Pallakselta suunnattiin auton nokka kohti Yllästä. Sain puhelimitse varattua meille majoituksen kahdeksi yöksi Kuortunturin rinteeltä hostelli Kuorkievarista. Sinne toivotettiin koiratkin lämmöllä tervetulleiksi ja palvelu oli viimeisen päälle ystävällistä ja hyvää. Joten ei voi kuin suositella kaikille! Sijainti on hyvin rauhallinen ja näin kesäaikaan asiakkaita oli vähän, joten koirien kanssa erinomainen paikka yöpyä. Tänne varmaan tullaan toistekin, jos näillä seuduilla liikutaan.
Viimeinen Hetta-Pallas päivä oli sen verran kevyt, että käytiin illalla vielä vähän kävelemässä. Ensin mentiin Kuortunturin toiselle puolelle katsomaan Kuorlinkkoja, jotka ovat kaksi runsasvetistä putousta Kuerjoessa. Paikka yllätti kyllä ihan täysin. Jälkimmäisen putouksen kohdalla maisema oli kuin Oulangalla konsanaan. Odotuksena ei tosiaan ollut näin hieno paikasta, jota ei kauheasti matkailijoille mainosteta.
Tästä meidän piti lähteä katsomaan rotkojärvi Pakasaivoa ja kovaa vauhtia oltiinkin jo menossa. Kävi kuitenkin niin harmittavasti, että 12 kilometrin mittaisen hiekkatien puolivälissä puhkesi autonrengas. Osui johonkin terävään kiveen niin, että oli samantien tyhjänä. No ei muuta kuin renkaan vaihtoon, mutta lähinnä mopon rengasta muistuttavalla vararenkaalla ei uskallettu enää jatkaa pidemmälle. Varovasti päästiin loput renkaat ehjinä takaisin isolle tielle. Aamulla käytiin näyttämässä rengasta paikalliselle autokorjaamolla, jossa todettiin, ettei siitä enää rengasta tule. No nokka kohti Kolarin Kumia, josta saatiin uusi rengas alle. Odotellessa käytiin vajaan tunnin lenkki koirien kanssa Kolarin keskustassa, no tulipa sekin vähän tutuksi.
Illalla hurautetiin vielä takaisin kohti Pallasta ja käytiin kiertämässä Pyhäjoenpolku. Vähän vaihtelua Hetta-Pallaksen jälkeen tunturimaisemiin. Reitti oli oikein mukava ja siellä rauhallista. Yksi porukka kiersi polkua meidän perässä niin, että äänet välillä kuuluivat.
Hukka nauttii retkikoiran elämästä täysin siemauksin.
Reitin varrella oli upea valtoimenaan kuohuva koski.
Maisemat olivat kyllä polun lyhyyteen (3,5 km) nähden erittäin vaihtelevat. Välillä oli lehtomaista osuutta, välillä kivikkoa, täyttä metsää, suota, tunturimaisemaa jne. Polku oli lähes esteetön alkumatkasta, mutta vaihtui sitten pienemmäksi poluksi.
Loppumatkasta päästiin tutustumaan vanhaan niittyyn, johon kiinnitin jo viime viikolla Hettaan tullessa huomiota. Kyseessä oli vanha perinnebiotooppi, jossa metsänvartija oli kerännyt karjalleen ruokaa. Nyt sitä pidettiin edelleen avoimena muistuttamassa vanhoista elintavoista. Oli kyllä erittäin hieno paikka ja kiva, että sitä pääsi näkemään lähempääkin kuin auton ikkunasta.
Niityn laidalla oli hyväkuntoinen latokin vielä pystyssä.
Nalle sai hepulit poseeraustuokion jälkeen.
Ihan lopussa päästiin vielä näkemään lähietäisyydeltä tieleikkauksen remontin yhteydessä rakennettuun onkohan tämä nyt sitten ympäristötaideteos.
Tähän päättyikin sitten tämä loma. Edessä vielä seuraavana päivänä kotimatka, joka kului yllättävän rattoisasti äänikirjoja kuunnellen.
Kommentit
Lähetä kommentti