Siirry pääsisältöön

Vappuvaelluksella

Lähdettiin viettämään vappua Seitsemisen kansallispuistoon. Loppuun asti jännättiin, päästäänkö ollenkaan lähtemään, kun sääennusteet eivät kovin mairittelevia olleet. Lopulta sadetta luvattiin vain lauantaiksi, joten päätettiin lähteä matkaan.

Matka Seitsemiseen taittui yllättävän nopeasti ja perillä oltiin puoli kahdentoista maissa. Käytiin ensin tutustumassa Luontokeskuksen näyttelyyn ja sitten syötiin ravintolassa. Oli kyllä erinomaisen hyvää ruokaa. Sitten pakkailtiin autolla tavarat, vaihdettiin kengät ja lähdettiin matkaan. Tarkoituksena oli kiertää pääosin Virkatien reittiä (25,6 km), mutta poiketa siltä yöksi Kirkas-Soljasen telttapaikalle, jossa oli kaivo.

Lähtötunnelmissa Luontokeskuksella.

Lähdettiin kiertämään Virkatietä vastapäivään. Alkumatka kuljettiin metsässä. Polku oli kapea, mutta hyvä kulkea. Muutama ihminen ohitti meidät, mutta Susikankaan jälkeen rauhoittui. Pidettiin ensimmäinen tauko Susikankaan jälkeen, kun rinkat vaati vielä vähän säätöä.

Nalle hoksasi taas heti, että tauot kannattaa ottaa huilailun kannalta.

Ensimmäinen taukopaikka olisi ollut Kirkaslammella, mutta se oli jonkun matkaa reitiltä, joten jatkettiin matkaa suoraan aj pysähdyttiin vasta koveronlammella. Meidät alkumatkasta ohittanut pariskunta pysähtyi myös tähän, joten vaihdettiin vielä muutama sana heidän kanssaan.


Koverolammen laiturilla.

Välillä metsien keskellä oli soitakin. Pitkospuut olivat pääosin hyvässä kunnossa. 



Koverolammin jälkeen tuli Seitsemisen hienoin osa, Multiharju, jossa on vanhaa metsää. Kierrettiin Multiharju pidemmän kautta, pitää ehdottomasti tulla sinne vielä uudelleen. Nyt kamera oli repussa, niin ei tullut kuvia otettua ollenkaan.

Multiharjun taukopaikalla. Nalle on maastoutunut.

Matka Multiharjulta Jokiristille oli ehkä tämän reissun pisin etappi. Maasto oli vähän raskaampaa ja rinkka alkoi jo painaa selässä. Pidettiin Jokiristillä pieni tauko ja jatkettiin Virkatietä eteenpäin. Virkatien ja polkupyöräpolun risteyksestä lähdettiin kohti Kirkas-Soljasen leiripaikkaa. Loppumatka taittui nopeasti polkupyöräpolkua ja tietä pitkin.

Laitettiin teltta pystyyn ja ruoka tulille. Leiripaikalla oli neljän hengen porukka juhlimassa vappua. Heidän tappeluaan sitten kuunneltiin aamukolmeen. Olihan se omalla tavallaan ihan viihdyttävää. Vähien yöunien takia sitten aamu vähän venähti, joten päätettiin jättää Liesijärvi käymättä ja oikaista pyöräpolkua suoraan Tuulimäkeen.

Nalle telttatunnelmissa. Koirat nukkuu hyvin teltassa.

Nallea vähän vielä aamulla väsytti.

Toisena päivänä sateen uhka oli läsnä, joten kamera kulkeutui suurelta osin repussa. Matka taittui etukäteen ajateltua paljon nopeammin, kun alkumakta kuljettiin pyöräpolkua pitkin. Pitkäjärvellä pysähdyttiin hetkeksi katselemaan vanhaa tukkimiesten kämppää.

Loppumatkasta jouduttiin kulkemaan välillä kansallispuiston ulkopuolella ja olihan se kontrasti pienellä matkalla melkoinen. Viimeinen virallinen taukopaikka oli Iso Kivijärvellä. Siitä oli enää viimeisen kolme kilometriä autolle. Pidettiin vielä yksi tauko välillä.

Nallea höpsöttää.


Hukkaakin alkoi jo väsyttää ja loppumatkan kävely meinasi mennä vallan häsläämiseksi.

Ahvenlammen joutsenia ihmettelemässä.





Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt