Facebookin ihmeellisessä maailmassa sattui silmään Lappalaiskoirat ry:n ilmoitus lammaspaimennusviikonlopusta. Harmittavasti olin jo buukannut sunnuntaille noseworkin tutustumispäivän, joten laitoin viestiä onko mahdollista osallistua vain lauantaille. Seuraavana päivänä tulikin vastaus, että saatiin paikka lauantaille.
Vinkkasin tapahtumasta myös Katille, joka päätti lähteä Sansan kanssa. Hekin onneksi saivat paikan, joten pääsimme lähtemään matkaan kimppakyydillä. Yksin ajellen olisikin ollut aika rankka reissu päiväseltään tehtynä. Kellon soidessa lauantaiaamuna kello 5.15 saatoin hetkellisesti kirota koiraharrastusten mielekkyyttä. Kyljen kääntämisen sijaan kömmin ylös aamupalalle ja sitten pihalle odottamaan Katia Sansaa. Korpilahtea kohti ajellessa väsymys painoi aika kovasti. Onneksi sain istua vaan kyydissä, joten minun osani oli helppo. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, joten ehdittiin vielä heittämään vessareissu huoltoasemalle ennen paimennustilalle saapumista.
Oltiin ensimmäisenä perillä ja ehdittiin käyttämään koiria vähän kävelemässä ennen kuin aloitettiin. Ensin kouluttajana toiminut Mirva Rantala kertoi vähän mitä päivän aikana tuli tapahtumaan. Samalla käytiin vähän osallistujia läpi. Hukan ja Sansan lisäksi paikalla oli kaksi lapinporokoiraa, joista toinen oli kokeneempi paimentaja. Lisäksi myöhemmin tuli vielä pari suomenlapinkoiraa lisää. Treenit tehtiin kahdessa noin vartin mittaisessa osassa ja välissä pidettiin pieni ruokatauko.
Hukka on käynyt kerran aikaisemmin lampailla, mutta siitä on "muutama" vuosi aikaa. Hukalla oli silloin 7 kuukautta ikää. Eli käytännössä ihan ummikkoina mentiin kokeilemaan. Hukka innostui välittömästi, kun pääsi aitauksen vierelle ja näki lampaat. Ensimmäisellä kierroksella minä kuljin Hukan liinan kanssa ja Mirva meni lampaiden kanssa. Harjoituksessa kuljettiin lampaiden perässä, välillä vaihdeltiin suuntaa ja pysähdeltiin. Hukka oli alkuun tosi innoissaan, mutta rauhoittui tekemisen myötä. Sillä olikin aluksi melko voimakas vaikutus lampaisiin, jotka pysttelivät melko tarkkaan tasan toisella puolen aitausta. Hukan rauhoittumisen myötä lampaat alkoivat päästää sitä lähemmäs ja loppuharjoituksesta oltiinkin jo melko lähellä. Hukalla oli hyvä taipumus pitää lauma kasassa. Jos lampaat pyrkivät edelle, Hukka kaartoi niiden eteen ja jos jäivät jälkeen, se meni niiden taakse. Eli ikäänkuin liikkui edestakaisin sisäkaarteessa eli lampaiden sivussa. Suunnanvaihdosten jälkeen se kävi aina lampaiden sivussa näyttäytymässä lampaille, että täällä ollaan. Pysähtyessä Hukka alkoi itse tarjoamaan maahanmenoa ja rauhoittumista. Se myös keskittyi koko ajan täysin lampaisiin, katse oli niihin suunnattuna, eikä tullut mitään lampaankakan syöntiä tai muuta oheistoimintaa. Tällä ensimmäisellä kierroksella Hukka haukkui aika kovasti, mutta se kuulemma jää varmasti aika pian pois, kun pääsee hommasta jujulle.
Toisella kierroksella vaihdettiin niin, että Mirva kulki Hukan kanssa ja minä lampaiden. Lampaiden kanssa kävely olikin yllättävän vaikeaa. Olisi voinut ottaa yhdeksi harjoituskierroksi pelkän lampaiden kanssa kävelyn ilman koiria. Ne tunkivat alkuun niin lähelle, että koko ajan meinasivat kampata minut. Siinä kulkiessa sitten yritin pysyä pystyssä ja tarkkailla koiraa sen verran, että osaisin sitä rauhoitella ja kehua tarpeen mukaan. Mirva kyllä kehui, että rauhoittelukäskyt tuli multa juuri oikeaan aikaan eli osasin lukea koiraa hyvin. Oli muuten hyvä, kun Hukalle on vaelluksia varten opetettu odota- käsky tarkoittamaan pysähtymistä, joten se toimi tässäkin hommassa ihan hyvin. Tässä vaiheessa oli myös hyvä, että kouluttaja oli koiran kanssa, niin hän sai sitten paremmin kehuttua ja hillittyä koiraa oikein ja tarpeen mukaan. Tässä toisella kierroksella Hukka kulki jo paljon rauhallisemmin, hihnakin pysyi jo löysällä kun ekalla kiekalla sitä piti pidätellä. Jossain vaiheessa huomasin, että haukku alkoi vähentyä ja pian se loppui kokonaan. Sitten Hukka laski häntänsä alas ja sen ryhti mataloitui. Se meni työmoodiin. Oli kyllä hienonnäköinen hetki, hyvin pystyi kuvittelemaan Hukan sen näköisenä tuntureille poroja paimentamaan. Yhden kerran lampaat melkein onnistuivat kamppaamaan minut ja siinä tasapainon horjuessa Hukka syöksyi heti lampaiden eteen pysäyttämään. Treenin lopussa oltiin jo lopettamassa ja Hukka ihan rauhallinen, kun se yhtäkkiä syöksähti mun selän takana olleita lampaita kohti ja haukahti. Kouluttaja sanoi, että yksi lammas oli alkanut haastamaan Hukkaa ja ihan aiheesta Hukka sille sanoi. Tehtiin tämän jälkeen vielä lyhyt rauhallinen kuljetuspätkä ja sitten mentiin kouluttajan kanssa Hukan viereen kehumaan ja rapsuttelemaan sitä. Tässä vaiheessa Hukka oli ihan rauhallinen, vaikka lampaat seisoivat muutaman metrin päässä. Kyllä siitä kelpo paimenkoira tulisi, jos vähän useammin treenattaisiin.
Kahden aikaan päästiin lähtemään kotiin päin ja kotona oli viiden jälkeen. Rankka oli päivä, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Oli kiva päästä näkemään myös kokeneemman koiran tekemistä. Ja tykkäsin tästä koulutuksesta, kun koko ajan kerrottiin, että mitä pitää tehdä ja miksi. Ehdottomasti mennään kyllä toisenkin kerran kokeilemaan, jos vaikka ottaisi silloin Nallenkin mukaan.
Oltiin ensimmäisenä perillä ja ehdittiin käyttämään koiria vähän kävelemässä ennen kuin aloitettiin. Ensin kouluttajana toiminut Mirva Rantala kertoi vähän mitä päivän aikana tuli tapahtumaan. Samalla käytiin vähän osallistujia läpi. Hukan ja Sansan lisäksi paikalla oli kaksi lapinporokoiraa, joista toinen oli kokeneempi paimentaja. Lisäksi myöhemmin tuli vielä pari suomenlapinkoiraa lisää. Treenit tehtiin kahdessa noin vartin mittaisessa osassa ja välissä pidettiin pieni ruokatauko.
Hukka on käynyt kerran aikaisemmin lampailla, mutta siitä on "muutama" vuosi aikaa. Hukalla oli silloin 7 kuukautta ikää. Eli käytännössä ihan ummikkoina mentiin kokeilemaan. Hukka innostui välittömästi, kun pääsi aitauksen vierelle ja näki lampaat. Ensimmäisellä kierroksella minä kuljin Hukan liinan kanssa ja Mirva meni lampaiden kanssa. Harjoituksessa kuljettiin lampaiden perässä, välillä vaihdeltiin suuntaa ja pysähdeltiin. Hukka oli alkuun tosi innoissaan, mutta rauhoittui tekemisen myötä. Sillä olikin aluksi melko voimakas vaikutus lampaisiin, jotka pysttelivät melko tarkkaan tasan toisella puolen aitausta. Hukan rauhoittumisen myötä lampaat alkoivat päästää sitä lähemmäs ja loppuharjoituksesta oltiinkin jo melko lähellä. Hukalla oli hyvä taipumus pitää lauma kasassa. Jos lampaat pyrkivät edelle, Hukka kaartoi niiden eteen ja jos jäivät jälkeen, se meni niiden taakse. Eli ikäänkuin liikkui edestakaisin sisäkaarteessa eli lampaiden sivussa. Suunnanvaihdosten jälkeen se kävi aina lampaiden sivussa näyttäytymässä lampaille, että täällä ollaan. Pysähtyessä Hukka alkoi itse tarjoamaan maahanmenoa ja rauhoittumista. Se myös keskittyi koko ajan täysin lampaisiin, katse oli niihin suunnattuna, eikä tullut mitään lampaankakan syöntiä tai muuta oheistoimintaa. Tällä ensimmäisellä kierroksella Hukka haukkui aika kovasti, mutta se kuulemma jää varmasti aika pian pois, kun pääsee hommasta jujulle.
Toisella kierroksella vaihdettiin niin, että Mirva kulki Hukan kanssa ja minä lampaiden. Lampaiden kanssa kävely olikin yllättävän vaikeaa. Olisi voinut ottaa yhdeksi harjoituskierroksi pelkän lampaiden kanssa kävelyn ilman koiria. Ne tunkivat alkuun niin lähelle, että koko ajan meinasivat kampata minut. Siinä kulkiessa sitten yritin pysyä pystyssä ja tarkkailla koiraa sen verran, että osaisin sitä rauhoitella ja kehua tarpeen mukaan. Mirva kyllä kehui, että rauhoittelukäskyt tuli multa juuri oikeaan aikaan eli osasin lukea koiraa hyvin. Oli muuten hyvä, kun Hukalle on vaelluksia varten opetettu odota- käsky tarkoittamaan pysähtymistä, joten se toimi tässäkin hommassa ihan hyvin. Tässä vaiheessa oli myös hyvä, että kouluttaja oli koiran kanssa, niin hän sai sitten paremmin kehuttua ja hillittyä koiraa oikein ja tarpeen mukaan. Tässä toisella kierroksella Hukka kulki jo paljon rauhallisemmin, hihnakin pysyi jo löysällä kun ekalla kiekalla sitä piti pidätellä. Jossain vaiheessa huomasin, että haukku alkoi vähentyä ja pian se loppui kokonaan. Sitten Hukka laski häntänsä alas ja sen ryhti mataloitui. Se meni työmoodiin. Oli kyllä hienonnäköinen hetki, hyvin pystyi kuvittelemaan Hukan sen näköisenä tuntureille poroja paimentamaan. Yhden kerran lampaat melkein onnistuivat kamppaamaan minut ja siinä tasapainon horjuessa Hukka syöksyi heti lampaiden eteen pysäyttämään. Treenin lopussa oltiin jo lopettamassa ja Hukka ihan rauhallinen, kun se yhtäkkiä syöksähti mun selän takana olleita lampaita kohti ja haukahti. Kouluttaja sanoi, että yksi lammas oli alkanut haastamaan Hukkaa ja ihan aiheesta Hukka sille sanoi. Tehtiin tämän jälkeen vielä lyhyt rauhallinen kuljetuspätkä ja sitten mentiin kouluttajan kanssa Hukan viereen kehumaan ja rapsuttelemaan sitä. Tässä vaiheessa Hukka oli ihan rauhallinen, vaikka lampaat seisoivat muutaman metrin päässä. Kyllä siitä kelpo paimenkoira tulisi, jos vähän useammin treenattaisiin.
Kahden aikaan päästiin lähtemään kotiin päin ja kotona oli viiden jälkeen. Rankka oli päivä, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Oli kiva päästä näkemään myös kokeneemman koiran tekemistä. Ja tykkäsin tästä koulutuksesta, kun koko ajan kerrottiin, että mitä pitää tehdä ja miksi. Ehdottomasti mennään kyllä toisenkin kerran kokeilemaan, jos vaikka ottaisi silloin Nallenkin mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti