Vietän taas kesälomani kahdessa osassa ja ensimmäisen osan aika koitti nyt. Suunnitelmat loman suhteen ehti muuttua ihan viime metreille asti. Kaikesta huolimatta päästiin juhannusta edeltävänä torstaina lähtemään kohti pohjoista. Matkalla käytiin tekemässä viime hetken hankintoja Ylivieskan Kärkkäiseltä. Ostin mm. retkityynyn. Sitä alkaa tulla vanhaksi, kun jaksaa tuollaista luksusta kantaa mukana. Kuvassa koirat huilitauolla Kärkkäisen pihassa. Ne eivät paljon reissaamisesta ressaa.
Oltiin Oulussa yötä ja jatkettiin siitä kohti Hettaa. Käytiin Tunturi-Lapin luontokeskuksella ennen majapaikkaan menoa. Sen pihasta löytyi Suomenlapinkoira patsas. Yhteisposeeraukset eivät oikein pitkän matkan jälkeen onnistuneet, joten tässä vain Hukka ja patsas. Luontokeskus oli jo kiinni, joten jatkettiin sitten vielä muutama sata metriä meidän majapaikkaan. Meidän piti olla siinä yksi yö ja lähteä sitten Hetta-Pallas vaellukselle. Retkitoverille nousi kuitenkin kuume perjantai-iltana, joten vaellus siirtyi ja uhkasi jopa peruuntua. Onneksi kuitenkin parin päivän lepo auttoi, joten maanantaina päästiin lähtemään vaellukselle. Siirtynyt vaellus kuitenkin mahdollisti kevyemmät päiväretkeilyt ja pääsin tutustumaan Hettan reitteihin, jotka olisivat pian jääneet kokonaan käymättä. Lisäksi lauantaina ja sunnuntaina satoi runsaasti vettä, joten sinällään en pistänyt pahaksi mökin sisällä vietettyjä öitä vs. telttailu.
Lauantaina käytiin aamulla tutustumassa Hettassa sijaitsevan Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttelyyn ja lähdin sitten koirien kanssa kiertämään 9,5 kilometrin mittaisen Palosenjärvenpolun. Polku kierteli lähes koko matkan tunturikoivikossa. Keli oli aika märkä ja lisäksi polut olivat paikoin muuttuneet juokseviksi puroiksi, joten melko märkiä oltiin kaikki kolme, kun päästiin takaisin mökille.
Muutamia kuvia kuitenkin tuli otettua, kun kameraa kannoin mukana. Tässä taas Nallen keksimä poseerauspaikka. Se hyppäsi itse kivellä ja jäi odottelemaan, että otan kuvia. Hukan sitten ohjasin tuohon viereen seisomaan.
Hukka oli tapansa mukaan innoissaan lenkkeilystä uudessa paikassa. Se johdattikin joukkoa lähes koko matkan. Vähän sentään malttoi pysähtyä kuvia varten.
Nalle ei nyt ollut ehkä ihan yhtä innoissaan vesisateessa kävelystä. Sille ei vielä ole päällikarva alkanut kasvamaan, joten turkki ei pidä vettä lainkaan.
Eräällä suolla oli pitkospuilla penkki, jossa koirat pääsivät taas poseeraamaan.
Loppumatkasta kuljettiin kuivassa kangasmetsässä, josta porot olivat kalunneet lähes kaiken porojäkälän.
Iltalenkkinä käytiin vielä kiertämässä noin puolentoista kilometrin mittainen Jyppyrän polku. Siinä kavuttiin noin 400 metriä korkean Jyppyrän laelle. Sieltä löytyi hieno näköalakota, josta avautui näkymä Pallas-Ounastuntureiden tunturiketjuun.
Sunnuntai oli vielä lauantaitakin sateisempi päivä. Päätettiin lähteä vähän autoilemaan ja ajettiin ensin Pallastunturille, jossa tutustuttiin Pallastunturin luontokeskukseen. Siellä oli joukko läpimärkiä Hetta-Pallaksen vaeltajia, jotka olivat huonoista keleistä huolimatta kuitenkin hyvin innoissaan vaelluksesta. Kyllä alkoi itseäkin tässä vaiheessa polttelemaan tuntureille pääsy. Pallastunturilta jatkettiin matkaa Ylläkselle, jossa käytiin syömässä (olipa muuten heikko tarjonta ravintoloiden suhteen) ja käytiin Yllästunturin luontokeskus Kellokkaassa. Tämän jälkeen käytiin katsomassa laskettelurinteitä ja lähdettiin kiertämään muutaman kilometrin mittaista Varkaankurun luontopolkua.
Varkaankuru oli oikein hieno paikka. Sieltä löytyi pieni vesiputous, josta lähtevä puro virtasi kurun pohjalla. Alueelta löytyy poikkeuksellisen rehevää lehtokasvillisuutta, joten matkaa taitettiin melko tarkasti katse kohti maahan suunnattuna erilaisia kasveja etsien.
Tässä vielä "making of"- kuva tuohon edelliseen kuvaan. Kansallispuistojen alueellahan koirien tulee olla aina kytkettyinä. Tähän ei ole mitään poikkeuksia, että esim. kuvan ottamisen ajaksi saa päästää irti tai että tottelevaiset koirat saavat kulkea irrallaan. Ei, vaan koirat ovat aina kytkettynä. Remmithän eivät kuvia varsinaisesti kaunista, mutta melko helposti niitä saa piilotettua kuvista. Tähän tyyliin on otettu kaikki tässä blogissa esiintyvät kuvat, joissa koirat näyttäisivät olevan irti. Ja tarkkasilmäiset ovat varmaan huomanneet, että meidän koirat näyttävät olevan irti vain istuessaan paikallaan. Eli todellisuudessa ne eivät olekaan irti, vaan hihnat on aseteltu kulkemaan koirien takaa niin, etteivät ne näy. Joskus harvoin olen saattanut piilottaa kuvassa näkyvän hihnan kuvankäsittelyohjelmalla, mutta laiskuuteni takia tämä on hyvin, hyvin harvinaista.
Varkaankurun kierroksen loputtua lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Hettaa. Matkalla käytiin vielä katsomassa Äkäslinkkaa ja Äkäsmyllyä, pientä koskea ja sen rannalla olevia myllyrakennuksia.
Monta polkua jäi taas kiertämättä. Mutta onneksi tulee aina uusia retkiä, joten pitää jättää nähtävää niillekin.
Kommentit
Lähetä kommentti