Hukatut suomenlapinkoirat

Meidän tokoseurassa alkoi Eteenpäin tokossa- kurssi. Satuin kerrankin olemaan oikeaan aikaan Facebookissa ja bongasin ilmoittautumisen sieltä. Kurssi tuli täyteen ihan muutamassa tunnissa, mutta mahduttiin onneksi Nallen kanssa mukaan. Kurssin kouluttajana toimii Jonna Löytynoja, joka ymmärtää erinomaisesti myös lapinkoirien sielun elämää. Nalle pääsi ensimmäisenä vuoroon. Aloitettiin seuraamisella. Siinä meillä on ikuisuusongelmana hidastelu. Suurin ongelman aiheuttaja olen tietysti minä, joka odottelen koiraa, käännyn sitä kohti ja annan aina herkun suuhun asti. Alettiin sitten ensin opettamaan Nallea vähän röyhkeämmäksi. Sen olisi pitänyt napata minun kädestä herkku seurataessa, mutta Nallehan on aivan liian korrekti moiseen. Tehtiin sitten muutama kerta niin, että Nalle istui maassa ja annoin sille herkun niin, että se joutui vähän kurottamaan ylöspäin. Siitä sitten herkku ja kehu. Tämä sama sitten perusasennosta. Sitten lähdettiin tekemään liikkeestä. Itse lähdin vaan kävelem...

Tällä kertaa treenattiin tuommoista rataa. Menin ensin Hukan kanssa, mentiin ensin pätkissä. 2-esteelle yritin ennakoivaa valssia, mutta Hukka ampaisi samalla vauhdilla pituuden, eikä kääntynyt. Tehtiin sitten niin, että menin 2 esteen taa vastaanottamaan Hukan. Se toimikin hyvin, päästin lähtemään ajoissa liikkeelle ja Hukka silti hyppäsi esteen ja kääntyi hyvin perään. Kolmosen takaakierto onnistui hyvin. 5-6 väliin tein sokkarin. Neloselle piti lähettää aikaa kaukaa ja lähteä jo juoksemaan kohti 5-6 väliä, mutta hyvin Hukka jäi suorittamaan hyppyä. Sokkarinkin ehdin hyvin tekemään. 6-7 välistäveto meni myös hyvin. Keinunkin Hukka meni ihan ok. Vähän vielä pitää ennen keinun kääntymistä miettiä, että miten mennään. Lopuksi mentiin rata kokonaan. Muuten olisi ollut nolla, mutta 8-putkelle viennissä olin Hukan edessä, jolloin tuli putkelle kielto. Nallea ei sitten tänään senkään edestä huvittanut. Ennen omaa vuoroa tokoili ihan innoissaan, mutta takaakierrot ja välistävedot...

Tänään meillä oli taas luvassa koulutusta. Paikalla oli viisi ihmistä eli kuusi koiraa, kun minulla oli molemmat mukana. Aloitettiin paikkamakuulla. Jokainen koira käskytettiin erikseen maahan. Nalle ei reagoinut käskytyksiin, mutta vaati kaksi käskyä minulta ennen kuin meni maahan. Paikkamakuu meni ihan hyvin, vähän haisteli, mutta makasi loppuajan pää maassa. Ylös käskettiin taas koirat yksi kerrallaan ja siinä Nalle odotti hyvin oikeaa käskyä. Nallen vuorolla tehtiin hyppyä, noutoa ja seuraamista. Koin itsekin päivällä ahaa-elämyksen, että pitäisi treenata hypyssä sitä loppuosaa (luoksehyppyä) enemmän erikseen. Samaa mieltä oli kouluttaja. Takaisin hyppyä kannattaa ottaa eri etäisyyksiltä, jotta Nalle oppii hyppäämään läheltäkin, jos sattuu joskus liian lähelle estettä kääntymään. Vauhtia saatiin hyvin, kun heitin pallon Nallen edelle sen hypätessä estettä. Noudossa saatiin vinkiksi tehdä hetsaamista niin, että pidetään pannasta kiinni, heitetään kapula ja vapautetaan vasta...

Mitäpä olisi Oulun reissu ilman Hukan ja Välkkeen tapaamista? Välke on Hukan pentuajan paras kaveri, jota edelleen nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti. Sovittiin treffit erään kuntoradan parkkipaikalle, josta jatkettiin yhdessä matkaa. Välke innostui Hukan näkemisestä niin, että teki autoon ilopissat, Hukan hypättyä kyytiin. Jatkettiin matkaa erään metsätien varteen, josta lähti merkitsemättömiä moottorikelkkauria, joita pitkin oli hyvä kävellä.   Kaksikon leikit menivät edelleen hyvin yhteen, mitä nyt Hukalla oli vähän pentujen teko välillä mielessä. Mutta ymmärtäähän sen noin hemaisevassa naisseurassa. Hukka onneksi uskoo, kun sille sanoo, että tuo ei ole sallittua. Eipä Välkekään pekkaa pahemmaksi jäänyt, vaan vähintään saman verran hyppi Hukan selkään. Kenguru vai mikälie se Välke olikaan. Siroudestaan huolimatta Välke ei Hukan kanssa jää yhtään jalkoihin. Välke on sen verran topakka täti, että pitää Hukan hyvin aisoissa.    Juoksemisesta molemmat tykkäävät ja ...

Saatiin torstai-iltana peruutuspaikka Oulun rally-tokokisoihin. Siellä oli vielä luvassa kahdet kisat. Ensimmäisessä tuomarina Hannele Pirttimaa ja toisessa Tiia Hämäläinen. Molempien radoilla olen ollut ennenkin ja näistä eniten odotin Hannelen rataa. Nalle oli hallissa oikein innokas ennen kisaa ja rata oli oikein mukava. Tosin siellä oli meidän vaikein kyltti, 3 askelta peruuttaen. Harjoittelin sitä sitten ennen kehään menoa (virhe1) ja se meni kerran ihan hyvin. Päätin sitten tehdä vielä toisen kerran, kun meni niin hyvin (virhe2), jolloin Nalle poikittikin minun taakse ja astuessani askelta taaksepäin vahingossa potkaisin sitä (virhe3). No eipä Nalle tämän jälkeen oikein meinannut yhteistyöhön enää ruveta. Yritti Tiinan syliin kiivetä, että vie minut pois. Siitä sitten piti mennä radalle ja eihän Nallea siellä oikein huvittanut. Peruutus ei tietenkään onnistunut, poikitti vain minusta poispäin (tosin virheissä oli -10 väärä määrä askelia). Muuten ei mitään isompia mokia tullu...

Tähän sivulle päivitetään kuvia Nallen karvankasvatus projektista. Lähtötilanne lokakuu 2013. Karva ajeltu 4.5.2014 Noin kuukausi ajelusta 1.6.2014. Kuva Elina Seppänen. 1 kk ja 3 vko ajelusta. 21.6.2014 Karva on lähtenyt kasvamaan, ihan silmissä. Ensi kesänä ajellaan ehdottamasti heti lyhemmäksi. Nalle on nauttinut silmin nähden lyhyestä karvasta. Se jaksaa lenkkeillä paljon paremmin kuin normaalissa karvassa oleva Hukka (vaikka Hukallakin on melko vähän karvaa ja karvanlähtö vielä menossa), ei läähätä niin paljon ja palautuu juoksuspurteista nopeammin.  4 kk ajelusta 30.8.2014 Aluskarvaa on tullut ihan kiitettävsti. Samoin jalkakarvat kasvanut. Mahakarvat on pysynyt maltillisen mittaisena, mikä on kurakelejä ajatellen ihan hyvä. Päällykarvaa on vasta haituva siellä, haituva täällä, mutta selvästi senkin määrä koko ajan lisääntyy.  4 kk 2 vko ajelusta 14.9.14 Päällykarvan määrä on tasaisesti kasvanut. Kauluskarvoja on jo hyvinkin runsaasti. Nalle on alkan...

Nyt on taas se aika vuodesta, kun julkaistaan erinäisten tahojen järjestämien Vuoden Koira kilpailujen tuloksia. Ensimmäisen julkistettiin Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin Vuoden Agilitykoira - kilpailun tulokset. Nalle sijoittui mediluokassa 2. sijalle. Sitten vuorossa oli meidän oman seuran, Lakeuden Agilityurheiljoiden , vuoden koira kisojen tulokset. Siellä Nalle sitten tyhjensikin pöytää olemalla sekä Vuoden Agilitykoira (medit) että Vuoden Rally-tokokoira . Lisäksi minut oli äänestetty Vuoden Kouluttajaksi, joten meinasi kyllä kädet loppua kesken palkintoja kotiin kantaessa.

Oulussa asuessa käytiin harva se päivä lenkkeilemässä eri järvien jäällä. Täällä se on jäänyt, vaikka asutaankin kävelymatkan päässä yhdestä isosta järvestä. Tänään kuitenkin lähdettiin ensimmäistä kertaa tälle talvea järvelle. Lunta ei kauhesti ollut jään päällä, joten hyvä oli kävellä. Aurinkoinen sää oli houkutellut paljon muitakin ulkoilijoita, mutta muut onneksi hiihtivät laduilla, joten saatiin koirien kanssa käppäillä rauhassa.

Tänään oli vuorossa agilitykisailuja kolmen startin verran Kari Jalosen tuomaroimilla radoilla. Jalosen radoilla ollaan joskus ykkösissä käyty ja muistelin niiden olleen melko vaikeita. Mietinkin, että onko järkeä edes lähteä kokeilemaan, mutta lähdettiin kuitenkin kun matka on niin lyhyt. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun radat nähtiin. Melko simppeliä suoraa muutamalla takaakierrolla höystettynä. Eka radalta, joka oli agirata, saatiin 5 ratavirhettä viimeisen riman tippumisesta. Lähdin lopussa vedettämään liikaa. Lisäksi tuli 3,87 aikavirhettä. Eli yhteensä tulos 8,87 ja sillä sijoitus 8./18. Nalle meni muuten omaan tasoonsa nähden hyvää vauhtia, mutta tänään ei huvittanut mennä keppejä muuta kuin kävellen, niin siinähän sitä aikaa tuhraantui. Nopeus oli 3,36 m/s. Toinekin rata oli agirata ja sieltä tuli nolla, mutta yliaikaa 8,30. Kepit mentiin taas vähän nihkeästi. Nopeus oli tällä radalla 3,06 m/s. Sijoitus oli 6/18. Kolmaantena oli hyppyrata, jolle lähdettäessä ...

Saatiin kolmeksi kerraksi valmennusryhmälle kouluttaja, kun tännepäin Suomea muutti Fiia-Maria Kivioja, joka on suorittamassa rally-tokon koulutusohjaajakurssia. Kurssiin kuuluu tietty määrä kouluttamisharjoittelua, joista hän suorittaa osan meitä kouluttaen. Nyt ensimmäisellä kerralla oli lähinnä tämmöinen tason tarkistus, Fiia-Maria kun ei tunne meistä ketään. Harjoituksena oli lyhyehkö radan pätkä, joka tehtiin alo/avo- tasoisena kaksi kertaa ja kerran voittajan tasoisena. Tehtiin Nallen kanssa kahteen kertaan ensin avo-rata. Eteenistumisissa minun pitää kiinnittää huomiota, etten ota apuaskelta. Tulee varmaan jostain selkäytimestä, joten saa nähdä kuinka vaikea sitä tapaa on saada pois. Muuten ei sitten ollutkaan sanomista, Nalle kun oli tänään harvinaisen vireällä tuulella. Voittajaradassa Nallen mielenkiintokin sitten alkoi vähän hiipua ja tahti oli sen mukaista. Oikealla seuraaminen on kuulemma ihan ok kunnossa, vaikkei se siltä aina itsestä tunnu. Istu-käännös- teh...