Rally-tokon täyteinen viikonloppu jatkui sunnuntaina Tytti Lintenhoferin rally-tokokoulutuksella. Omat koirat oli aamun ensimmäisessä ryhmässä ja ajattelin etukäteen, että lähden sieltä hetikohta niiden jälkeen kotiin. No kuinkas siiinä kävikään, huomasin vielä viiden jälkeen olevani hallilla. Kävin toki välillä koiria juoksuttamassa, että ihan koko aikaa en ollut kuulolla. Mutta oli niin mielenkiintoinen päivä, että aina kun mietti lähtemistä, niin tuli vielä joku juttu jonka halusi kuunnella. Hyviä vinkkejä sai omien koirien kanssa tekemiseen, mutta erityisesti muiden kouluttamiseen.
Nalle oli aamun ekassa ryhnässä, jossa treenattiin mestariluokan juttuja. Meillä oli lyhyt radan pätkä, joka mentiin läpi ja sitten treenattiin niitä kylttejä, jotka kullekin oli vaikeita. Rata suoritettiin kokonaan oikealla puolen seuraten. Kas kummaa, radalla oli tuplasaksalainen. Se oli taannoin Tytin tuomaroimissa kisoissa, eikä meillä onnistunut ja siitä oli jo silloin kisan jälkeen puhetta, miten kannattaisi lähteä työstämään. Nalle jää aina vähän seläntaakse miettimään, että mitäs sitten tapahtuu ja pysähtyminen on tässä liikkeessä virhe. Alettiin sitten tekemään pallo palkalla niin, että heitin pallon aina, kun Nalle oli selän takana ja se sai rynnätä siitä pallon perään. Tässä yritetään saada koiralle ajatusta, että minut kannattaa kiertää nopeasti. Yhtä hyvin pallon tilalla voi olla namialusta maassa odottamassa. Kun tämä sujuu, palkat voi laittaa sekä eteen että taakse, jottei koira tiedä, minne suuntaan se vapautetaan, eikä opi aina karkaamaan vaan taaksepäin. Neiti Nallella oli tänään taas semmoinen päivä, että treenaaaminen ei ihan kauheasti olisi napannut. Se kävikin välillä muun muassa putken sisällä makailemassa, mistä sitä sai maanitella ulos. No tämmöistä se on Nallen kanssa, ei käy elämä tylsäksi, kun ikinä ei tiedä mitä se keksii...
Hukan ryhmässä alettiin harjoittelemaan oikeanpuolen seuruuta. Ensin käveltiin sinne tänne ja palkattiin aina, kun koira hakeutui itse oikealle puolen hyvään seuraamisasentoon. Jos koira haahuili/katseli muualle, ei sanottu mitään, käännyttiin vaan kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Hukan kanssa vauhti oli tässä Se juttu. Eli kun liikuin vauhdikkaasti eteenpäin, Hukkakin innostui ja tuli aina tosi hienosti seuraamaan. Lisäksi treenattiin oikeanpuolen seuruussa oikeanpuolen käännöksiä ns. armeijaneliön avulla. Maahan rakennettiin rimoista neliö, jonka tarkoitus oli hahmottaa ohjaajalle 90 asteen käännöstä. Neliötä sitten kierrettiin siten, että koira on rimojen ja ohjaajan välissä ja palkattiin käännöksissä takapään käytöstä. Hukalla takapään käyttö on melko luontaista, joten kovin isoa käsiapua se ei tarvinnut, vaikkei näitä oikeanpuolen juttuja olla kauheasti treenattukaan.
Loppupäivä kuluikin sitten muita katsellessa ja kuunnellessa. Ryhmiä oli möllistä mestariluokkaan ja harjoitukset vaihteli vireen hallinnasta virtualikoiran ohjaamiseen. Opittiin myös ihan uusi menetelmä peruuttamisen opettamiseen. Kaiken kaikkiaan siis hyvin antoisa päivä. Harmi, kun näitä täällä meilläpäin on verrattain harvoin, kun rally-tokokouluttajat asuvat niin kaukana.
Kommentit
Lähetä kommentti