Siirry pääsisältöön

Petsofi luonneanalyysi päivitys vol2

Petsofin sivuilla julkaistiin viime vuonna käyttäytymiskysely, jonka vastausten pohjalta saa analyysin omasta koirastaan. Julkaisun jälkeen analyysejä on kehitettya, joten sen jaottelu on vähän muuttuunut. Lisäksi, kun oman koiran vastauksia peilataan muihin vastaajiin (sekä saman rotuisiin että kaikkiin koiriin) analyysi muuttuu vastausmäärän kasvaessa. Sen vuoksi ajattelin päivitellä tänne, miltä Nallen ja Hukan luonteista saadut analyysit tällä hetkellä näyttävät. Aiemmin kirjoittamini jutut aiheesta löytyvät blogista (2/19 ja 11/19), joten halutessaan voi verrata vähän millaisia muutoksia tässä on tapahtunut.

Petsofin luonneanalyysin vastaukset jaotellaan tällä hetkellä seitsemän alaotsikon alle, jotka ovat aggressiivisuus, ääniarkuus, eroahdistus, persoonallisuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus, alusta-arkuus sekä arkuus/ujous. Lisäksi on lausunto koiran kognitiokyvystä (havaintokyky, muisti ja oppiminen). Katsotaan nyt tarkemmin näiden tuloksia.

Suomenlapinkoirien vastausmäärä oli syyskuussa 2020 500 molemmin puolin eli vastauksia on tullut huimasti lisää sitten edellisen päivitykseni. Petsofin sivuilla ei enää tarkemmin kuvata mitä nämä kaaviot kertovat, eikä sitä mikä vastausmäärä riittää rotukohtaisten vertailujen tekemiseen. Aiemmin se oli 50, joten luultavasti sama edelleen.

Aggressiivisuus

Tähän osioon on vastannut kaikkiaan 11 977koiraa, joista 490 on suomenlapinkoiria.

Aggressiokohta on muuttunut sen verran, että en peilaa sitä tässä edelliseen analyysiin, vaan katsotaan vain nämä uudet tulokset läpi. Tässä aggressio on jaettu kohtaamisaggressioon ja käsittely-/resurssiaggressioon.



Kohtaamisaggressiosta en oikein tiedä, että kenen kohtaamista siinä tarkoitetaan (ihmisen, toisen koiran vai jonkun muun). Koska en nyt tarkkaan tiedä, mitä tällä on haettu, en oikein osaa peilata ominaisuutta arkielämään. Edelliseen päivitykseen verrattuna Nallen pallura on liikkunut paljon lähemmäs minimiä, aiemmin se oli lähellä rodun keksiarvoa. Hukan pallura on liikkunut hieman lähemmäs maksimia, se oli aiemmin kaikkien vastanneiden alapuolella ja nyt on noussut sen yläpuolelle. Muutos ei kuitenkaan kovin suuri ole.



Käsittely- ja resurssiaggressiota ei meidän koirilla esiinny. Nalle on sekä kaikkien vastanneiden että suomenlapinkoirien keskiarvoa vähemmän käsittely- ja resurssiaggressiivinen. Siinä ei kyllä ole minkäänlaista aggressiota. Luonnetestissäkin aikoinaan todettiin, että se ei nouse missään tilanteessa ihmistä vastaan. Kaikista toimenpiteistä Nalle ei pidä, mitä sille suoritetaan. Näissä tilanteissa Nalle joku pyrkii poistumaan paikalta tai tyytyy kohtaloonsa, mutta ei ole ikinä osoittanut minkäänlaista aggressiota. Myöskään mitään resursseja Nallella ei ole tarvetta vahtia. Hukka on aavistuksen kauempana minimistä. Hukka ei ole myöskään ihmistä kohtaan aggressiota osoittanut, eikä vahdi resursseja. Hukka on kaikkien vastanneiden keskiarvon tuntumassa ja hieman rodun keskiarvon yläpuolella. En oikein arkielämän perusteella osaa sanoa mistä tämä ero omien koirien välillä tulee. Suomenlapinkoirilla on keskimäärin vähemmän käsittely- ja resurssiaggressiota kuin kaikilla vastanneilla. 

Ääniarkuus

Tähän osioon on vastannut kaikkiaan 13 236 koiraa, joista 541 on suomenlapinkoiria.



Ääniarkuus oli mukana jo edellisissä analyyseisssä, mutta nyt siinä on ensimmäistä kertaa myös Nallen tulos näkyvissä. Hukka oli melko lähellä miniä, selvästi sekä lajin että rodun keskiarvon alapuolella. Suomenlapinkoirat olivat keskimäärin enemmän ääniarkoja kuin muut vastanneet koirat keskimäärin.

Hukka sai luonnetestissä laukauksista huonoimman mahdollisen arvion eli laukaisaran. Siellä se reagoikin selvästi laukauksiin eli ihan oikean tulkinnan tuomarit sen tilanteen käytöksestä tekivät. Tuossa kuitenkin vaikutti enemmän testin aikana tullut kuormitus kuin varsinainen ääniarkuus. Hukka ei ole ennen sitä eikä sen jälkeen reagoinut mihinkään ääniin. Ennen lenkkeilimme usein ampuraradan läheisyydessä ja kun sieltä alkoi kuulua laukauksia, Nalle lopetti leikkimisen ja hakeutui minun viereen. No mitäpä tekee Hukka? Jatkaa tyytyväisenä yksin leikkejään. Samoin uutena vuotena Nalle pelkää tosissaan ilotulituksia, niin Hukka ei ole ottanut mallia edes Nallen käytöksestä vaan viettää uudenvuoden aaton samaan tapaan kuin muutkin illat vuodessa. Eli mielestäni tämä analyysi kuvaa nyt paremmin arkielämän Hukkaa kuin luonnetestitulos.

Se mikä tässä on huolestuttavaa on se, että Nalle on selvästi rodun keskiarvoa vähemmän ääniarka. Nallehan on saanut luonnetestissä tuloksen laukausaltis ja arkielämässä reagoi ilotulitukseen ja laukauksiin (ts. ääniin, joiden lähdettä se ei tiedä. Kovat äänet noin muuten ei haittaa, jos Nalle tietää mistä ne tulee). Jos Nalle on keskiarvoa vähemmän ääniarka, niin en halua tietää, mitä ne lapinkoirat ovat, mitkä ovat tuolla toisessa ääripäässä. Tämä on asia, johon totisesti pitäisi jalostuksessa kiinnittää huomiota. Valitettavasti edelleen suurin osa jalostukseen käytettävistä koirista on sellaisia, joilla ei ole mitään dokumenttia tästä ominaisuudesta.

Eroahdistus

Tähän osioon on vastannut kaikkiaan 11 428 koiraa, joista 473 on suomenlapinkoiria.


Kummallakaan meidän koirista ei ole eroahdistusta.  Hukka nyt pentuna tylsyyttään tuhonnut enemmän tavaroita kuin Nalle. Tosin se on joutunut pienestä asti olemaankin pitempiä aikoja yksin, koska olin vielä opiskelija Nallen ollessa pentu. Joten ihan vertailukelpoista ei tämä mututuntuma ole. Nallella eroahdistusta tämän kuvaajan mukaan on vähemmän kuin suomenlapinkoirilla tai kaikilla vastanneilla koirilla keskimäärin. Edelliseen postauksen verrattuna Nalle on siirtynyt lähemmäs Hukan pysyessä samassa kohdin. Hukalla taas on hieman enemmän kuin suomenlapinkoirilla keskimäärin, mutta vähemmän kuin kaikilla koirilla keskimäärin. Melko lähellä minimiä kaikki pallot tässä kuvaajassa ovat.

Persoonallisuus

Tähän osioon on vastannut kaikkiaan 13 166 koiraa, joista 538 on suomenlapinkoiria.

Persoonallisuus on jaettu ihmissosiaalisuuteen, määrätietoisuuteen, energisyyteen, tarkkaavaisuuten/tottelevaisuuteen, epävarmuuteen, tasaisuuteen, korasosiaalisuuteen ja dominoivuuteen.


Ihmissosiaalisuus löytyy myös aiemmista analyyseistä, eikä tässä ole tapahtunut mitään muutoksia. Aiemmin ominaisuutta kuvattiin siten, että lähelle maksimia sijoittuva koira on hellyydenkipeä, ihmiskeskeinen, empaattinen ja sosiaalinen ihmisten kanssa. Lähelle minimiä sijoittuva koira on syrjäänvetäytyvä ja kosketusherkkä. Hukka on sekä keskimääräistä suomenlapinkoiraa että koiraa ihmissosiaalisempi ja Nalle taas vähemmän sosiaalinen. 

Lähelle maksimia, jossa Hukkakin on, sijoittuvaa koiraa kuvataan hellyydenkipeäksi, ihmiskeskeiseksi, empaattiseksi ja sosiaaliseksi ihmisten kanssa. Kaikki, jotka vähänkään Hukkaa tuntevat, kuvaisivat sitä juurikin näillä sanoilla. Hukka viihtyy kainalossa, eikä ikinä kyllästy rapsutuksiin. Aina kun kotona kävelee sen ohi, se pyörähtää selälleen valmiina vastaanottamaan rapsutuksia. Toinen tapa, jonka Hukka on itse keksinyt saadakseen rapsutuksia, on perusasentoon tuleminen. Harmi vaan, kun kaikki vieraat ihmiset eivät tätä tajua. Hukka on myös ehkä maailman empaattisin koira, joka vaistoaa herkästi jos joku on kipeä, huonolla mielentilalla tai muuten heikko tai sairas. Se hakeutuu tällaisten ihmisten läheisyyteen ja vaan on siinä vieressä. Nalle taas on ihmisistä kiinnostunut tasan sen aikaa, kun kuvittelee saavansa heiltä ruokaa. Nallella on aamuisin noin 1,3 minuutin aikaikkuna, jolloin sitä saa rapsuttaa. Siitä sitten riittääkin rapsutuksia koko päiväksi. Nallella tuntuukin olevan henkilökohtainen tila, johon se ei halua muita koiria tai ihmisiä. Jos joku siihen tilaan tulee, Nalle tuhahtaa hetken päästä ja vaihtaa paikkaa. Tietysti Nalle kyllä tutuista ihmisistä tykkää ja on aivan innoissaan, kun tulee töistä kotiin tai tulee tuttuja kylään. Mutta tällöinkin Nalle tervehtii esittelemällä leluaan, eikä siis kaipaa rapsutuksia.



Määrätietoisuus on niin ikään pysynyt ennallaan edellisiin analyyseihin verrattuna. Määrätietoisuudessa osuttiin taas niin naulan kantaan kun olla voi. Nalle oli lähempänä maksimia ja sekä suomenlapinkoirien että kaikkien koirien keskiarvon yläpuolella. Hukka taas sijoittui lähemmäs minimiä. Suomenlapinkoirat olivat keskimäärin vähemmän määrätietoisia kuin kaikki koirat keskimäärin.

Lähelle maksimia sijoittuvaa koiraa kuvataan itsenäiseksi, sinnikkääksi ja päättäväiseksi. Nalle on juuri näitä kaikkea kolmea. Sinnikkyys tulee eniten silloin esiin, kun se tietää voivansa saavuttaa jotain (esim. SmartDogin mahdoton tehtävä). Hyvin itsenäinenkin se on, tarvitsee ihmistä ainoastaan silloin, kun luulee saavansa tältä herkkuja. Ja päättäväisyys on ominaisuus, joka Nallessa on vahvistunut iän myötä entisestään. Hukka-poika puolestaan ei ole niin itsenäinen, tukeutuu enemmän ihmiseen ja ehkä sillä on enemmän haluakin työskennellä ihmisen rinnalla. Sinnikkyyttä Hukassa kyllä on, välillä liiaksikin asti. Päättäväisyydestä en oikein osaa sanoa. Ei se ainakaan tulee niin selkeästi esiin kuin Nallella, mutta ei Hukka kuitenkaan mikään päättämätönkään ole.



Energisyys löytyi luonneanalyysistä jo heti julkaisuvaiheessa,. Silloin ominaisuutta kuvattiin niin, että lähelle maksimia sijoittuva koira on aktiivinen, helposti kiihtyvä, riehakas ja leikkisä. Lähelle minimiä sijoittuva koira on verkkainen ja rauhallinen. Kuvaajassa Nallen ja Hukan pallot ovat pysyneet paikoillen, samoin suomenlapinkoirien ja kaikkien rotujen keskiarvot. Tässä ei siis ole tapahtunut muutoksia. 

Nalle on sekä rodun että lajin keskiarvoa vähemmän energinen, mutta ei nyt kovin lähellä minimiä. Hukka taas on reilusti molempien keskiarvojen yläpuolella, jopa melko lähellä maksimia. Suomenlapinkoirat ovat muita koiria keskimäärin vähemmän energisiä, mikä myöskin varmasti pitää hyvin paikkansa.

Testissä kysyttiin mm. koiran halukkuutta lähteä lenkille ja onko se täynnä virtaa koko ajan. Jos sisällä ottaa hihnan käteen, niin Hukka on aina oven pielessä valmiina lähtemään (vaikka oltaisiin juuri tultu lenkiltä), kun taas Nalle pitää joskus jopa käydä etsimässä ja pyytää mukaan. Lenkillä Nalle kyllä kulkee mukana, mutta ei se koskaan pahoillaan ole, kun huomaa, että käännytään jo kotiinpäin. Hukka sen sijaan alkaa aina ehdottelemaan pitempiä kiertoreittejä, jos huomaa suunnan olevan kotiovelle päin. Vaelluksilla Nalle jolkottelee perässä energiaa säästäen. Hukka saattaa olla pitkän vaelluspäivän jälkeen väsynyt, mutta hetken levättyään sen akut on taas täynnä virtaa ja mielellään täyttä höyryä jatkettaisiin eteenpäin. Uusissa lenkkimaastoissa ja kovilla pakkasilla Nallenkin tahti kyllä lenkillä kiihtyy.



Tarkkaavaisuus/yhteistyöhaluukkuudessa ei ole Nallen ja Hukan osalta tapahtunut muutoksia. Suomenlapinkoirien keskiarvo on siirtynyt vähän lähemmäs minimiä, kaikkien koirien keskiarvon pysyessä paikallaan. Hukka on lähempänä minimiä kuin rodun ja lajin keskiarvot ja Nalle taas lähempänä maksimia. Suomenlapinkoirat ovat aavistuksen vähemmän tarkkaavaisia ja tottelevaisia kuin kaikki vastanneet koirat.

Tämä kyllä pitää ihan nappiin paikkansa arkielämään verrattuna. Nalle tuntuu välillä tottelevan ajatustakin tai sitten se on vaan oppinut tässä vuosien varrella lukemaan minua kuin avointa kirjaa. Toisaalta se myös tietää hyvin, missä tilanteissa sopii vähän venyttää sääntöjä. Eli tosipaikan tullen, silloin kun pitää totella, tottelee puolesta sanasta, mutta sitten on tilanteita kun korvat on koristeena. Hukka taas sitten on toista maata. Ihan aina ei muista, että pitäisi totella ja kuunnella. Mutta ei Hukan kanssakaan tämän suhteen mitään ongelmia ole, ja kyllähän sekin selvästi puolivälin yläpuolella on tämän ominaisuuden suhteen.


Epävarmuudessa ei omien koirien osalta ole tapahtunut muutoksia.  Nallen ja Hukan pallot ovat pysyneet suunnilleen samoissa kohdin, mutta rodun ja lajin keskiarvot ovat lähentyneet toisiaan. Ominaisuutta kuvattiin aiemmin siten, että lähelle maksimia sijoittuva koira on hermostunut, pelokas ja varuillaan. Lähelle minimiä sijoittuva koira on itsevarma, rohkea sekä utelias ja se palautuu nopeasti pelottavista tilanteista.

Epävarmuudessa oltiin taas tämän analyysin perusteella hyvin lähellä sitä, miltä se arkielämässäkin näyttää. Nalle on ehkä itsevarmin koira, jonka olen koskaan tavannut. Se olikin selvästi lähempänä minimiarvoa kuin rodun tai lajin keskiarvo. Hukassa taas vähän on epävarmuutta, onko se sitten geneettistä vai ympäristön (eli Nallen tassun alla kasvamisen) seurausta, en tiedä. Ei Hukkakaan kuitenkaan kovin lähellä maksimiarvoa ollut. Suomenlapinkoirat ovat tämän perusteella keskimäärin hieman vähemmän epävarmoja kuin kaikki vastanneet koirat keskimäärin.

Lähelle minimiä sijoittuvaa koiraa kuvataa itsevarmaksi, rohkeaksi, uteliaaksi ja pelottavista tilanteista nopeasti palautuvaksi. Tämä kuulostaa ihan kuin joku kuvailisi meidän Nallea, se todellakin on kaikkia noita. Epävarmuutta Nallesta ei saa kaivamallakaan esiin. Hukka on välillä vähän hermostunut ja jää jännittävissä tilanteissa mielellään Nallen selän taakse piiloon ja antaa Nallen ratkoa kiperät tilanteet. Palautuminen pelottavista tilanteista riippuu vähän tilanteesta. Toisista se palautuu välittömästi ja toisista taas ei niin nopeasti. Mutta ei Hukallakaan ole kyse mistään arkielämään vaikuttavasta epävarmuudesta.



Tasaisuus ominaisuudessa ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Ominaisuutta kuvattiin aiemmin niin, että lähelle maksimia sijoittuva koira on tottelevainen, kärsivällinen, keskittymiskykyinen ja ennustettava. Lähelle minimiä sijoittuva koira on ailahteleva, impulsiivinen, rauhaton ja helposti kiihtyvä. Kuvaajasta päätellen tämän ominaisuuden nimi on muutettu pelkäksi tasaisuudeksi. Ainakin sekä Nallen että Hukan kuten myös rodun ja lajin keskiarvojen pallot ovat yksyhteen samoilla paikoilla. 

Nalle on, kuten Petsofin kuvauksessa sanotaan, tottelevainen, keskittymiskykyinen ja ennustettava. Se on koira johon luotan lähes tulkoon enemmän kuin itseeni. Tiedän melko tarkkaan miten se mihinkin tilanteeseen reagoi. Se ei ota treenatessa häiriötä ja on tottelevainen, arkielämässä ei tarvitse juurikaan edes käskeä mihinkään. Kärsivällisyys on sitten vähän niin ja näin, se ei ehkä Nallen parhaisiin puoliin kuulu. Petsofin mukaan lähellä minimiä oleva koira on ailahteleva, impulsiivinen, rauhaton ja helposti kiihtyvä. Hukalta löytyy SmartDog testinkin mukaan jonkin verran impulsiivisuutta ja se todellakin kiihtyy helposti. Rauhattomaksi sitä en ehkä kutsuisi, enkä myöskään ailahtelevaksi. Aika hyvin sitä olen vuosien kuluessa oppinut lukemaan, joten vaikka käytös ei ole yhtä tasaista kuin Nallella, osaan silti melko hyvin arvioida miten se missäkin tilanteessa käyttäytyy.



Koirasosiaalisuus löytyy myös aiemmista analyyseistä. Kaikkien koirien keskiarvo ja rodun keskiarvo ovat hieman kauempana toisistaan kuin aiemmin. Nallen ja Hukan pallurat ovat pysyneet suunnilleen paikoillaan. Molemmat olivat edelleen sekä rodun että lajin keskiarvoa koirasosiaalisempia. Tässä koirasosiaalisuutta kuvattiin leikkisyytenä, sosiaalisuutena ja hellyydenkipeytenä toisia koiria kohtaan. Määritelmän mukaan epäsosiaalinen koira oli ihmiskeskeinen ja välinpitämätön toisia koiria kohtaan.

Miten itse ymmärrän koirasosiaalisuuden niin Nalle vie kyllä pidemmän korren sen suhteen. Mutta Hukka taas on leikkisämpi ja hellyydenkipeämpi kuin Nalle, mitä ehkä tässä on tällä sanalla haettu. Mutta hyvin lähellä Nallen ja Hukan pallot ovat toisiaan, joten suurta eroa ei niiden välillä tämän suhteen löydy.



Myös dominoivuus löytyy aiemmista analyyseistä, mutta senkin kuvaajan on tullu pientä muutosta. Nallen pallura on nyt lähempänä rodun keskiarvoa kuin aiemmin, muuten kuvaaja on pysynyt suunnilleen samanlaisena. Dominoivuutta kuvattiin siten, että lähelle maksimia sijoittuva koira on toisia koiria kohtaan hallitseva, aggressiivinen ja reviiritietoinen. Lähelle minimiä sijoittuva koira on muita koiria kohtaan alistuva, sosiaalinen ja rauhoitteleva.

Dominoivuudessa Nalle on nyt rodun keskiarvon tuntumassa, mutta lajin keskiarvon alapuolella. Hukka taas on jonkun verran sekä rodun että lajin keskiarvon yläpuolella. Suomenlapinkoirat ovat keskimäärin vähemmän dominoivia kuin kaikki vastanneet koirat.

Tämä tulos yllättää edelleen hieman. Toisaalta tuo dominoivan koiran määritelmä (hallitseva, aggressiivinen, reviiritietoinen) on aika laaja. Nallehan on jonkun verran toisia koiria hallitseva, mutta ei tippaakaan aggressiivinen. Reviiritietoisuudesta en oikein tiedä, kyllä se ohikulkijat ilmoittaa, mutta lukisin sen ennemmin nimenomaan ilmoittajaksi kuin reviirin puolustajaksi. Hukka taas ei ole tippaakaan hallitseva tai reviiritietoinen, mutta toisista uroksista se ei tykkää, mikä voi näkyä vastauksissa. Muuten tuo lähellä minimiä sijoittuvan koiran kuvailu (narttuja kohtaa) alistuva, sosiaalinen ja rauhoitteleva kuvaa mielestäni Hukkaa. Hukkahan on elämänsä aikana estänyt monta tappelua menemällä kahden nokakkain, tappelua suunnittelevan koiran väliin seisomaan, jolloin tilanne on lauennut.

Yliaktiivisuus ja impulsiivuus

Tähän osioon on vastannut kaikkiaan 10 975 koiraa, joista 445 on suomenlapinkoiria.


Aiemmissa analyyseissä mukana olleen yliaktiivisuus/impulsiivisuus kohdan kuvaaja on muuttunut vain sen verran, että lajin ja rodun keskiarvot ovat lähentyneet toisiaan. Yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta ei Nallesta löytynyt pätkääkään eli se on aivan minimissä. Se oli sekä rodun että lajin keskiarvoa huomattavasti vähemmän impulsiivinen tai yliaktiivinen. SmartDog testin tapaan Hukassa sitä oli jonkin verran. Mutta sanamuoto jonkin verran on ihan kuvaava, jana jatkuu melko pitkälle Hukan oikealle puolen eli huomattavasti impulsiivisempiakin koiria on olemassa. Hukasta löytyi molempia keskiarvoja enemmän yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Suomenlapinkoirat olivat keskimäärin vähemmän yliaktiivisia ja impulsiivisia kuin kaikki vastanneet koirat keskimäärin.

Nallea tuo minimiin sijoittuminen kuvaa hyvin. Se ei ole koskaan yliaktiivinen, harkitsee jokaisen askeleensa tarkkaan, ettei tule otettua ylimääräisiä ja on rauhallisuuden perikuva. SmartDog testissäkään siitä ei havaittu impulsiivisuutta. Hukan puolesta allekirjoitan täysin, että se on keskimääräistä suomenlapinkoiraa yliaktiivisempi. Toisaalta se on ihan toivottu ominaisuus harrastusten kannalta, koska Hukka on aina valmis treenaamaan ja kestää toistoja. Rauhoittumista ollaan Hukan kanssa opeteltu tassusta pitäen, joten se osaa hyvin myös rauhoittua, enkä koe sen yliaktiivisuutta miksikään ongelmaksi. Impulsiivisuus tuo omalta osaltaan haasteita, esimerkiksi tuohon keskittymiskykyyn, mutta ei sekään ylitsepääsemätön ongelma ole, kun Hukalla ei kuitenkaan hirveästi tätä ominaisuutta ole.


Keskittymiskyvyttömyys oli mukana jo aiemmissa analyyseissä. Kuvaajassa on tapahtunut pieni muutos siten, että aiemmin rodun ja lajin keskiarvot olivat samassa kohdassa, nyt suomenlapinkoirat ovat keskimäärin hieman keskittymiskyvyttömämpiä kuin kaikki vastanneet koirat. Nalle on lähempänä minimiä, selvästi rodun ja lajin keskiarvon alapuolella. Hukka taas lähellä maksimia, huomattavasti kummankin keskiarvon yläpuolella. Suomenlapinkoirilla keskittymiskyky oli keskimäärin hitusen parempi kuin kaikilla vastanneilla koirilla keskimäärin.

Nalle on aina ollut hyvä keskittymään, eikä sitä mitkään häiriöt häiritse. Joten ihan oikeaan kohtaan mielestäni janalla asettuu. Hukalla on jonkun verran impulsiivisuutta, mikä näkyy keskittymiskyvyn vaihteluna. Se saattaa esimerkiksi leikkiä jollain lelulla, pyörähtää selälleen ja huomata toisen lelun, jonka vaihtaa leikkikalukseen lennosta. Treeneissä tämä ei kuitenkaan tuota ongelmaa, koska jostain syystä siellä Hukka taas osoittaa enemmän putkiaivoisuutta eli keskittyy vain yhteen asiaan.

Alusta-arkuus

Tähän osioon on vastannut kaikkiaan 11 357 koiraa, joista 469 on suomenlapinkoiria.


Alusta-arkuus oli mukana edellisissäkin analyyseissä. Tässä Nalle on siirtynyt selväsi lähemmäs miniä kuin rodun ja lajin keskiarvot. Aiemmin Nallen pallura oli juuri ja juuri rodun keskiarvon oikealla puolella. Hukan pallura on siirtynyt aavistuksen lähemmäs maksimia. 

Arkielämässä ehkä huomaa, että Nalle tulee herkemmin perässä sen kummemmin ajattelematta. Hukka saattaa uusilla alustoilla vähän miettiä. Liukkaat lattiat ainakin on semmoisia, mistä se ei tykkää. Mutta ei tämä kummallakaan mikään ongelma ole, esim. vaelluksilla riippusillat ylitetään tuosta vaan.

Arkuus/ujous

Tähän osioon on vastannut kaikkiaan 12 270 koiraa, joista 508 on suomenlapinkoiria.


Arkuus/ujous oli mukana jo edellisissä analyyseissä, mutta nyt siinä on ensimmäistä kertaa Nallen pallura mukana. Hukan osalta kuvaaja on pysynyt samanlaisena kuin aiemimn eli se on lähempänä minimiä kuin rodun ja lajin keskiarvot. Nalle on lähempänä minimiä kuin Hukka. Suomenlapinkoirat ovat keskimäärin vähemmän arkoja ja ujoja kuin kaikki vastanneet koirat keskimäärin.

Tämä sinällään myös vähän yllätti, sillä tietyissä asioissa Hukka on hieman arka (esim. antaa Nallen ratkoa kiperät tilanteet mieluummin kuin puuttuu niihin itse). Mutta toisaalta Hukassa ei ole tippaakaan esim. ihmisiin kohdistuvaa arkuutta ja elämänsä aikana sitä on raijattu jos jonkinlaisissa ympäristöissä ja tilanteissa, joten moneen asiaan se on tottunut. Nalle sen sijaan ei ole yhtään arka, joten odotinkin sen olevan lähempänä minimiä kuin Hukka.

Kognitio (havaintokyky, muisti ja oppiminen)

Kummallakaan koiralla ei havaittu viitteitä kognitiivisestä heikkenemisestä.


Vaikka Petsofin luonneanalyysistä ei mitään tarkkoja tietoja omasta koirastaan saakkaan, niin ihan mielenkiintoista on päästä vertailemaan omia koiria keskenään sekä rodun ja lajin keskiarvoon. Vaikka kaikesta en nyt ihan samaa mieltä olekaan, niin ihan hyvin tämän testin pohjalta omat koirani tunnistan, hyvine ja huonoine puolineen. Vaikka kysely perustuukin koiran omistajalle suunnattuun kyselytutkimukseen, näkisin kuitenkin, että kysymysten asettelulla ja vastauksia yhdistelmällä tällä tavalla saadaan ihan luotettavaa tietoa eri rotuisten koirien luonteista tällä mittakaavalla, mitä niitä tässä analyysissä esitetään. 

Edelleen tähän kannattaa käydä vastaamassa, jos ei vielä ole omasta koirastaan vastausta antanut. Mitä enemmän kustakin rodusta on vastauksia, sen luotettavampi tai kuvaavampi testi on. Vastaaminen ja testiraportti ovat täysin ilmaisia ja vastaamaan pääsee Petsofin nettisivuilla.

Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt