Viikonlopun ohjelmassa oli Tanja Kurikan kaksipäiväinen agilitykoulutus. Lisäjännitystä viikonloppuun tuli perjantaina, kun menin rally-tokotreeneistä kotiin. Huomasin keittiön lattian olevan veressä ja aloin tutkimaan koiria. No veren alkulähde paljastui Hukan etujalaksi, joka oli aivan veren peitossa kannuskynnen revettyä. Pienen panikoinnin jälkeen huuhdeltiin Hukan jalkaa juoskevan veden alta ja hätä paljastuikin odotettua pienemmäksi. Verenvuoto oli jo tyrehtynyt ja kannuskynsi oli aivan siisti, mitä nyt normaalia lyhyempi. Laitettiin lappu kynnen suojaksi ja sideharso ympärille yön ajaksi, ettei Hukka pääse sitä nuolemaan.
Aamulla otin paketin irti, eikä verta ollut enää vuotanut. Otin kuitenkin Nallen mukaan siltä varalta, että Hukka ei voisikaan osallistua, niin olisi joku kaveri kun koulutus kerran oli jo maksettu. Hallilla tuli sitten tästä äksidentistä puhetta ja treenikaverilla sattui olemaan sopivaa sidettä kynnen suojaksi. Teipattiin se Hukan jalkaan ja juoksutin sitä vähän, että näki miten se siteeseen reagoi. Ensin vähän koikkelehti, mutta äkkiä koko side unohtui, joten päästiin treenaamaan. Loppujen lopuksi koko kynsi ei Hukkaa viikonlopun aikana vaivannut ja sunnuntaina mentiin kokonaan ilman suojaa.
Lauantain treenissä keskityttiin esteosaamiseen ja valittavana oli kahdesta radasta mieleisempi. Kisaaville koirakoille tarkoitetussa radassa oli niin vaikeat kepeille viennit, että valitsin helpomman. Loppujen lopuksi olisi kuitenkin ehkä voinut sitä haastavampaa mennä, mutta ehdittiin helposti käymään tämä helpompi rata läpi ja aloittamaan vähän haastavamman alkua.
Radassa oli meidän viikkotreeneistä tuttuja in-in-juttuja, jotka periaatteessa toimii Hukalla hyvin, vaikkei niitä sille varsinaisesti ole opetettu. Lisäksi oltiin juuri torstaina viikkotreneeeissä menty samanlaista putki-hyppy hässäkkää (mutkaputken edessä hyppy, johon tehtiin takakiertoja), joten osasin nyt ohjata Hukkaa tarpeeksi napakasti. Torstaina saattoi muutaman kerran livahtaa takaakierron sijasta putkeen.
Sunnuntaina oli vuorostaan hyvin liikkuva ja virtaava hyppyrata. Radassa oli 35 estettä ja sama este mentiin parhaimmillaan kuuteen kertaan, joten oli siinä itselle muistamista, että mihin suuntaan milloinkin jatkettiin. Tämä oli kyllä Hukalle hyvin sopiva rata ja se tykkäsi, kun sai edetä kovaa pitkillä esteväleillä. Tanja sanoikin, että Hukka on selvästi pitkien estevälien koira.
Oli kyllä taas supermukava viikonloppu ja roppakaupalla saatiin uusia vinkkejä mm. in-inin vahvistamiseen. Hukalla oli myös oikein mukavaa, se kyllä ihastui Tanjaan aivan täysillä. Kerran jopa livahti kesken ratasuorituksen Tanjan viereen istumaan, jotta saisi tältä rapsutuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti