Siirry pääsisältöön

Hei, me hölkätään!

Hukan mielestä yksi maailman parhaista asioista on juokseminen. Mitä kovempaa saa juosta, sen parempi. Talvella käytiin Hukan kanssa hiihtämässä muutamia kertoja ja voi että, kun se nautti saadessaan painaa niin kovaa kuin tassuista lähti. Harjoitteluolosuhteet lajin suhteen on täällä valitettavan huonot, koska ainoaa koirille sallittua latua käytetään surutta kävelytienä ja ura on sitten myös sen näköinen.


Nyt kun hiihtokelit on taakse jäänyttä elämää, ollaan siirrytty Hukan kanssa juoksemiseen tai oikeammin tässä vaiheessa vielä hölkkäämiseen. Ei se ihan niin hauskaa ole, kun mun vauhti on Hukan mittapuulla hivenen hidasta, mutta eiköhän se tästä kunnon kasvaessa nopeudu. Nalle me jätetään suosiolla näiltä reissuilta kotiin, koska hihnassa juokseminen on Nallen inhokkiasia nro 1. Yleensä, kun Nalle näkee minun kaivavan juoksukamppeita esiin, se painelee kiireesti sängyn alle piiloon, ettei vaan vahingossa joudu mukaan.


Vauhdin säätelyssä meillä on Hukan kanssa vielä opeteltavaa. Hukalla kun on kaksi vaihdetta; joko olla paikallaan tai mennä täysiä. Niinpä me lähdetään juoksemaan aina täysiä ja kun oma kunto ei vielä mikään superhyvä ole, väsähdän hetken päästä ja sitten pitää kävellä. Ollaan nyt juostu toistaiseksi samaa lenkkiä. Tavoitteena on kävellä joka kerta vähemmän ja vähemmän.

Ollaan aloitettu tätä harrastusta ihan Mustista ja Mirristä hankitulla juoksuvyöllä, joka on siis ihan normaali vyötärön ympäri menevä vyö. Nallen kanssa se on toiminut ihan hyvin, koska se ei juurikaan vedä. Hukan kanssa taas huomasi melko pian, että tällainen vyö ei ole juoksijalle kovin mukava. Hukka vetää koko ajan, jolloin vyö nousee lantiolta vyötärölle ja veto kohdistuu suoraan selkään. Ei kivaa, varsinkaan tällaiselle selkävaivaiselle kuin minä. Niinpä hankintalistalle on uusi vetovyö, jossa menisi remmit myös jalkojen välistä, jolloin vyö pysyy paikallaan ja veto kohdistuu vyötärölle. Samoin vähän lyhempi vetonaru on harkinnassa. Nykyinen on hiihtoon ihan hyvä, mutta juoksemiseen turhan pitkä.


Hukkaa aina naurattaa lenkin lopuksi, kun oli niin hauskaa!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p...
Jatka lukemista »

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin ...
Jatka lukemista »

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln...
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska ...
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt...
Jatka lukemista »