Siirry pääsisältöön

Eteenpäin tokossa- kurssi

Meidän tokoseurassa alkoi Eteenpäin tokossa- kurssi. Satuin kerrankin olemaan oikeaan aikaan Facebookissa ja bongasin ilmoittautumisen sieltä. Kurssi tuli täyteen ihan muutamassa tunnissa, mutta mahduttiin onneksi Nallen kanssa mukaan. Kurssin kouluttajana toimii Jonna Löytynoja, joka ymmärtää erinomaisesti myös lapinkoirien sielun elämää.

Nalle pääsi ensimmäisenä vuoroon. Aloitettiin seuraamisella. Siinä meillä on ikuisuusongelmana hidastelu. Suurin ongelman aiheuttaja olen tietysti minä, joka odottelen koiraa, käännyn sitä kohti ja annan aina herkun suuhun asti. Alettiin sitten ensin opettamaan Nallea vähän röyhkeämmäksi. Sen olisi pitänyt napata minun kädestä herkku seurataessa, mutta Nallehan on aivan liian korrekti moiseen. Tehtiin sitten muutama kerta niin, että Nalle istui maassa ja annoin sille herkun niin, että se joutui vähän kurottamaan ylöspäin. Siitä sitten herkku ja kehu. Tämä sama sitten perusasennosta. Sitten lähdettiin tekemään liikkeestä. Itse lähdin vaan kävelemään eteenpäin, enkä antanut koiralle mitään käskyä. Nallen itse tullessa hyvään paikkaan seuraamaan, Jonna naksautti, jolloin itse kehuin Nallea ja se sai ottaa herkun kädestä (kättä pidin normaali korkeudella). Kättä ei saanut liikuttaaa Nallea kohti, vaan sen piti itse ottaa herkku kädestä. Jos Nalle alkoi hidastelemaan, minä kovensin tahtia ja menin vaikka pressun taakse piiloon. Johan alkoi Nallesta löytymään intoa. Häntä heiluen, suu virneessä se teki seuraamista. Kotiläksyksi tähän saatiin aina iltaruuan yhteydesssä tehdä lyhyt pätkä (muutama askel) seuraamista, herkun nappaaminen kädestä ja vapautus iltaruualle.

Toinen asia mitä katsottiin oli nouto. Siinä ongelmana perusasentoon palaaminen kapula suussa. Johtuu luultavasti siitä, että kapula valahtaa takahampasiin, mikä tekee kipeää. Alettiin sitten opettamaan Nallelle kapulan hallintaan. Nalle laitettiin istumaan ja sille annettiin kapula suuhun. Sitten Nalle houkuteltiin nostamaan vähän päätä ylöspäin kapula suussa. Ja siitä palkka. Kapulan luovutuksessa pitää aina muistaa, että kapulaa ei oteta koiralta, vaan koira aina luovuttaa kapulan. Jos kapula riuhtaistaan koiran suusta, se alkaa tuntumaan epämiellyttävältä. Ohjaajan käden pitää olla paikallaan, kunnes koira on päästänyt kapulasta irti.

Muiden koirakoiden treeneistä kokosin vähän ajatuksia.
- Jos ohjaajaa haluaa, että koira keskittyy, pitää itse myös keskittyä. Ei kommentoida treeniä sitä tehdessä, vaan vasta kun on lopetettu.
- Perustaidot istu-maahan-seiso pitää osata pelkällä käskyllä, ilman käsiapuja.
- Jos koira haahuilee pois ohjaajan luota, se kutsutaan luokse. Kun koira tulee, sitä kehutaan, mutta ei palkata (muuten palkataan haahuilusta). Ensin tehdään jotain yhdessä, jonka jälkeen koira palkataan.
- Häiriöherkän koiran kanssa, jos koiran huomio on muualla
1. pysähdy
2. komenna/huomauta koiraa
3. koira tulee luo > kehu
4. ole hiljaa ja ota yksi askel
5. jos kontakti säilyy > palkkaa, jos kontakti ei säily > palaa kohtaan 1.

Kyllä nyt taisi taas se kauan kadoksissa ollut tokomotivaatio jostain löytyä. Innolla odotan taas seuraavaa kertaa.

Kommentit

  1. Tärkeitä juttuja ollut teillä esillä :) Nämä kun muistaisi itsekin!

    VastaaPoista
  2. Hyviä vinkkejä! Kiitos :) Etenkin nuo seuruu-vinkit laitna korvan taakse, kun samanlaista vitkastelu ongelmaa meilläkin.
    MInunkin koirani olisi liian korrekti nappaamaan namin kädestä, eli pitääkin opettaa koira sallituissa rajoissa "sikailemaan" :)

    Rapsut mukavan oloisille koirillesi :)

    VastaaPoista
  3. Nalle kiittää rapsutuksista!

    Tuo sikailun opettaminen on kyllä yllättävän vaikeaa (tai kyllähän Nallekin sikailee tietyissä tilanteissa, mutta ei silloin kun saisi). Sillä on hirvittävän suuri tarve tehdä aina oikein. Mieluummin jättää tekemättä kuin tekee väärin. Ollaan kyllä nyt tän kurssin myötä saatu Nalleen semmoista toivottua "sähellystä", mikä taas tuo intoa siihen oikein tekemiseenkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt