Hukan kanssa olen joitakin kertoa tässä vuosien varrella käynyt pyöräilemässä, mutta uutta intoa meidän pyöräilyharrastus sai, kun hankin oman läskipyörän. Maasto- ja läskipyöräilyä olen aiemmin harrastanut vuokrapyörillä lähinnä kansallispuistoissa, joten ihan vierasta tämä puuha ei minulle ole. Meidän taloudesta on jo aiemmin löytynyt yksi läskipyörä ja sen kanssa on tehty lenkkejä, joissa toinen ajaa pyörällä edellä ja toinen juoksee Hukan kanssa perässä. Nämä lenkit on sujunut hyvin ja Hukka on niistä selvästi nauttinut, joten heräsi ajatus siitä, että voisihan tätä toteuttaa kahdellakin pyörällä.
Itse en pyöristä tai niiden mekaniikasta juurikaan mitään ymmärrä, joten uskoin viisaampia ja tilasin Bikeshopista Kona Wo:n Suomi editionin. Kallishan se oli kuin mikä, mutta jos se nyt kestää yhtä kauan kuin normipyöräni (26. yhteinen vuosi pyörähti kesällä käyntiin) niin eiköhän se ole hintansa arvoinen. Konan pyörissä vakuutti elinikäinen runkotakuu, muut osathan voi tarpeen mukaan vaihtaa. Pyörä saapui alle 1,5 vuorokaudessa Turusta tänne Pohjanmaalle. Pyörän koko (M) osui juuri oikeaan ja pyörällä on paljon ketterämpi ajaa kuin meidän perheen toisella, kokoa isommalla Konalla.
Lisävarusteitahan pyörään pitää vielä ostaa ja olen jo hankkinut väriin sopivat polkimet sekä rapakaaria eteen ja taakse. Vielä on hankintalistalla ainakin pyörälaukkuja, sillä tarkoitus on tehdä tulevaisuudessa vaelluksia myös pyörillä. Tärkein hankinta taitaa kuitenkin olla Kainpon koira-adapteri, joka kiinnitetään pyörän runkoon. Näitä on eri malleja, meillä on käytössä Universal. Koiran hihna kiinnitetään adapteriin ja hihna kulkee jousen kautta, jolloin se ei niin helposti mene renkaan väliin. Adapteri vaimentaa nykäisyjä molempiin suuntiin. Erittäin hyvä ominaisuus on myöt tuo, että hihnan saa kiinnitettyä adapteriin mikäli hihnassa on lukko molemmissa päissä, kuten meidän vetohihnassa on. Tämä helpottaa ja nopeuttaa koiran irrotusta pyörästä, mitä aina välillä vaikeissa olosuhteissa pitää tehdä. Joistakin muun merkkisistä adaptereista se puuttuu ja tällöin hihna pitää sitoa pyörän runkoon. En tiedä kuinka näppärää se sitten on. Aiemmin olen pitänyt Hukan hihnaa kädessä tai juoksuvyöllä, mutta molemmat tavat ovat melkoisen kankeita ja vaikeuttaa ajamista hankalammassa maastossa.
Hukka hoksasi lähes välittömästi homman jujun, kun sen kanssa alettiin ajamaan. Se juoksee hyvin edellä ja osaa hidastaa vauhtiaan asteittain, jos täytyy käydä tarpeilla. Meillä tämä vetoharrastus ei ole niin vakavaa, etteikö tarvittaessa koira saisi pysähtyä. Hukka osaa myös jonkun verran tässä tarvittavia käskyjä. Risteyksissä oikea ja vasen ovat tuttuja jo juoksulenkeiltä. Mene tarkoittaa, että saa mennä niin lujaa kuin haluaa. Odota taas tulee vaellusreissuilta ja tarkoittaa hidastamista ja nyt uutena on rauhassa, mikä tarkoittaa, että nyt pitää mennä tosi hitaasti.
Hukan kanssa ajetut lenkit ovat vaihdelleet pituudeltaan kahdeksasta kilometristä reiluun 22 kilometriin. Pääsiäisenä pyöräiltiin kolmen päivän aikana yhden lepopäivän taktiikalla lähes 50 kilometriä. Tavoitteena olisi tosiaan nostaa Hukan kuntoa, jotta päästäisiin kesällä 2-3 päivän pyörävaellukselle sen kanssa. Hukka saa lenkeillä pääosin määrittää, että mitä vauhtia edetään. Alkumatka mennään yleensä aika lujaa ja vauhti vähän hidastuu isoimpien höyryjen päästyä pois. Loppumatka meneekin sitten nopeutta vaihdelleen, välillä edetään letkeää ravia ja välillä spurtataan vähän lujempaa. Pyörälenkeillä Hukka keskittyy hyvin tekemiseen. Sillä on korvat suunnattu taaksepäin kuuntelemaan käskyjä. Se ei myöskään lähde minkään hajujen perään ja hädän yllättäessä tekee tarpeensa polun lähelle eikä yritä kauemmas pöpelikköön.
Vetovaljaina Hukalla on käytössä Non-stop Dogwearin Combined harness- pulkkavaljaat. Pulkkakiinnikkeet saa niistä irrotettua, jolloin valjaat toimivat tavallisina vetovaljaina. Valjaat ovat tukevat ja napakat, eivät pyöri koiran päällä. Jäykkyys takaa sen, että vetäessä paino jakautuu tasaisemmin suuremmalle alueelle eikä näin kuormita koiran tiettyä osaa. Ja ilmeisesti valjaat ovat ihan mukavat myös päälläkin, ainakin jos Hukan innokkuudesta pukea niitä päälle voi jotain päätellä. Näissä valjaissa on myös vetovaljaiksi aika paljon säätömahdollisuuksia, sillä niitä voi säätää koiran selän leveyden ja pituuden sekä rinnan koon mukaan. Olen ollut erittäin tyytyväinen näihin valjaisiin, etenkin kun ne löytyivät 30 €:lla XXL:n alelaarista (normihinta 75 € ylöspäin). Vetohihnana meillä on joku ikivanha TopCaniksen hihna. Erittäin hyvin palvellut, toiveissa olisi löytää uusi samanlainen jostain.
Kommentit
Lähetä kommentti