Tällä kertaa päästiin nosework- kurssilla tosi toimiin heti alusta lähtien. Hukan kanssa saatiin sama loossi kuin viime kerralla. Kouluttaja kertoi aluksi vähän yleisiä juttuja mm. hajun käsittelystä ja neuvoi, miten hajua lähdetään koiralle esittelemään. Sitten hän jakoi kaikille koirakoille purkit, joissa oli eukalyptuksella hajustettu vanulappu.
Hajun esittely tehtiin hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Hukan ensimmäisessä nosework- koulutuksessa viime vuonna. Eli hajustettu purkki laitettiin koiran nenän eteen, jonka jälkeen palkattiin koiraa, kun se haistoi purkkia. Palkka piti antaa läheltä purkkia, jotta koira haistaa hajun vielä herkkua syödessään. Hukan kanssa piti olla tarkkana palkkaako haistelusta vai nenäkosketuksesta. Se laittoin herkästi kirsunsa purkin reunaa vasten ja piti siinä, enkä ollut ollenkaan varma, haistoiko se vai pitikö vain nenäänsä siinä. Sainkin neuvoksi odottaa, että nenä vähäänkään värähtää ja palkata siitä. Muutama onnistunut palkkaaminen tuosta, niin Hukka lopetti purkin reunaan nojailun ja alkoi laittamaan nenän suoraan purkkiin. Ainakin purkki meni ihan huuruun, joten luultavasti sen nenä siellä myös jotain teki.
Kun tuo sujui hyvin, saatiin toinen purkki, joka oli tyhjä. Nyt hajustettu ja tyhjä purkki laitettiin lattialle noin 40 senttimetrin päähän toisistaan ja taas palkattiin, kun koira meni oikealle purkille ja haistoi sitä. Jos koira meni väärälle purkille, odotettiin vain hiljaa, että se vaihtoi purkkia. Hukka kävi aluksi oikealta purkilta palkkaamisen jälkeen aina kokeilemassa, että saako toisestakin purkista palkkaa ja palasi sitten oikealle purkille. Se jäikin kiinni oikean purkkiin, joten sain ohjeeksi heittää välillä herkun maahan vähän kauemmas, jotta Hukka joutui tekemään valinnan uudestaan. Kouluttaja käski tässä vaiheessa tarkkailemaan koiraa, että tapahtuuko sen käytöksessä jotain muutosta, kun se haistaa oikeaa hajua (korvan liikahdus, kontaktin ottaminen, istuminen tms.). Yritin Hukkaa tarkkailla, mutta en keksinyt sen käytöksestä mitään, millä se oikean hajun ilmaisee.
Kun homma sujui kahdella purkilla, lisättiin mukaan vielä toinen tyhjä purkki. Taas palkattiin oikean purkin haistelusta ja jos meni väärälle, odotettiin hiljaa, että menee oikealle.
Lopuksi kouluttaja kävi vielä vuorotellen kunkin koiran luona ja tehtiin harjoitus kolmella purkilla niin, että purkit laitettiin mustiin rasioihin, jolloin koira ei voinut nähdä vanulappua (jotkut koirat saattavat alkaa herkästi tunnistamaan oikean purkin katseellaan, jos yhdestä näkyy vanulappu ja muista ei). Tässä vaiheessa kouluttaja huomasi Hukan ilmaisutavan. Se on jähmettyminen. Aivan kuin seisova lintukoira jähmettyy paikalleen, Hukka jähmettyy paikalleen, kun se paikallistaa hajun. Tämän kuultuani aloin tarkkailemaan Hukkaa ja aivan selvähän tuo on. Ei-hajustettuja se käy haistelemassa vähän sinnepäin, mutta oikean purkin kohdalla jähmettyi koko koiran olemus sillä hetkellä, kun se haistoi hajun. Noseworkissahan ei ole määritelty miten koiran tulee haju ilmaista. Riittää, kun koiran ohjaaja tunnistaa koiran ilmaisun ja osaa kertoa koiran eleitä lukemalla tuomarille, missä hajulähde on. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi tämä ilmaisu kehittyy, kun jatketaan näistä hajupurkeista eteenpäin.
Kommentit
Lähetä kommentti