Siirry pääsisältöön

Kesä-Nallen paluu

Varma kevään merkki västäräkin saapumisen, leskenlehtien kukkimisen ja koirakakka keskustelun ohella on myös välillä hyvinkin myrskyisä mielipiteiden vaihto suomenlapinkoiran karvan ajelusta. Eniten tämä asia näyttää kaivelevan ihmisiä, joilla ei ole kokemusta hormoniturkkisesta koirasta. Eli heitä, joille tämä asia ei käytännössä kuulu pätkän vertaa.

Nallen turkki lakkasi putoamasta jonkun aikaa steriloinnin jälkeen. Se on ajettu alas vuodesta 2014 lähtien joka kesä ja aina se on puoli vuotta myöhemmin samassa mitassa. Nallen turkin ajelu on ajoitettu aina vapun tienoille, jotta se on ehtinyt kasvamaan kesän retkeilykautta varten vähän suojaksi. Nallen turkki ajetaan siis lähes tulkoon niin lyhyeksi kuin mahdollista. Näin saadaan huopaantunut aluskarva varmasti irti ja iho hengittämään kunnolla. Ja jos joku nyt meinaa kauhistua auringossa palamisesta, niin sanon heti tähän väliin, että ei, Nalle ei ole ikinä palanut auringossa. Se asuu sisäkoirana eikä vietä auringossa niin pitkiä aikoja kerralla, että ehtisi palamaan. Itse tarjoan aina ulkona koiralle mahdollisuuden hakeutua varjoon, jos se haluaa ja mielestäni tämä on ihan perusedellytys koiran pidossa.


Kevään loskakelien takia ajelin Nallen vatsa- ja jalkakarvat jo huhtikuun alussa. Aikamoinen yllätys oli taas, että kaiken sen karvan alta paljastui jalat. Nalle kun näyttää melko lyhytjalkaiselta kaikkine karvoineen. Karvojen ajelulla vältetään jatkuva pesuruljanssi. Nallen pehmeä karva imee kaiken hiekan sisäänsä, joten sen puhtaaksi saamiseen ei samanlainen huljautus tai pyyhkeellä pyyhkäisy riitäkään kuin vaikka Hukalle.


Ennen vappua sitten otin sakset käsiin ja leikkasin suurimmat karvat pois. Tämän jälkeen pesin Nallen ja ajelin sitten vielä koneella. Alkaa tämä koneella ajelu muutaman vuoden harjoittelun jälkeen jo sujua, joten siinä meni semmoinen tunteroinen kun oli jo valmista. Nalle on ollut erittäin tyytyväinen uuteen olomuotoonsa. Se on paljon villimpi ja aktiivisempi. Koiraa, kun katsoo niin ei tarvi miettiä, onko tämä oikea ratkaisu vai ei. Sanovat Facebook-ryhmien random pätijät mitä sanovat!


Kaikkinensa Nallesta irtosi 600 g karvaa, tai sen verran sain pussiin talteen. Karvaksi muutettuna reilu puoli kiloa on ihan valtava määrä. Eipä tuo ihmekään, että Nallella on nyt kevyempi olo.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p
Jatka lukemista »

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin
Jatka lukemista »

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt
Jatka lukemista »