Siirry pääsisältöön

Eläinlääkärillä taas vaihteeksi

Tänä keväänä ollaankin rampattu eläinkääkärillä enemmän kuin useana vuonna yhteensä. Onneksi pääosin vain virallisissa terveystarkastuksissa. Tänään oli kuitenkin ihan oikeatakin asiaa, kun Nallelta lähti sunnuntain agilitytreeneissä hammas. Se kävi vähän kierroksilla ja nappasi hihnasta kiinni, jonka jälkeen alkoi nuoleskelemaan suutaan ja maahan putosi hampaan pala. Luulin ensin, että siltä lohkesi pala jostain hampaasta, mutta näytettiin maanantaina terveystarkastusten yhteydessä sitä eläinlääkärille, niin hän huomasi kulmahampaasta seuraavan hampaan puuttuvan kokonaan. Olisin saanut siinäkin eläinlääkäritodistuksen puuttuvasta hampaasta, mutta halusin vielä käydä näyttämässä sitä paremmalla ajalla, jos jotain jatkotoimenpiteitä vaadittaisiin.

Mentiin eläinlääkäriasemalle, joka on juuri muuttanut upouusiin tiloihin. Kävin ensin ilmoittautumassa ja hain sitten koirat autosta. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun päästiin jo sisään toimenpidehuoneeseen. Hukka meni kauhealla innolla sisään ja eläinlääkäri nauroikin, että kukas se näin innokkaasti tulee. Ensin katsottiin Nallen hammasta, minulla oli varmuuden vuoksi hampaan palakin mukana, mutta ei eläinlääkäri sitä katsonut. Yritettiin ensin lattialla, mutta Hukka tunki koko ajan väliin, joten nostettiin Nalle pöydälle. Eläinlääkäri kehui Nallen hampaita erittäin hyvä kuntoisiksi. Puuttuvan hampaan kohdalla näkyi vielä verinen kohta ja eläinlääkäri tunsi juuren paloja ikenen sisällä. Näin ollen hammastodistuksen saamisessa ei ollut ongelmaa. Kirjoitin Kennelliiton lomakkeeseen oman version tapahtuneesta ja eläinlääkäri täytti loput. Lappu lähti sitten Kennelliittoon ja sieltä tulee aikanaan laskun maksun jälkeen todistus siitä, että hammas on ollut siinä eikä siis ole mikään syntyperäinen hammaspuutos. Jossain vaiheessa Nalle menee vielä leikkaukseen, jossa irronneen hampaan juuret poistetaan, mutta nyt on kisoja sen verran tulossa, ettei heti voida mennä doping- varoaikojen takia.

Samalla vaivalla sitten ilmoitin Hukan verinäytteen ottoon geenitestejä varten. Yleisimmät geenitestit, joita suomenlapinkoirilta otetaan ovat prcd-PRA ja pompen tauti. Hukka on molempien suhteen vanhempien tulosten perusteella korkeintaan kantaja. Milla-emä on prcd-PRA terve ja Puro-isä kantaja. Pompenissa taas Puro on terve ja Milla testaamaton. Samaan syssyyn otettiin vielä degeneratiivisen myelopatian eli etenevän selkäydinrappeuman testi. Sen kantajia on löydetty Australiasta, Yhdysvalloista ja Suomesta. Hukkakin pääsi pöydälle verinäytteen ottoa varten ja se olikin siinä vaiheessa niin innokas, että kapusi sinne itse. Eläinlääkärin naama oli juuri sopivalla korkeudella, joten muutaman lipaisun Hukka pääsi heti antamaan. Varsinaista verinäytteen ottoa se ei tuntunut edes huomaavan, koska oli niin keskittyny eläinlääkärin liehittelyyn. Verta tulikin aika vauhdilla, osa meni pöydälle saakka, joten saatiin hyvä näyte putkiloon. Kävin itse kiikuttamassa näytteen vielä postiin, jotta se lähti tänään jatkamaan matkaa kohti Laboklinin laboratoriota. Nyt sitten jäädään jännäämään tuloksia.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt