Eläinlääkärillä taas vaihteeksi

Tänä keväänä ollaankin rampattu eläinkääkärillä enemmän kuin useana vuonna yhteensä. Onneksi pääosin vain virallisissa terveystarkastuksissa. Tänään oli kuitenkin ihan oikeatakin asiaa, kun Nallelta lähti sunnuntain agilitytreeneissä hammas. Se kävi vähän kierroksilla ja nappasi hihnasta kiinni, jonka jälkeen alkoi nuoleskelemaan suutaan ja maahan putosi hampaan pala. Luulin ensin, että siltä lohkesi pala jostain hampaasta, mutta näytettiin maanantaina terveystarkastusten yhteydessä sitä eläinlääkärille, niin hän huomasi kulmahampaasta seuraavan hampaan puuttuvan kokonaan. Olisin saanut siinäkin eläinlääkäritodistuksen puuttuvasta hampaasta, mutta halusin vielä käydä näyttämässä sitä paremmalla ajalla, jos jotain jatkotoimenpiteitä vaadittaisiin.

Mentiin eläinlääkäriasemalle, joka on juuri muuttanut upouusiin tiloihin. Kävin ensin ilmoittautumassa ja hain sitten koirat autosta. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun päästiin jo sisään toimenpidehuoneeseen. Hukka meni kauhealla innolla sisään ja eläinlääkäri nauroikin, että kukas se näin innokkaasti tulee. Ensin katsottiin Nallen hammasta, minulla oli varmuuden vuoksi hampaan palakin mukana, mutta ei eläinlääkäri sitä katsonut. Yritettiin ensin lattialla, mutta Hukka tunki koko ajan väliin, joten nostettiin Nalle pöydälle. Eläinlääkäri kehui Nallen hampaita erittäin hyvä kuntoisiksi. Puuttuvan hampaan kohdalla näkyi vielä verinen kohta ja eläinlääkäri tunsi juuren paloja ikenen sisällä. Näin ollen hammastodistuksen saamisessa ei ollut ongelmaa. Kirjoitin Kennelliiton lomakkeeseen oman version tapahtuneesta ja eläinlääkäri täytti loput. Lappu lähti sitten Kennelliittoon ja sieltä tulee aikanaan laskun maksun jälkeen todistus siitä, että hammas on ollut siinä eikä siis ole mikään syntyperäinen hammaspuutos. Jossain vaiheessa Nalle menee vielä leikkaukseen, jossa irronneen hampaan juuret poistetaan, mutta nyt on kisoja sen verran tulossa, ettei heti voida mennä doping- varoaikojen takia.

Samalla vaivalla sitten ilmoitin Hukan verinäytteen ottoon geenitestejä varten. Yleisimmät geenitestit, joita suomenlapinkoirilta otetaan ovat prcd-PRA ja pompen tauti. Hukka on molempien suhteen vanhempien tulosten perusteella korkeintaan kantaja. Milla-emä on prcd-PRA terve ja Puro-isä kantaja. Pompenissa taas Puro on terve ja Milla testaamaton. Samaan syssyyn otettiin vielä degeneratiivisen myelopatian eli etenevän selkäydinrappeuman testi. Sen kantajia on löydetty Australiasta, Yhdysvalloista ja Suomesta. Hukkakin pääsi pöydälle verinäytteen ottoa varten ja se olikin siinä vaiheessa niin innokas, että kapusi sinne itse. Eläinlääkärin naama oli juuri sopivalla korkeudella, joten muutaman lipaisun Hukka pääsi heti antamaan. Varsinaista verinäytteen ottoa se ei tuntunut edes huomaavan, koska oli niin keskittyny eläinlääkärin liehittelyyn. Verta tulikin aika vauhdilla, osa meni pöydälle saakka, joten saatiin hyvä näyte putkiloon. Kävin itse kiikuttamassa näytteen vielä postiin, jotta se lähti tänään jatkamaan matkaa kohti Laboklinin laboratoriota. Nyt sitten jäädään jännäämään tuloksia.