Tänään oli vuorossa toinen kerta Hukan näyttelytreenejä. Paikalla oli Hukan lisäksi kaksi koiraa.
Aloitettiin juoksemalla kaikki ympyrää. Kaksi isompaa meni isompaa ympyrää ja yksi pienempi koira meni keskellä vähän pienempää. Hukan kanssa aloitettiin ihan kävelemällä, jotta sain sen ravaamaan. Jonkin verran pystyin jo juoksemaan ja Hukka pysyi ravilla, vaikka välillä iskikin pienimuotoisia hyppypyppykonkkaloikkas-kohtauksia. No eihän nekään näyttelyissä haittaa, kunhan välillä näyttää sitä raviakin.
Sitten seisotettiin koiria rivissä ja kouluttaja käveli koirien ohi moneen kertaan, jotta tottuvat siihenkin, että joku voi siitä kulkea. Näyttelyissähän tuomari saattaa suhata siinä edestakaisin ja tietenkin toivottavaa on, ettei koira siihen reagoi.
Sitten alettiin harjoitellla yksitellen juoksutusta. Ensin tehtiin edestakaisin juoksutus. Tähän saatiinkin heti hyviä vinkkejä, joita en ole aiemmin edes ajatellut. Käännös kannattaa tehdä niin, että koira jää keskelle, jotta tuomari näkee sen koko ajan. Tämän on siinäkin mielessä parempi, että Nallen olen aina kääntänyt niin, että itse jään keskelle ja silloin se tekee kauhean laajan kaarroksen. Ensimmäinen harjoitus meni meillä vähän plörinäksi, kun unohdin katsoa kiintopisteen, mutta toinen kerta sujui hyvin. Sitten harjoiteltiin kolmiota. Tässä pitää muistaa, että käännökset kannattaa tehdä rauhassa, ettei koira niistä innostu. Hukka meni tämän hyvin. Tein käännökset hitaasti ja siitä uusi käsky ja rauhallisesti raviin. Hienoa ravia tulikin, kouluttajakin ihasteli Hukan liikkeitä.
Sitten oli enää vuorossa käsittelyharjoitukset ja niissähän ei ollut Hukalla ongelmia. Kouluttaja sanoikin, että ihania tämmöiset sosiaaliset koirat, jotka eivät kuitenkaan hyppää päälle. Tehtiin muutaman kerran niin, että annoin Hukalle herkun silloin, kun kouluttaja nosti huulia. Tämä sen takia, että yleensä palkataan vasta sitten kun koira on antanut katsoa hampaat (= palkka tulee siitä, kun vieras ihminen ottaa kädet pois). Nyt siis palkattiin siitä, kun vieras ihminen nosti huulia. Eipä tämmöinenkään ero ole itsellä ikinä käynyt mielessä.
Ensi viikolla vielä viimeiset näyttelytreenit ja sitten onkin vuorossa Tampereen pentunäyttely.
Kommentit
Lähetä kommentti