Ilmoitin molemmat koirat Mikan motivointikoulutukseen, koska ne ovat molemmat niin erilaisia, että pelkästään toisen kanssa osallistumisesta ei olisi välttämättä ollut hyötyä toisen kanssa.
Ensin vuoroon pääsi Hukka. Näytettiin Mikalle miten me leikitään. Minulla oli kaksi eläimenkarva-narulelula. Hukka ryhtyi heti repimään toista ja päästiin jossain vaiheessa siitä irti ja otin toisen taskusta. Hukka pudotti ensimmäisen ja ryntäsi toisen luo. Tätä jatkettiin jonkun aikaa. Juoksin itse hallia edestakaisin, koska Hukka tarvitsee leikkiin mukaan liikettä ja toisaalta se myös palkkautuu yhdessä juoksemisesta. Mika antoikin kiitosta minun aktiivisuudesta leikin aikana. Hyvältä kuulemma meidän leikkiminen näytti.
Seuraavassa harjoituksessa leikitin ensin Hukkaa niin, että sen vire nousi. Siitä lähdettiin suoraan tekemään agia hyppy-hyppy-putki ja putken jälkeen Hukan olisi pitänyt tulla seuraamaan, mistä olisin sen palkannut. Hukallahan nousi kierrokset oikein kunnolla ja se tuli aina minusta ohi. Jätettiin sitten putki pois, jonka jälkeen Hukka tuli hyvin seuraamaan ja siitä palkka. Tässä selvästi semmoinen asia, mitä meidän täytyy alkaa työstämään. Ajatuksena oli siis, että koira oppisi, että ensin tehdään jotain ja siitä seuraa palkka.
Vireen säätely taitaa olla nyt se juttu, mitä aletaan Hukan kanssa treenaamaan. Tai Hukan opettaminen itse säätelemään virettä. Mikan arvion mukaan Hukka on hieman vilkas koira, mikä kyllä on jo näkynytkin.
Nallen kanssa aloitettiin niin, että minun täytyi pitää Nallen huomio itsessäni minuutin ajan. Ensin Nalle vähän haisteli maata, mutta kun sain sen mukaan, niin kirmattiin yhdessä ympäri hallia. Nalle esitteli siinä itsekseen pyörähdys-taitojaan, mistä kerroin sen erityisesti pitävän.
Alettiin sitten tätä työstämään siten, että mentiin agia hyppy-hyppy-putki ja siitä lähdin juoksemaan ja käskin Nallen pyörähtää itsensä ympäri, juoksin vähän matkaa, käskin uudelleen pyörähtää ympäri ja palkkasin. Tässä tärkeää oli leikin rytmitys. Ensin juostaan, sitten pieni hiljennys ja käsimerkki ympäri pyörähtämiseen, sitten kiihdytys ja taas hiljennys ja käsimerkki. Agilityn puolelta rytmitys on kyllä tuttua, mutta en ole aiemmin ajatellut, että se pitäisi ottaa mukaan leikkimiseenkin. Nalle oli tästä leikistä kyllä aivan innoissaan, ei se mitään leluja tai herkkuja enää tarvinnut palkitsemiseen. Tämä oli muuten eräs toiminnallisen palkkauksen muoto.
Toinen uusi ajatus rytmityksen lisäksi, mikä nyt heräsi oli se, että tunnelmaltaan treenaaminen ja palkkaaminen (eli tässä tapauksessa leikkiminen) eivät saisi erota toisistaan. Meillä se onnistui Nallen kanssa agissa. Koira kuulemma näytti yhtä innokkaalta ja iloiselta (Mikan sanojen mukaan kikatti) tehtiin sitten agia tai leikittiin. Tämän tunnetila-ajatuksen kun saisi vielä siirrettyä rally-tokon ja etenkin tokon puolella (jälkimmäisessä tuppaan olemaan itse aina liian vakava).
Nallen kanssa tuli tosiaan esiin kaksi tärkeää ajatusta, jotka pitää muistaa pitää mukana jatkossakin. Nallesta Mika tuntui kovasti tykkäävän. Kuulemma oikein kivannäköistä meidän agility, kun koira ottaa koko ajan ohjaajaan kontaktia.
Kaikkinensa oikein antoisa koulutus. Paljon opittiin uutta ja paljon jäi vielä itsekseen opiskeltavaa. Toivottavasti päästään joskus myöhemminkin Mikan oppiin uudestaan.
Kommentit
Lähetä kommentti