Meidän tokoseurassa alkoi Eteenpäin tokossa- kurssi. Satuin kerrankin olemaan oikeaan aikaan Facebookissa ja bongasin ilmoittautumisen sieltä. Kurssi tuli täyteen ihan muutamassa tunnissa, mutta mahduttiin onneksi Nallen kanssa mukaan. Kurssin kouluttajana toimii Jonna Löytynoja, joka ymmärtää erinomaisesti myös lapinkoirien sielun elämää.
Nalle pääsi ensimmäisenä vuoroon. Aloitettiin seuraamisella. Siinä meillä on ikuisuusongelmana hidastelu. Suurin ongelman aiheuttaja olen tietysti minä, joka odottelen koiraa, käännyn sitä kohti ja annan aina herkun suuhun asti. Alettiin sitten ensin opettamaan Nallea vähän röyhkeämmäksi. Sen olisi pitänyt napata minun kädestä herkku seurataessa, mutta Nallehan on aivan liian korrekti moiseen. Tehtiin sitten muutama kerta niin, että Nalle istui maassa ja annoin sille herkun niin, että se joutui vähän kurottamaan ylöspäin. Siitä sitten herkku ja kehu. Tämä sama sitten perusasennosta. Sitten lähdettiin tekemään liikkeestä. Itse lähdin vaan kävelemään eteenpäin, enkä antanut koiralle mitään käskyä. Nallen itse tullessa hyvään paikkaan seuraamaan, Jonna naksautti, jolloin itse kehuin Nallea ja se sai ottaa herkun kädestä (kättä pidin normaali korkeudella). Kättä ei saanut liikuttaaa Nallea kohti, vaan sen piti itse ottaa herkku kädestä. Jos Nalle alkoi hidastelemaan, minä kovensin tahtia ja menin vaikka pressun taakse piiloon. Johan alkoi Nallesta löytymään intoa. Häntä heiluen, suu virneessä se teki seuraamista. Kotiläksyksi tähän saatiin aina iltaruuan yhteydesssä tehdä lyhyt pätkä (muutama askel) seuraamista, herkun nappaaminen kädestä ja vapautus iltaruualle.
Toinen asia mitä katsottiin oli nouto. Siinä ongelmana perusasentoon palaaminen kapula suussa. Johtuu luultavasti siitä, että kapula valahtaa takahampasiin, mikä tekee kipeää. Alettiin sitten opettamaan Nallelle kapulan hallintaan. Nalle laitettiin istumaan ja sille annettiin kapula suuhun. Sitten Nalle houkuteltiin nostamaan vähän päätä ylöspäin kapula suussa. Ja siitä palkka. Kapulan luovutuksessa pitää aina muistaa, että kapulaa ei oteta koiralta, vaan koira aina luovuttaa kapulan. Jos kapula riuhtaistaan koiran suusta, se alkaa tuntumaan epämiellyttävältä. Ohjaajan käden pitää olla paikallaan, kunnes koira on päästänyt kapulasta irti.
Muiden koirakoiden treeneistä kokosin vähän ajatuksia.
- Jos ohjaajaa haluaa, että koira keskittyy, pitää itse myös keskittyä. Ei kommentoida treeniä sitä tehdessä, vaan vasta kun on lopetettu.
- Perustaidot istu-maahan-seiso pitää osata pelkällä käskyllä, ilman käsiapuja.
- Jos koira haahuilee pois ohjaajan luota, se kutsutaan luokse. Kun koira tulee, sitä kehutaan, mutta ei palkata (muuten palkataan haahuilusta). Ensin tehdään jotain yhdessä, jonka jälkeen koira palkataan.
- Häiriöherkän koiran kanssa, jos koiran huomio on muualla
1. pysähdy
2. komenna/huomauta koiraa
3. koira tulee luo > kehu
4. ole hiljaa ja ota yksi askel
5. jos kontakti säilyy > palkkaa, jos kontakti ei säily > palaa kohtaan 1.
Kyllä nyt taisi taas se kauan kadoksissa ollut tokomotivaatio jostain löytyä. Innolla odotan taas seuraavaa kertaa.
Tärkeitä juttuja ollut teillä esillä :) Nämä kun muistaisi itsekin!
VastaaPoistaHyviä vinkkejä! Kiitos :) Etenkin nuo seuruu-vinkit laitna korvan taakse, kun samanlaista vitkastelu ongelmaa meilläkin.
VastaaPoistaMInunkin koirani olisi liian korrekti nappaamaan namin kädestä, eli pitääkin opettaa koira sallituissa rajoissa "sikailemaan" :)
Rapsut mukavan oloisille koirillesi :)
Nalle kiittää rapsutuksista!
VastaaPoistaTuo sikailun opettaminen on kyllä yllättävän vaikeaa (tai kyllähän Nallekin sikailee tietyissä tilanteissa, mutta ei silloin kun saisi). Sillä on hirvittävän suuri tarve tehdä aina oikein. Mieluummin jättää tekemättä kuin tekee väärin. Ollaan kyllä nyt tän kurssin myötä saatu Nalleen semmoista toivottua "sähellystä", mikä taas tuo intoa siihen oikein tekemiseenkin.