Siirry pääsisältöön

Lampaita paimentamassa

Nalle pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan paimentamista. Paimennuksen kohteena olivat lampaat. Mukana oli Nallen lisäksi aussieita, bc, mudi, sheltti ja lapinporokoira, joten päivän aikana ehti näkemään monenlaisia paimennustyylejä. Päivä alkoi pienellä teoriaosuudella, jossa kouluttaja kertoi paimentamisesta ja sitten päästiin itse asiaan.

Ensin paimennettiin neljää lammasta aitauksesta. Kouluttaja ohjasi lampaita edestä ja omistaja kulki koiran kanssa perässä. Ensin kaikki olivat hihnassa, mutta jossain vaiheessa päästettiin koira aina irti. Hain Nallen hyvissä ajoissa katsomaan lampaita ja ensin se olikin aika täpinöissään, mutta rauhoittui sitten makailemaan aitauksen viereen.

Aitauksessa Nalle ei ensin innostunut, mutta sitten se yritti muutaman kerran sännätä lampaiden luo, mikä tietysti kiellettiin. Tämän jälkeen Nalle ei oikein tiennyt, mitä olisi saanut tehdä. Hyviä pätkiä siltä tuli, mutta kovasti se tarvitsi kannustusta. Kouluttaja sanoi, että tilalla on käynyt paljon suomenlapinkoiria, mutta hän ei ole ikinä nähny yhtä miellyttämishaluista lapinkoiraa kuin Nalle. Ja taas saatiin kehuja meidän hyvästä suhteesta, mikä näkyy näemmä selvästi ulkopuolisille.


Sitten Nalle sai huilia tovin autossa, kunnes oli toisen kierroksen vuoro. Toisella kierroksella kuljetettiin lampaita aitauksen ulkopuolella ja vietiin niitä talliin ja haettiin sieltä pois. Ennen omaa vuoroa oltiin varmistuskoirakkona toiselle koiralle ja siinä lampaat meinasivat sännätä meidän päältä väärään suuntaan. Nalle asettui tomerana väliin ja haukahti muutaman kerran, jolloin lampaat lähtivät oikeaan suuntaan, mistä Nalle tietysti innostui.

Omalla vuorolla vietiin lampaat ensin aitauksesta talliin. Sinnepä ne juoksivat heti kun vähän aitauksessa pyörähti. Sitten haettiin ne tallista ulos. Nalle vähän epäröi talliin menoa, mutta tuli kyllä mukisematta perässä. Sitten kuljetettiin lampaat talon toiselle puolen, tien yli aitaamattomalle pellolle. Nyt kun Nalle oli innoissaan, lampaat eivät päästäneet sitä niin lähelle kuin aamupäivällä. Pyöriteltiin lampaita pellolla vähän aikaa ja kun oltiin lähdössä takaisin lampaat päättivät lähteä itse takaisin talliin. Käytiin sitten vielä Nallen kanssa nostamassa lampaat takaisin aitaukseen.


Aika rauhallista meno oli näin ensimmäisellä kerralla. Nalle oli aika varovainen, kun siltä on aiemmin kielletty kaikki eläinten jahtaaminen ja sen vuoksi koko ajan kyseli minulta, että saanko nyt oikeasti mennä. Täytyy katsoa jos sitä tälle kesää ehtisi vielä toisen kerran lampaita kokeilemaan.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p...

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin ...

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln...

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska ...

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt...