Siirry pääsisältöön

Kesälomareissu vol. 3: Retkeilyä Ylläksellä


Pallakselta suunnattiin auton nokka kohti Yllästä. Sain puhelimitse varattua meille majoituksen kahdeksi yöksi Kuortunturin rinteeltä hostelli Kuorkievarista. Sinne toivotettiin koiratkin lämmöllä tervetulleiksi ja palvelu oli viimeisen päälle ystävällistä ja hyvää. Joten ei voi kuin suositella kaikille! Sijainti on hyvin rauhallinen ja näin kesäaikaan asiakkaita oli vähän, joten koirien kanssa erinomainen paikka yöpyä. Tänne varmaan tullaan toistekin, jos näillä seuduilla liikutaan.


Viimeinen Hetta-Pallas päivä oli sen verran kevyt, että käytiin illalla vielä vähän kävelemässä. Ensin mentiin Kuortunturin toiselle puolelle katsomaan Kuorlinkkoja, jotka ovat kaksi runsasvetistä putousta Kuerjoessa. Paikka yllätti kyllä ihan täysin. Jälkimmäisen putouksen kohdalla maisema oli kuin Oulangalla konsanaan. Odotuksena ei tosiaan ollut näin hieno paikasta, jota ei kauheasti matkailijoille mainosteta.

Tästä meidän piti lähteä katsomaan rotkojärvi Pakasaivoa ja kovaa vauhtia oltiinkin jo menossa. Kävi kuitenkin niin harmittavasti, että 12 kilometrin mittaisen hiekkatien puolivälissä puhkesi autonrengas. Osui johonkin terävään kiveen niin, että oli samantien tyhjänä. No ei muuta kuin renkaan vaihtoon, mutta lähinnä mopon rengasta muistuttavalla vararenkaalla ei uskallettu enää jatkaa pidemmälle. Varovasti päästiin loput renkaat ehjinä takaisin isolle tielle. Aamulla käytiin näyttämässä rengasta paikalliselle autokorjaamolla, jossa todettiin, ettei siitä enää rengasta tule. No nokka kohti Kolarin Kumia, josta saatiin uusi rengas alle. Odotellessa käytiin vajaan tunnin lenkki koirien kanssa Kolarin keskustassa, no tulipa sekin vähän tutuksi.


Illalla hurautetiin vielä takaisin kohti Pallasta ja käytiin kiertämässä Pyhäjoenpolku. Vähän vaihtelua Hetta-Pallaksen jälkeen tunturimaisemiin. Reitti oli oikein mukava ja siellä rauhallista. Yksi porukka kiersi polkua meidän perässä niin, että äänet välillä kuuluivat.


Hukka nauttii retkikoiran elämästä täysin siemauksin.






Reitin varrella oli upea valtoimenaan kuohuva koski.




Maisemat olivat kyllä polun lyhyyteen (3,5 km) nähden erittäin vaihtelevat. Välillä oli lehtomaista osuutta, välillä kivikkoa, täyttä metsää, suota, tunturimaisemaa jne. Polku oli lähes esteetön alkumatkasta, mutta vaihtui sitten pienemmäksi poluksi.






Loppumatkasta päästiin tutustumaan vanhaan niittyyn, johon kiinnitin jo viime viikolla Hettaan tullessa huomiota. Kyseessä oli vanha perinnebiotooppi, jossa metsänvartija oli kerännyt karjalleen ruokaa. Nyt sitä pidettiin edelleen avoimena muistuttamassa vanhoista elintavoista. Oli kyllä erittäin hieno paikka ja kiva, että sitä pääsi näkemään lähempääkin kuin auton ikkunasta.


Niityn laidalla oli hyväkuntoinen latokin vielä pystyssä.


Nalle sai hepulit poseeraustuokion jälkeen.


Ihan lopussa päästiin vielä näkemään lähietäisyydeltä tieleikkauksen remontin yhteydessä rakennettuun onkohan tämä nyt sitten ympäristötaideteos.

Tähän päättyikin sitten tämä loma. Edessä vielä seuraavana päivänä kotimatka, joka kului yllättävän rattoisasti äänikirjoja kuunnellen.

Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt