Siirry pääsisältöön

Lampaita paimentamassa

 

Sunnuntaipäivä vietettiin Lakeuden Lappalaiskoirien porukalla Jyväskylässä paimentamassa. Alunperin tämä paimennuspäivä piti olla jo toukokuussa, mutta silloin korona muuttii suunnitelmia ja rotujärjestön hallituksen päätöksellä kaikki alaosastojen toiminta peruttiin. Nyt onneksi saatiin tämä toteutettua. Mukana oli 10 suomenlapinkoiraa, joista neljä oli ensikertalaisia paimennushommissa. Mulla oli mukana Hukka, Lumo ja Nalle. Alunperin olin ajatellut ottaa vain Hukan ja Lumon, mutta koska paikkoja jäi vapaaksi, otin myös Nallen mukaan. Myös Hukan Ruuti-poika oli mukana ja Hukan velipuolen poika Hippu, joten varsinainen sukukokous tästä päivästä kehkeytyi.

Ensimmäinen kierros tehtiin kaikilla koirilla pyöröaitauksessa. Hukka pääsi vuoroon ensimmäisenä. Kävin vähän kävelyttämässä sitä ennen omaa vuoroa ja Hukka tunnisti jo paikan. Ei millään olisi halunnut lähteä tielle kävelemään ja pissaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun oli niin tohkeissaan. Aitaukseen mentyä Hukka kuitenkin rauhoittui, se oli selvästi työstänyt asiaa sitten viime kerran. Nyt Hukalta pääsi koko treenin ajan yksi pieni haukahdus. Aidan toisella puolella olleisiin lampaisiin se ei kiinittänyt lainkaan huomiota ja merkkailua ei tainnut edes yrittää. Eli nyt se keskittyi täysillä työntekoon. 

Hukka oli kuin eri koira viime kertaan verrattuna, jolloin se myös oli melko hyvä. Nyt ensimmäistä kertaa homma alkoi itsestäkin tuntumaan paimennukselta, eikä satunnaiselta haahuilulta kuten tähän asti. Alettiin jo kuljettamisen lisäksi Hukan kanssa tekemään vähän vaikeampia juttuja ja Hukan piti itse ratkaista tilanteita. Toki vaikeissa tilanteissa kouluttaja vielä auttoi Hukkaa.

Minulla oli ensimmäistä kertaa kädessä sauva, jota käytin merkinantovälineenä, kun Hukan piti lähteä kiertämään lampaiden taakse. Tämä olikin yksi liikkuva osa itselle lisää. Toisaalta paimentaminen oli itselle paljon aiempia kertoja helpompaa. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuntui, ettei lampaiden kanssa tarvitse juosta kilpaa. Tämä juontui siitä, että olen vähän jo oppinut, milloin koiran pitää käskeä hidastaa, ettei se tule niin lähelle lampaita, jolloin lampaat lähtevät lujempaa. Ja varmasti koirakin oppinut itse säätelemään paremmin etäisyyttä.



Toisella kierroksella harjoiteltiin porttien aukomista, kierrettiin pieni kierros metsässä ja mentiin sitten isommalle pellolle harjoittelemaan pitkää kuljetusta. 


Portti harjoituksessa piti ensin itse miettiä, kumpaan suuntaan portin avaa. Sitten koira piti laittaa sellaiseen kohtaan, että saa lampaat portista kulkemisen kannalta oikealle puolelle. Kun portti oli sitten avattu, koira käskettiin kiertämään portilta lampaiden taakse ja lähdettiin itse heti kävelemään, jotta lampaat lähtevät seuraamaan. Kun viimeinen lammas oli tullut portista, käskettiin koiran pysähtyä portille, jotta lampaat eivät palaa siitä takaisin. Sitten käytiin sulkemassa portti (meinasin aina unohtaa portin sulkemisen), palattiin lampaiden eteen, lähdettiin kävelemään ja annettiin koiralle lupa lähteä liikkeelle. Välillä portin vieressä oli aitauksen kulmia tai heti portin avaamisen jälkeen lampaillla vetosuunta johonkin, jolloin oikeasti piti vähän pohtia, että miten homman toteuttaa.

Porttityöskentelyssä Hukka kyllä keskittyi hienosti. Se kulki portille hienosti lampaiden vierestä, jäi aina odottamaan, kun käskettiin ja liikkui kun käskettiin. Ei olisi viime talvena, kun ekan kerran täällä käytiin paimennusta harjoittelemassa, että Hukka pystyy jo kolmannella harjoituskerralla näin rauhallisesti keskittymään tehtäviin aivan lampaiden keskellä. Kehitys on ainakin näin ummikon silmissä ollut aika nopeaa.


Pitkässä kuljetuksessa annettiin koiran hakea tasapainoa ja omaa sijaintia. Hukka vähän kuumeni tästä isosta laitumesta, joten sitä piti käskeä odottamaan, etteivät lampaat kulje liian nopeasti. Kuulemma tämän lammasporukan kanssa harvemmin koiraa pitää käskeä odottamaan, koska ovat vähän nihkeitä liikkumaan. Tämä kertoi kuulemma siitä, että Hukka on voimakas paimen, johon lampaat reagoivat. Yhden kerran Hukka meinasi innostua vähän liikaa, kun yksi lammas jäi juntturoimaan, mutta tästä huomautettiin sille napakasti, minkä jälkeen jatkoi taas rauhallisempaa työskentelyä.




Lumon tullessa vuorollaan aitaukseen, kouluttaja totesi, että ai niin tää oli tää sikamakee. Tehtiin myös Lumon kanssa eka kierros pyöröaitauksessa. Kuten Hukan kanssa, myös Lumon kanssa homma alkoi tuntumaan paimennukselta. Enää ei tarvinnut vaan yrittää hillitä koiraa, vaan sen toimintaan vaikuttamalla pystyi vaikuttamaan lampaisiin. 


Lumon paimennusta on kyllä hauska seurata. Se kokeilee itse erilaisia tapoja vaikuttaa lampaisiin. Yksi lammas tykkäsi jäädä seisoskelemaan paikalleen, niin sitä Lumo yritti peppu pystyssä haastaa leikkiin, kun ei meinannut liikkeelle lähteä.





Toinen kierros tehtiin Lumon kanssa samoin kuin Hukan. Eli tehtiin porttiharjoituksia, kierrettiin kierros metsässä ja mentiin sitten isommalle laitumelle harjoittelemaan pitkää kuljetusta. Porttityöskentely sujui Lumonkin kanssa hienosti. Ihan yhtä hyvin se ei meinannut malttaa pysyä paikoillaan kuin Hukka, mutta varmasti vaikuttaa se, ettei ole oma koira kyseessä.



Kuljetustyöskentelystä Lumo sai paljon kehuja. Isolla laitumella se oli hyvin itsevarma ja haki hyvää tasapainoa laumaan. Vähän Lumokin meinasi kuumeta isommalla laitumella eli sitä piti käskeä odottamaan enemmän kuin pyöröaitauksessa.



Tässä Lumo on tulossa portille siirtämään lampaita vähän kauemmas, etteivät ne mene kuvan vasemmassa reunassa olevaan nurkkaukseen.


Nallella oli taas alkuun enemmän intoa kuin järkeä, mutta tällä kertaa se otti palautetta paremmin vastaan kuin viimeksi. Ei siis pahoittanut mieltään heti, kun sitä vähän rauhoitteli.


Mentiin ensimmäinen kierros Nallen kanssa pyöröaitauksessa ja lopussa käytiin vähän metsässä. Toinen kierros mentiin kokonaan metsässä. Nalle olisikin varmaan isolla laitumella innostunut liikaa. Pidettiin toinen kierros melko lyhyenä, kun Nalle vähän osoitti väsymisen merkkejä.



Pyöröaitauksessa Nalle teki hienoja pätkiä, mutta välillä meinasi olla turhan innokas. Se sai kuitenkin lampaat hyvin liikkeelle. Oli opettavaista huomata kuinka Lumo ja Hukka kuljettivat lampaita takana tai takaviistossa, mutta Nalle kuljetti sivulta. Jos Nalle olisi kulkenut itse lampaiden takana, ne olisivat liikkuneet liian nopeasti, mutta kun se kulki sivussa niin samalla vähän jarrutti lampaiden menoa. Hauska huomata, kuin koirat itse keksivät tällaisia ratkaisuja.





Metsässä tehtiin Nallen kanssa myös porttien aikaisuja. Nalle selvästi tykkäsi tämmöisistä tehtävistä, koska pelkkä lampaiden kuljetus tuntui olevan sille vähän tylsää. Mutta tämähän on asia, joka tuli esiin muinon SmartDog-testissä. Nalle motivoituu asioista, jotka kokee itselleen riittävän haastavaksi. Helpoista tehtävistä se jaksaa kiinnostua hetkeksi, mutta sitten kiinnostus lopahtaa.



Oli kyllä taas hurjan opettavainen kerta. Erityisesti kun pääsee menemään kolmen erilaisen koiran kanssa. Lampaiden kanssa kulkeminen oli aluksi yllättävän vaikeaa, mutta nyt se alkaaa jo jollain tavalla itseltä luonnistumaan, jolloin pystyy paremmin keskittymään koiraan. Nyt oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun Hukan ja Lumon kanssa homma alkoi tuntumaan paimennukselta. Ehkä sitä jonkinlainen paimennuskärpänen puraisi ja kiinnostaisi näiden kahden kanssa päästä useammin harjoittelemaan.


Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem