Hyödynnettiin tämä päivä lähiretkeilyyn ja lähdettiin melomaan packrafteilla Kyrönjoelle. Keli oli melonnan kannalta mitä mahtavin! Sen verran lämmintä, että tarkeni hyvin t-paita päällä, mutta ei kuitenkaan tullut liian kuuma. Menomatkalla tuuli välillä melko navakasti, mutta rantoja myöten pääsi hyvin etenemään packraftillakin.
Hukka odottelee rannassa packraftien täyttöä. Se on kyllä aina valmis lähtemään retkelle ja odottaa kiltisti siihen asti, että huomaa kaiken olemaan lähtövalmiina. Sitten se käy vähän malttamattomaksi.
Tuulen mukana tulee hyviä hajuja. Molempien koirien nenät käy taukoamatta koko melonnan ajan. Mitälie ne saavat tietoonsa, mistä meillä ihmisillä ei ole harmainta aavistusta...
Kohdattiin tällainen kelluva raatelautta, mikä aiheutti koirissa hämmennystä. Sille piti oikein haukkua, kun tuulen mukaan liikkui niin rivakasti. Se piti tietenkin käydä tarkistamassa ja toteamassa vaarattomaksi.
Sitten eteenpäin. Vaikka oltiin lähellä kaupunkia, niin rauhallista oli vesillä. Yksi vene tuli vastaan heti alkumatkasta ja muutama laituri ohitettiin, mutta niissä ei näkyny ristin sielua.
Koirat kulki meidän "koiran-kuljetus-packraftissa" eli MRS Adventure X2:ssa. Itse pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan meidän uutta Alpackan packraftia. Koirat kyllä tykkäävät olla packraftin kyydissä ja tässä mallissa niillä on hyvin tilaa makoilla raftin pohjalla. Hukalla kyllä on tapana ahtautua meloja syliin, varsinkin silloin kun Nalle leveilee tuossa etuosastolla. Niitä saakin sitten välillä olla vähän tökkimässä parempiin asemiin.
Jokiveden mukana räpiköi perhonen, joka pelastettiin vedestä. Se päätyi sitten Hukan pään päälle kuivattelemaan siipiään. Jossain vaiheessa se siitä oli hävinnyt, liekö pudonnut uudelleen veteen vai lähtenyt lentoon.
Käytiin yhdellä padolla kääntymässä. Rantauduttiin sen luona ja kävelytettiin koiria vähän aikaa. Sitten pakkauduttiin takaisin packrafteihin ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen.
Kolmisen tuntia kului vesillä ja kotiin päästyä oli kaksi hyvin väsynyttä koiraa. Vaikka koirat vain istuvatkin kyydissä, niin melominen on niillekin yllättävän rankkaa. Nekin joutuvat koko ajan tasapainottamaan itseään, mikä varmasti käy lihaksiin ja lisäksi on tietysti tarkkailu- ja vahtimishommat, mitkä erityisesti väsyttävät.
Ihan mukava reissu taas, mitä nyt kamera otti vähän kosketusta vesielementin kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti