Siirry pääsisältöön

Kehruukuvia


Karvat tulee säilyttää kuivassa ja ilmavassa paikassa. Minulla ne on pahvilaatikoissa. Laatikoita ei kannata survoa kauhean täyteen, vaikka karvahan menee vaikka kuinka pieneen tilaan. Ahtaassa tilassa karva menee semmoisiksi laatoiksi, mikä aiheuttaa sitten lisätyötä karstaamisen yhteydessä (ainakin jos käsin karstaa, koneellisia karstoja en ole kokeillut).

Koirankarvaa ei tarvitse käsitellä mitenkään ennen kehräämistä. Jos karva on hirveän sähköistä, siihen voi suihkuttaa suihkupullosta vettä karstaamisen yhteydessä.


Ennen varsinaisen kehräämisen aloittamista karva tulee karstata. Toisen karstan päälle levitetään sopiva kerros karvaa. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon, karvaa voi karstaamisen edetessä lisätä jos siltä tuntuu.


Karstaaminen tehdään niin, että karstojen kahvat osoittavat eri suuntiin. Karstaaminen on enemmin taito- kuin voimalaji. Hyvin pienin ja kevein liikkein karstoja liikutellaan toisiaan vasten.


Lopputulos näyttää tältä. Karvaa on molemmissa karstoissa tasaisesti ja karvan "syyt" ovat samansuuntaisia. Tämän jälkeen karstat käännetään siten, että kahvat osoittavat samaan suuntaan, jolloin karvat saadaan irti karstojen piikeistä.


Karstattu karva on tuommoista pehmeää höttöä.


Kehräämisen alussa rukkiin kiinnitetään apulanka, johon karvaa aletaan kehräämään. Karvaa ei tarvi kuin vähän pyöräyttää langan ympäri, pitää sitten vasemmalla kädellä kiinni ja polkaista rukkia, niin karva kiinnittyy lankaan. Sitten vaan yritetään polkea tasaisesti. Rukkia pitäisi polkea mahdollisimman hitaasti, mutta niin, ettei rukin liike lopu missään vaiheessa. Helpommin sanottu kuin tehty... Vasemmalla kädellä pidetään kiinni, jottei kierre pääse tuohon karvahöttöön asti. Oikealla kädellä säädellään langan paksuutta venyttämällä tuota höttökasaa.

Jännä kyllä huomata, kuinka tuommoisesta epämääräisestä karvakasasta alkaa muodostua ihan langannäköistä tavaraa.


Ja näin sitä lankaa alkaa kertyä rukkiin. Tämä on alkuvaiheen opetteluja, joten karvan paksuus vaihtelee vielä aikalailla. Paksuuden säätely on melko vaikeaa ennen kuin oppii polkemaan rukkia tasaisesti. Jos se ei onnistu, joutuu aina välillä oikealla kädellä pyöräyttämään rukkia ja tällöin oikeaa kättä ei voi käyttää langan säätelyyn.

Yhteen "rukilliseen" ei hirveän pitkää pätkää mahdu. Kun rukki tulee täyteen, se ei enää vedä lankaa rullalle. Sitten vaan täytyy välillä keriä langat pois. Tämän jälkeen lanka ei kuitenkaan vielä ole valmista. Jotta langasta saadaan kestävämpää, se täytyy kerrata. Siitä kerron heti, kun opin sen tekniikan.

Kommentit

  1. Hei! Huomaan, että olet kehrännyt lapinkoiran karvaa ja jopa tehnyt siitä itsellellesi vaatteita.
    Sama aikomus on minulla, joskin en ole ihan niin viitseliäs, niin ostanen kehruupalvelun muualta.
    Lapinkoiran villaa siis minullakin: http://wiimansivu.blogspot.fi/2014/08/taas-sita-saa.html :)

    Mutta tuosta kertaamisesta olisin kysynyt, kun en sellaisesta ole kuullut enkä oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa. Eli kehräätkö ensin langaksi yhdelle kerälle ja sitten yhdistät kaksi kerää, niin että kahdesta kerästä tuleekin yksi? Siihenkin tarvittaneen rukkia, eli kun ostan kehräyspalvelun, niin minun olisi osattava pyytää myös kertaamista?
    Arvuuttelen tässä myös, että voiko menekin kuitenkin laskea kuten 'tavallisen' langan, eli että tumppuihin menisi n 100 g?

    Jännittävää - tämän syksyn "sato" vielä talteen ja sitten kehräämöön :)
    Kiitos etukäteen kommenteistasi, tulevat olemaan kullanarvoisia.
    Ihania nämä lappalaiset kun tuottavat lämpöä meille sen henkisen lämmön lisäksi myös ihan tällä lailla konkreettisesti =)

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Kertaaminen tosiaan tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampi kehrätty kerä yhdistetään yhdeksi keräksi. Tämän tarkoituksena on saada vanhvempaa lankaa (ohuet langat siis yhdistetään paksummaksi langaksi). Samahan tehdään yleensä tavallisillekin langoille (niissä näkyy ohuita säikeitä kiertyneenä yhteen).

    Kertaaminen onnistuu kylllä värttinälläkin (kuulemma, itse en omista värttinää, joten en ole kokeillut). Ohjeita löytyy aika paljon googlettamalla. Mutta helpointa varmaan on pyytää suoraan sitä kerrattua lankaa.

    Menekkiä miettiessä kannattaa huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin valmistuksessa menee aina jonkun verran karvaa hukkaan. Eli jos lähettää vaikka kilon karvaa kehrättäväksi, niin joku osuus jää siitä päätymättä aina siihen lopulliseen lankaan (lentelee lattioille tms). Toinen on, että jos tekee 100 %:sta lapinkoiran lankaa, niin siitä tulee pikkusen paksumpaa kuin tavallisesta langasta. Lampaanvillasekoituslangoista mulla ei ole kokemusta, mutta kuvista päätellen näyttää kyllä suunnilleen samalta kuin tavallinen lanka. Mun on pitänytkin punnita nuo valmiit villasukat, niin saisi jotain osviittaa paljonko niissä on tavaraa.

    VastaaPoista
  3. Hei, kiitos tiedoista ja vinkeistä! Pistän kaiken korvan taakse =)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt