kanssa leikkimisen jälkeen Katjan hoiteisiin (ja olipa vielä käyttäytynyt oikein kiltisti kylässä ollessaan). Treffattiin Elina ja Niuniu pihalla ja hetken pohdinnan jälkeen käveltiin pieni matka hyvinkiin tuttuihin maisemiin. Ensin pyörähdettiin metsän puolella, missä käytiin jotain sanattomia keskusteluja. Metsästä siirryttiin ojan rantaan.  Kauheasti eivät neidit tällä kertaa yltyneet leikkimään, vaan enimmäkseen söivät ruohoa.

Tänä keväänä ollaankin rampattu eläinkääkärillä enemmän kuin useana vuonna yhteensä. Onneksi pääosin vain virallisissa terveystarkastuksissa. Tänään oli kuitenkin ihan oikeatakin asiaa, kun Nallelta lähti sunnuntain agilitytreeneissä hammas. Se kävi vähän kierroksilla ja nappasi hihnasta kiinni, jonka jälkeen alkoi nuoleskelemaan suutaan ja maahan putosi hampaan pala. Luulin ensin, että siltä lohkesi pala jostain hampaasta, mutta näytettiin maanantaina terveystarkastusten yhteydessä sitä eläinlääkärille, niin hän huomasi kulmahampaasta seuraavan hampaan puuttuvan kokonaan. Olisin saanut siinäkin eläinlääkäritodistuksen puuttuvasta hampaasta, mutta halusin vielä käydä näyttämässä sitä paremmalla ajalla, jos jotain jatkotoimenpiteitä vaadittaisiin. Mentiin eläinlääkäriasemalle, joka on juuri muuttanut upouusiin tiloihin. Kävin ensin ilmoittautumassa ja hain sitten koirat autosta. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun päästiin jo sisään toimenpidehuoneeseen. Hukka meni kauhealla innolla sis...

Tälle keväälle nyt riittääkin terveystarkastuksia. Naapurikunnan eläinlääkäriasemalle oli tulossa silmätarkastuspäivä, jossa tarkastajana toimi Elina Pietilä. Hän tarkasti Nallen silmät viime kerrallakin, joten kun tilaisuus tuli, mielellään vein koirat hänen syynättäväkseen. Nallen edellisestä tarkista oli kulunut reilu pari vuotta, joten senkin oli aika käydä silmiään uudelleen näyttämässä. Hukka taas ei ole aiemmin näissä tarkastuksissa käynytkään, joten sille otettiin koko paketti silmät, polvet ja sydän. Polvia vähän mietin, kun nehän ei ole nyt voimassa kuin hetken, kun Hukka on alle kolmivuotias. Mutta katsotaan ne sitten uudestaan seuraavassa silmätarkissa. Ensin pääsi Hukka Lillstrangin Jukan polvisyyniin ja sydänkuunteluun. Ensimmäisen polven hän kävi nopeasti läpi, joten arvasin, ettei siinä ole mitään. Toista polvea väänteli aavistuksen pidempään, joten heti tuli kauhu kuvia mieleen, että mikä vika siitä löytyy. No ei siinäkään mitään moittimista ollut, joten tulos o...

Jennan koulutuksen toisena päivänä ei saatukaan ratapiirrustusta etukäteen (eihän kisoissakaan saa) ja Nallen kanssa keskityttiin kisanomaiseen suoritukseen. Radalta löytyi 22 estettä. Jonkun verran takaakiertoja, mutta myös suoraa etenemistä. Jenna toivomuksesta meillä oli nyt mukana purkki, johon laitettiin märkäruokaa herkuksi. Toimi ihan kivasti. Pitää vielä testata olisiko kissanruoka vielä parempi menestys Nallen mielestä. Eka pätkä mentiin rataa pätkissä. Nalle vähän meinasi välillä, että ei nyt tänään kovin kovaa jaksaisi mennä. Tämmöisissä tilanteissa laitettiin homma seis, vähän hetsausta ja uusi yritys, jos mielentila olisi parempi. Se toimi ihan hyvin. Ehdittiin mennä koko rata pätkittynä ja lopetettiin eka kierros siihen. Toisella kierroksella mentiin sitten rata kokonaisuudessaan pariin kertaan. Ensin niin, että herkkukippo oli Jennalla. Toimi vähän niin tai näin. Nalle nimittäin kulki ihan kivasti, jos mentiin Jennaa (=herkkukippoa) kohti, mutta hidasti niissä k...

Viikonloppuna oli luvassa Jenna Caloanderin agilitykoulutusta kahden päivän edestä. Lauantain rata saatiin etukäteen sähköpostilla ja siinä oli 25 estettä. Mentiin hallille ihan viime tipassa, kun lämpötila huiteli pilvissä. Onneksi hallissa on sentään vähän viileämpää kuin ulkona. Kastelin Nallen kotona märäksi ja laitoin sille vielä viilennysloimen päälle. Ennen omaa vuoroa käytiin nopea pissatuslenkki ulkona ja varsinainen lämmittely tehtiin hallissa. Yleensä vierailevien kouluttajien koulutuksissa on yhteinen rataantutustuminen eli kouluttaja käy radan läpi ja kertoo, mitä voi tehdä missäkin kohdassa. Nyt ei semmoista ollut, vaan käytiin rata yksin läpi ja alettiin heti treeanaamaan. Näin jäi jokaiselle koirakolle 25 minuuttia treeniaikaa. Itse tykkäsin kyllä tästäkin tavasta. Radan alkupätkällä päästiin harjoittelemaan koiran lähetystä hypyille kaueampaa. Ensin oli hyppy suoraan, sitten 90 asteen käännös, hyppy, välistäveto, hyppy, välistäveto, hyppy. Joka toistolla menti...

Tällä kertaa meillä olikin uusi kouluttaja, kun koulutusvuorossa oli ensimmäistä kertaa ryhmän toinen kouluttaja. Rata oli tällainen: 1-2 väliin kokeiltiin sekä pakkovalssia että takaakierto-päällejuoksua. Kummassakin tavassa oma liike pysähtyi, mikä vähän vaikeutti suoritusta. Saatiin kuitenkin onnistumisia, itselle ehkä luontaisempi tuo pakkovalssi. 3-6 esteissä ei ongelmia. Keinu jätettiin radalla tekemättä ja jatkettiin sitten sen jälkeen. 11-14 välissä meinasi tulla vähän kiirus, kun estevälit oli melko lyhyet, eikä Hukka meinannut kovassa vauhdissa taipua käännöksiin. Kun itse muisti ohjata tarkasti, niin saatiin sekin pätkä onnistumaan. Lopuksi otettiin vielä keinua. Muutama toisto keinun vauhtia hiljentämällä ja sitten kokeiltiin jo, että Hukka sai kääntää koko keinun itse. Ei mitään ongelmaa ja innokkaasti veti keinulle senkin jälkeen. Osalla kerroista laitettiin herkkuja keinulle, osalla ei. Aluksi ilman herkkuja Hukka meinasi, että kannattaako sinne nyt tullaka...

Aloitettiin paikkamakuulla. Aika taisi olla jotain 2 minuuttia. Olin osan aikaa piilossa. Häiriönä oli, että yksi koira haettiin kesken kaiken pois rivistä. Nalle vähän pälyili ympärilleen ja haisteli maata, muuten oli ok. Hukka teki luoksepäästävyyden. Ensin ei meinannut olla kuulolla, kun ihana tyttökoira oli jonkun matkan päässä. Sitten pomppasi ylös "tuomarin" lähestyessä. Toisella kerralla istui hyvin. Tehtiin vielä kertaalleen ja silloinkin istui hyvin. Nalle teki ensimmäisellä kierroksella merkkiä ja seuruun käännöksiä. Merkkiä ei ollakaan aiemmin tehty kuin olohuoneessa, mutta hyvin se hoksasi, mikä juttu nyt oli kyseessä. Innokkaasti pomppii merkille ja melko hyvän matkan päähän siitä jää. Ei olla tosiaan treenattu kuin muutama kerta eli siihen nähden ihan hyvässä vaiheessa ollaan. Käännöksissä pitäisi saada paremmin se takapää mukaan. Hukan kanssa tehtiin maahanmenoja. Ongelmana Hukan huono ryhti perusasennossa. Jos istuu huonosti, maahanmeno on huono. ...

Suomenlapinkoirien (ja muidenkin kaksikerroksisen karvan omaavien koirien) karvan ajellusta ollaan montaa mieltä. Hyvälaatuinen turkki pitää niin kylmän kuin kuumankin ulkona, kun pohjavillan ja päällykarvan väliin muodostuu eristävä ilmakerros. Itsekin vastustin karvan ajelua henkeen ja vereen, kunnes omalle kohdalle tuli tilanne, että vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Nalle steriloitiin 1,5 vuotta sitten, jonka jälkeen karvaa ei ole pudonnut juuri nimeksikään, pituutta sen sijaan on tullut rutkasti lisää. Karva on myös muuttunut pehmeäksi, jolloin sen ei tarvi metsässä juosta pitkääkään matkaa ennen kuin sen turkki on täynnä neulasia, risuja ynnä muuta. Vaihtoehdot olisi lähinnä i) pitää pitkä turkki ja lenkkeillä kesä pääosin hihnassa kylmillä keleillä ja myöhään illalla/aikaisin aamulla tai ii) leikata turkki lyhemmäksi. Nallen kanssa olisi kuitenkin tarkoitus harrastaa kesälläkin ja kyllä sitä mielellään metsässäkin lenkkeilytän, joten tuo ensimmäinen ei oikeastaan ollut edes va...

Rally-tokokisojen jälkeen lähdettiin porukalla kiertämään läheisen Makkarajärven ympäri kulkeva luontopolku. Makkarajärven ranta oli hyvin soistunut. Kova hinku Hukalle oli päästä läträämään, mutta ei sitä päästetty, kun ei ollut varmuutta, miten se olisi päässyt nousemaan takaisin suolautalle. Makkarat paistettiin trangialla metsäpalovaroituksen vuoksi. Makkaravahdit. Toinen väsähti, mutta toinen jaksaa vahtia.

Rally-toko virallistui (eli siitä tuli Kennelliiton alaista toimintaa, tulokset tulee koiranettiin ym.) 1.5. Rally-tokoyhdistys piti ensimmäiset kilpailut heti lajin virallistuttua, joten rataantutustuminen alkoi kello 00.30. Toinen rata oli luvassa sitten 12 tuntia myöhemmin. Ilmoittauduin kisoihin jo hyvissä ajoin, taisi olla tammikuun puolella, joten saatiin paikka molempiin kisoihin. Vähän mietitytti, että mitenköhän se Nallen keskellä yötä jaksaa tehdä hommia, kun yleensä käy yhdeksän-kymmenen aikaan nukkumaan. Itse tankkasin koko illan kahvia, jotta jaksoi. Aloitettiin Nallen kanssa kisailu uudestaan alokasluokasta, koska haluan kaikki koulutustunnukset koiranettiin näkyviin. Nallellahan on jo rally-tokoyhdistyksen myöntämä RTK1, joten oltaisiin saatu jatkaa avoimesta. Yökisassa meillä oli tuomarina Minna Hillebrand. Rata käytiin ensin tuomarin johdolla läpi, sitten oli vielä aikaa tutkia sitä itsekseen. Alokasluokan kisaajia taisi olla lähemmäs kolmekymmentä, joten vähän oli...