Siirry pääsisältöön

Hurja muodonmuutos

Suomenlapinkoirien (ja muidenkin kaksikerroksisen karvan omaavien koirien) karvan ajellusta ollaan montaa mieltä. Hyvälaatuinen turkki pitää niin kylmän kuin kuumankin ulkona, kun pohjavillan ja päällykarvan väliin muodostuu eristävä ilmakerros. Itsekin vastustin karvan ajelua henkeen ja vereen, kunnes omalle kohdalle tuli tilanne, että vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Nalle steriloitiin 1,5 vuotta sitten, jonka jälkeen karvaa ei ole pudonnut juuri nimeksikään, pituutta sen sijaan on tullut rutkasti lisää. Karva on myös muuttunut pehmeäksi, jolloin sen ei tarvi metsässä juosta pitkääkään matkaa ennen kuin sen turkki on täynnä neulasia, risuja ynnä muuta. Vaihtoehdot olisi lähinnä i) pitää pitkä turkki ja lenkkeillä kesä pääosin hihnassa kylmillä keleillä ja myöhään illalla/aikaisin aamulla tai ii) leikata turkki lyhemmäksi. Nallen kanssa olisi kuitenkin tarkoitus harrastaa kesälläkin ja kyllä sitä mielellään metsässäkin lenkkeilytän, joten tuo ensimmäinen ei oikeastaan ollut edes vaihtoehto. Kotikoirana Nalle olisi kyllä ihan hyvin tuolla turkilla pärjännyt (kuvissa olen nähnyt huomattavasti paksumpiakin turkkeja), mutta kun nuo harrastukset...


Ennen sterilointiakin Nallella oli ihan kiitettävästi tuota turkkia (kuva vuodelta 2010). Leijonanharjaa oli kuin uroksella konsanaan ja sitä se ei ole pudottanut kuin kerran elämänsä aikana. Turkki on myös aina ollut tuollainen ns. makaava.


Steriloinnin jälkeen karva alkoi kasvaa lisää pituutta ja pohjakarva paksuuntua. Tässä Nallen turkki pahimmillaan/parhaimmillaan. Kuva viime syksyn erkkarista, jonka jälkeen aloin maha- ja jalkakarvoja lyhentää saksilla.


Karvan ajelun lähtötilanne oli tällainen. Huonon ja kuraisen talven takia Nallen vatsa- ja jalkakarvat on leikattu saksilla lyhemmiksi jo aiemmin. Pehmentyneen karvan vuoksi kaikki kura ja hiekka meni heti ihoon asti ja kun vatsan alla oli valehtelematta 15 cm pitkää karvaa, puhtaaksi saaminen oli enemmän kuin haasteellista. Pehmentyneeseen karvaan olisi apuna öljyt, mutta Nalle kun on ikuisella dieetillä steriloinnin myötä, niin öljyjä ei voi lisätä ruokavalioon määräänsä enempää.


Lopputilanne, karva ajeltuna. Vielä sitä voisi tasoitella, jos oma (ja Nallen) mielenkiinto riittäisi. Selvästi huomasi, että ajelu helpotti Nallen oloa. Se ei yleensä tykkää mistään, mikä voidaan lukea miksikään toimenpiteeksi, mutta karvan antoi ajella ihan kiltisti paikallaan seisten, vaikka aikaa meni useampi tunti. Tehtiin tosin kahden päivän aikana ja pidettiin taukoja. Virkeystila nousi heti ja Hukka onkin hätää kärsimässä, kun Nalle haluaisi koko ajan leikkiä.

Pitkään tuota mietin ja nyt kun se on tehty mietin, että miksi ihmeessä en tehnyt sitä aikaisemmin. Selvästi Nallekin tykkää uudesta tyylistään. Karvahan ei tuosta mitä se oli, enää pahemmaksi voi muuttua, joten sinällään tässä ei hävitä mitään.

Harkinnassa oli viedä Nalle oikealle trimmaajalle, mutta kun lopputuloksella ei sinällään suurta väliä ollut (jos esteettisiä näkökulmia oltaisiin ajateltu, niin tämä olisi varmaan jäänyt tekemättä), niin päädyttiin ostamaan oma trimmeri ja trimmaamaan itse. Ihan kelpo tuloshan tuosta tuli siihen nähden, ettei oltu koskaan edes nähty trimmeriä saatika koiran trimmaamista. Muuten sujui ihan hyvin, mutta paksuimmissa kohtaa (etenkin kaulassa) pohjavillaan oli niin paljon, että trimmerikään ei meinannut siihen purra.

Nyt sitten katsellaan miten tuo karva lähtee tuosta kasvamaan. Eiköhän se syksyyn mennessä ole normaalissa mitassaan.

Kommentit

  1. Nalle näyttää nyt oikein kivalta, hauska aina nähdä lappalaisen rakenne tarkemmin, kun turkki ei enää ole sitä peittämässä :) Millaisella terällä ajelit Nallen karvan? Monta milliä karvaa jäi? Itsekin olen pähkäillyt samojen asioiden kanssa Onnin turkin suhteen. Minkä merkkisen trimmerin muuten ostit ja mistä?

    VastaaPoista
  2. Ostin Peten Koiratarvikkeesta tuommoisen Andis Pro-Pet:n (http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/trimmauskone-andis-pro-pet-sininen-%28mbg-2%29/040102531651/). En nyt montaa sataa viitsinyt trimmeriin sijoittaa, tuo oli tuommoinen keskihintainen.

    Mukana tuli 4 leikkuukampaa (laitetaan siihen terän päälle) ja Nalle ajeltiin niistä pisimmällä, joka oli 13 mm. Karvaa jäi varmaan vähän yli tuon. Voi olla, että seuraavalla kerralla kokeillaan tuota 9,5 mm leikkuukampaa.

    Mitään kokemusta ei noista trimmereistä ole, joten sinällään en osaa sanoa oliko tuo hyvä vai huono ostos. Mutta melko näppärästi se toimi näin ensikertalaisella, ei kauheasti kuumentunut, johto oli ihan tarpeeksi pitkä eli ei nyt mitään moitittavaa löytynyt. Leikattiin ensin suurimmat saksilla ja sitten vasta ajeltiin tuolla koneella. Sai ihan tasaista jälkeä, jos jaksoi tasoitella vielä lopuksi, mutta en jaksanut sitten enää koko koiraa käydä niin tarkasti läpi, niin jäi vähän epätasaiseksi :)

    Nyt kun on muutaman päivän katsellut huomattavasti virkeämpää koiraa, niin ei voi muuta kuin suositella karvan ajelua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt