Toisella puolen Suomea asuva Hukan poika Routa (Jääkukan Hukkanen) oli ohikulkumatkalla ja kävi kasvattajaa moikkaamassa. Saatiin myös Hukalle ja Roudalle sovittua omat treffit. Routa oli pentunimeltään Pontso, ihan sen takia, että se oli huomattavasti suurempi kuin muut pennut. Se olikin minun suosikkipentuni, semmoinen lempeä jättiläinen. Sen vuoksi olikin erittäin mukavaa, että tarjoutui mahdollisuus tavata Routa. Edellisen kerran olen sen nähnyt 7 viikkoisena ennen luovutusta.
Kun on tottunut Hukkaan, niin harvemmin tulee vastaan lapinkoiraa, josta ajattelee, että onpa se iso. Routa kuitenkin tuntui heti tosi isolta. Sitten kun isää ja poikaa vierekkäin katseli, niin kyllä Routa taisi aavistuksen olla Hukkaa korkempi. Ei paljon kuitenkaan. Lisäksi Routa on luustoltaan vankempi kuin Hukka tuon ikäisenä. Ja pentukarva ei ole vielä irronnut, mikä tietenkin tekee osansa isoon vaikutelmaan. Koostaan huolimatta Routa on kuitenkin sopusuhtainen.
Narussa tuli vähän ärinää, joten päästettiin pojat vapaaksi. Alkuun vähän kokeiltiin, että kumpi on mies talossa, mutta Hukka vei siinä voiton ja Routa totesi, että eipä tässä näköjään kannata isotella. Sen jälkeen koirat olivatkin sopuisasti keskenään.
Värityksensä Routa on perinyt Halla-emolta, mutta ilmeessä on paljon Hukkaa. Varsinkin kuvista huomasti jälkikäteen paljon hukkamaisia ilmeitä. Myös olemuksessa ja eleissä oli paljon tuttua, joten kyllä Roudankin ihan isänsä pojaksi tunnisti.
On ollut mielenkiintoista nähdä, miten Hukka käyttäytyy omien poikiensa kanssa. Hukkahan ei käynyt pentuja katsomassa kasvattajan luona eli tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun se Roudan tapasi. Se kutenkin käyttäytyi ensi hetkestä lähtien aivan kuin kyseessä olisi ollut tuttu koira. Samoin aikoinaan Ruutin kanssa, Hukkahan tapasi Ruutin jo pikkupentuna. Se käyttäytyi Ruutin kanssa paljon varovaisemmin kuin muiden tapaamiensa pentujen kanssa. Jotenkin se vaistoaa tai haistaa feromoneista tai vastaavista, että nyt on omista jälkeläisistä kyse.
Nallekin pääsi Roudan kanssa leikkimään. Routa ei vaan ihan ymmärtänyt näitä Nallen erikoisia leikkiinkutsueleitä (eikä ole ensimmäinen koira, jolle näin käy). Hetki meni, että Routa hoksasi, että tämähän haluaa leikkiä.
Koska tunnen Nallen kuin omat taskuni, niin on mielenkiintoista nähdä miten Routa sen kanssa käyttäytyy. Routa oli tietenkin kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen edustajasta, mutta herrasmiehen elkein luopui näistä ajatuksista Nallelta saadun palautteen perusteella. Itse pidän tärkeänä, että uros ei ole niin yliseksuaalinen, etteikö nartun sanomisia usko. Valitettavasti tällaisiakin uroksia on tullut vastaan.
Routa pääsi myös vähän kokeilemaan agilityesteitä. Mahdollisesti tulevaisuudessa Routakin alkaa harrastamaan lajia, kunhan aikataulut natsaa. Onkin tosi hienoa, jos Hukan pojista toinenkin alkaa harrastamaan agilityä. Ruutihan treenaa jo aktiivisesti, nykyään samassa seurassa meidän kanssa.
Vähän saatan olla puolueellinen, mutta on tuo Routa kyllä nätti koira.
Kommentit
Lähetä kommentti