Suomenlapinkoirien (ja muidenkin kaksikerroksisen karvan omaavien koirien) karvan ajellusta ollaan montaa mieltä. Hyvälaatuinen turkki pitää niin kylmän kuin kuumankin ulkona, kun pohjavillan ja päällykarvan väliin muodostuu eristävä ilmakerros. Itsekin vastustin karvan ajelua henkeen ja vereen, kunnes omalle kohdalle tuli tilanne, että vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Nalle steriloitiin 1,5 vuotta sitten, jonka jälkeen karvaa ei ole pudonnut juuri nimeksikään, pituutta sen sijaan on tullut rutkasti lisää. Karva on myös muuttunut pehmeäksi, jolloin sen ei tarvi metsässä juosta pitkääkään matkaa ennen kuin sen turkki on täynnä neulasia, risuja ynnä muuta. Vaihtoehdot olisi lähinnä i) pitää pitkä turkki ja lenkkeillä kesä pääosin hihnassa kylmillä keleillä ja myöhään illalla/aikaisin aamulla tai ii) leikata turkki lyhemmäksi. Nallen kanssa olisi kuitenkin tarkoitus harrastaa kesälläkin ja kyllä sitä mielellään metsässäkin lenkkeilytän, joten tuo ensimmäinen ei oikeastaan ollut edes vaihtoehto. Kotikoirana Nalle olisi kyllä ihan hyvin tuolla turkilla pärjännyt (kuvissa olen nähnyt huomattavasti paksumpiakin turkkeja), mutta kun nuo harrastukset...
Ennen sterilointiakin Nallella oli ihan kiitettävästi tuota turkkia (kuva vuodelta 2010). Leijonanharjaa oli kuin uroksella konsanaan ja sitä se ei ole pudottanut kuin kerran elämänsä aikana. Turkki on myös aina ollut tuollainen ns. makaava.
Steriloinnin jälkeen karva alkoi kasvaa lisää pituutta ja pohjakarva paksuuntua. Tässä Nallen turkki pahimmillaan/parhaimmillaan. Kuva viime syksyn erkkarista, jonka jälkeen aloin maha- ja jalkakarvoja lyhentää saksilla.
Karvan ajelun lähtötilanne oli tällainen. Huonon ja kuraisen talven takia Nallen vatsa- ja jalkakarvat on leikattu saksilla lyhemmiksi jo aiemmin. Pehmentyneen karvan vuoksi kaikki kura ja hiekka meni heti ihoon asti ja kun vatsan alla oli valehtelematta 15 cm pitkää karvaa, puhtaaksi saaminen oli enemmän kuin haasteellista. Pehmentyneeseen karvaan olisi apuna öljyt, mutta Nalle kun on ikuisella dieetillä steriloinnin myötä, niin öljyjä ei voi lisätä ruokavalioon määräänsä enempää.
Lopputilanne, karva ajeltuna. Vielä sitä voisi tasoitella, jos oma (ja Nallen) mielenkiinto riittäisi. Selvästi huomasi, että ajelu helpotti Nallen oloa. Se ei yleensä tykkää mistään, mikä voidaan lukea miksikään toimenpiteeksi, mutta karvan antoi ajella ihan kiltisti paikallaan seisten, vaikka aikaa meni useampi tunti. Tehtiin tosin kahden päivän aikana ja pidettiin taukoja. Virkeystila nousi heti ja Hukka onkin hätää kärsimässä, kun Nalle haluaisi koko ajan leikkiä.
Pitkään tuota mietin ja nyt kun se on tehty mietin, että miksi ihmeessä en tehnyt sitä aikaisemmin. Selvästi Nallekin tykkää uudesta tyylistään. Karvahan ei tuosta mitä se oli, enää pahemmaksi voi muuttua, joten sinällään tässä ei hävitä mitään.
Harkinnassa oli viedä Nalle oikealle trimmaajalle, mutta kun lopputuloksella ei sinällään suurta väliä ollut (jos esteettisiä näkökulmia oltaisiin ajateltu, niin tämä olisi varmaan jäänyt tekemättä), niin päädyttiin ostamaan oma trimmeri ja trimmaamaan itse. Ihan kelpo tuloshan tuosta tuli siihen nähden, ettei oltu koskaan edes nähty trimmeriä saatika koiran trimmaamista. Muuten sujui ihan hyvin, mutta paksuimmissa kohtaa (etenkin kaulassa) pohjavillaan oli niin paljon, että trimmerikään ei meinannut siihen purra.
Nyt sitten katsellaan miten tuo karva lähtee tuosta kasvamaan. Eiköhän se syksyyn mennessä ole normaalissa mitassaan.
Nalle näyttää nyt oikein kivalta, hauska aina nähdä lappalaisen rakenne tarkemmin, kun turkki ei enää ole sitä peittämässä :) Millaisella terällä ajelit Nallen karvan? Monta milliä karvaa jäi? Itsekin olen pähkäillyt samojen asioiden kanssa Onnin turkin suhteen. Minkä merkkisen trimmerin muuten ostit ja mistä?
VastaaPoistaOstin Peten Koiratarvikkeesta tuommoisen Andis Pro-Pet:n (http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/trimmauskone-andis-pro-pet-sininen-%28mbg-2%29/040102531651/). En nyt montaa sataa viitsinyt trimmeriin sijoittaa, tuo oli tuommoinen keskihintainen.
VastaaPoistaMukana tuli 4 leikkuukampaa (laitetaan siihen terän päälle) ja Nalle ajeltiin niistä pisimmällä, joka oli 13 mm. Karvaa jäi varmaan vähän yli tuon. Voi olla, että seuraavalla kerralla kokeillaan tuota 9,5 mm leikkuukampaa.
Mitään kokemusta ei noista trimmereistä ole, joten sinällään en osaa sanoa oliko tuo hyvä vai huono ostos. Mutta melko näppärästi se toimi näin ensikertalaisella, ei kauheasti kuumentunut, johto oli ihan tarpeeksi pitkä eli ei nyt mitään moitittavaa löytynyt. Leikattiin ensin suurimmat saksilla ja sitten vasta ajeltiin tuolla koneella. Sai ihan tasaista jälkeä, jos jaksoi tasoitella vielä lopuksi, mutta en jaksanut sitten enää koko koiraa käydä niin tarkasti läpi, niin jäi vähän epätasaiseksi :)
Nyt kun on muutaman päivän katsellut huomattavasti virkeämpää koiraa, niin ei voi muuta kuin suositella karvan ajelua.