Koirakoulu Operantti järjesti Helena Telkänrannan seminaarin aiheesta "Koiran oppiminen ja kokemusmaailma - uutta tutkimustietoa ja käytännnön vinkkejä". Sinnepä siis. Luvassa oli tiukka kuuden ja puolen tunnin tietopaketti mielenkiintoisesta aiheesta. Seminaari koostui neljästä pätkästä, joiden jälkeen oli aina varattu paljon aikaa kysymyksille, joita yleisö esittikin innokkaasti. Tämä syvensi mukavasti entisestään hyvin syvällä käyneen seminaarin antia. Seminaarista innostuneena laitoin tilaukseen kaksi Telkänrannan kirjoittamaa kirjaa "Millaista on olla eläin?" ja piakkoin ilmestyvän "Eläin ja ihminen - mikä meitä yhdistää?". Tässä taas omat muistiinpanot aiheesta. Suosittelen kyllä Telkänrannan luennolle osallistumista jos on mahdollista, koska paljon asiaa tuli, mitä ei ehtinyt ylös laittamaan.
Tunteet
Koiran tehdessä mitä tahansa (esim. noutaa kapulan) on mukana paljon muutakin kuin mitä ihminen näkee. Koiran persoonallisuus, liikemallit (saaliskäytös, repiminen ym.) ja aivokemian yksityiskohdat (esim. dopamiinia erittyy eri koirilla eri määrä) ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka määräytyvät jo siinä vaiheessa, kun päätetään mikä uros ja narttu laitetaan yhteen.
Kasvattaja vaikuttaa emonhoivan määrään ja laatuun, muihin eläinlajeihin sosiaalistumiseen, varhaispentuiän kokemusten määrään ja opittuihin mielleyhtymiin. Emonhoivan määrä ja laatu kuvaa sitä, kuinka pitkään ja laadukkaasti emo hoitaa pentujan. Tällä on vaikutusta siihen, kuinka rohkea tai pelokas pennusta tulee. Iso osa heikosta emonhoivasta saadaan aikaan pitämällä emoa ja pentuja liian ahtaassa ja virikkeetömässä tilassa. Emo ei pääse halutessaan pentuja karkuun, eikä pennuilla ole muuta tekemistä kuin pureskella emoaan. Toki on myös geneettistä eroa siinä, kuinka hyvä emo narttu on. Toiset ovat luonnostaan parempia emoja kuin toiset. Sosiaalistumisen muihin eläinlajeihin tulee tapahtua jo emon kanssa. Tämä vaikuttaa pitkälti siihen, miten pentu tulee suhtautumaan esim. kissaan. Myös toisen osapuolen pitää olla tottunut pentukoiriin. Pennusta kasvaa arempi, jos se ei saa jo pienenä virikkeitä, kuule ääniä, haista tuoksuja, tapaa uusia ihmisiä jne. Virikkeet, jotka eivät pelota pentua, ovat hyviä. Opitut mielleyhtymät alkavat kertyä jo pentuja.
Omistaja vaikuttaa koiran käyttäymistarpeiden toteutumiseen, opittuihin mielleyhtymiin, opittuihin suorituksiin, pitkäkestoiseen, kertyneeseen mielentilaan ja ympäristön aiheuttamiin, sen hetkisiin mielentiloihin. Koiran käyttäytymistarpeiden toteutuminen vaikuttaa sen käytökseen ja kokemuksiin joka hetki. Opittuihin mielleyhtymiin vaikuttaa paitsi pentuiässä kertyneet kokemukset, myös se, mitä koira kokee tehdessään. Opetetaanko sitä pakolla vai palkitsemalla? Pitkäkestoinen, kertynyt mielentila vaikuttaa siihen, kuinka hyvin koira suorittaa siltä halutut suoritukset.
Perustunteet
Perustunteet löytyy kaikilta nisäkkäiltä ja linnuilta, muita eläimiä on tutkittu vähemmän. Perustunteet muuttuvat hetkestä toiseen ja niiden voimakkuuss riippuu aikaisemmista kokemuksista sekä tilanteesta.
Koiralla on seitsemän tarkasti tutkittua perustunnetta sekä näiden lisäksi muutama, joita ei vielä niin tarkkaan tunneta. Käytösongelmat, niiden ennaltaehkäisy ja ratkominen pohjautuvat tunteisiin. Tunteet ovat se, miten koira kokee asiat. Välillä ollaan iloisia, välillä surullisa.
Koiralla on seitsemän tarkasti tutkittua perustunnetta sekä näiden lisäksi muutama, joita ei vielä niin tarkkaan tunneta. Käytösongelmat, niiden ennaltaehkäisy ja ratkominen pohjautuvat tunteisiin. Tunteet ovat se, miten koira kokee asiat. Välillä ollaan iloisia, välillä surullisa.
Evoluutio on kehittänyt niitä tunteita, jotka auttavat yksilöä selviytymään. Koiralla seitsemän tutkituinta tunneta ovat leikkisyys, ilo, hoiva, suru, pelko, seksuaalisuus ja aggressio. Kaikki aktivoivat eri osia ja eri hermovälittäjäaineita aivoissa.
Perustunteille on tyypillistä, ettei niitä tarvitse ajatella. Ne eivät vaadi tilanteiden syvällistä pohdiskelua. Ihmisillä tunteisiin sekoittuu ajatelua, eläinten perustunteet ovat tietyllä tapaa puhtaampia.
Perustunteille on tyypillistä, ettei niitä tarvitse ajatella. Ne eivät vaadi tilanteiden syvällistä pohdiskelua. Ihmisillä tunteisiin sekoittuu ajatelua, eläinten perustunteet ovat tietyllä tapaa puhtaampia.
Ilo & mielihyvä
Ilon ja mielihyvän tunteessa on kaksi vaihetta: 1. hyvien asioiden tavoittelu ja 2. niiden saaminen. Tavoitteluvaiheessa koira etsii, yrittää ja odottaa. Esimerkkinä piilotettujen namien etsintä maasta. Pelkkä halutun asian tavoittelu aiheuttaa itsessään hyvänolon tunteen. Tämä johtuu dopamiinin erittymisestä, mikä aiheuttaa valppaan, kiinnostuneen, innostuneen mielihyvän tunteen. Koska asian tavoittelu itsessään aiheuttaa mielihyvän tunnetta koiralle pitäisi mieluummin antaa ruoka monessa pienessä kupissa piilottaen kupit, jolloin koira pysyy kauemmin tässä vaiheessa. Tämä erityisesti niillä koirilla, joilla on muuten liian vähän tekemistä arkielämässä.
Saamisvaiheessa koira saa jotain, mitä se on halunnut ja tavoitellut. Se kokee onnistumisen kokemuksen. Tässä vaiheessa erittyy seratoniinin, joka lisää tyytyväisyyden tunnetta. Pelkkä onnistumisen kokemus johtaa tähän vaiheeseen. Eli riittää, että löytää makupalan, sitä ei ole pakko edes syödä.
Eniten iloa (oksitosiinin tuottoa) lisäävä kumppani on toinen koira. Kahden koiran välinen vuorovaikutus ja leikki on täydellisempää ja vivahteikkaampaa kuin koiran ja ihmisen välinen leikki. Ihminen voi korvata toisen koiran jossain määrin viettämällä aikaa koiran kanssa ja kouluttamalla sitä palkitsemiseen perustuvilla menetelmillä (ei pelottelemalla). Rapsuttaminen lisää endorfiinin tuottoa. Koira nukkuu noin 14 h/vrk (pennut ja vanhat koirat vielä enemmän). Ihmisen vapaa-aika kannattaakin käyttää koiran kannalta aktiivisesti, jolloin koira ei koe jäävänsä yksin työpäivien ajaksi, vaan se viettää sen ajan nukkuen.
Eniten iloa (oksitosiinin tuottoa) lisäävä kumppani on toinen koira. Kahden koiran välinen vuorovaikutus ja leikki on täydellisempää ja vivahteikkaampaa kuin koiran ja ihmisen välinen leikki. Ihminen voi korvata toisen koiran jossain määrin viettämällä aikaa koiran kanssa ja kouluttamalla sitä palkitsemiseen perustuvilla menetelmillä (ei pelottelemalla). Rapsuttaminen lisää endorfiinin tuottoa. Koira nukkuu noin 14 h/vrk (pennut ja vanhat koirat vielä enemmän). Ihmisen vapaa-aika kannattaakin käyttää koiran kannalta aktiivisesti, jolloin koira ei koe jäävänsä yksin työpäivien ajaksi, vaan se viettää sen ajan nukkuen.
Leikkisyys
Evoluutio on kehittäynyt leikkisyyden kolme kertaa; 1. liikuntaleikit (juoksemista pelkästään juoksemisen ilosta), 2. esineleikit ja 3. sosiaaliset leikit. Eläinlajista riippuen esiityy 1-3 näistä, koirilla kaikkia kolmea. Leikki määritellään asiaksi, josta ainoa hyöty on siitä saatu mielihyvä. Leikki on kokeilevaa ja vaihtelevaa. Leikillä on yhteys hyvinvointiin. Huonosti voiva eläin ei leiki. Leikki tuottaa lisää hyvinvointia mielihyvän tuottamisen myötä.
Stereotyyppinen käytös pitää erottaa leikistä. Sterotyyppisessä käytöksessä eläin toistaa merkityksetöntä käytöstä koko ajan samanlailla (huom! leikki oli vaihtelevaa). Tämä saa aikaan vähäistä endorfiinin tuotantoa, mikä poistaa pahaaoloa hetkellisesti, mutta pitkällä aika välillä käytös lisää pahaaoloa. Eläintarhan eläimellä tämä ilmenee usein edestakaisin kävelynä. Koiralla stereotyyppistä käytöstä on usein oman hännän jahtausta. Sitä on tutkittu Youtube-videoiden avulla ("dog chasing tale"). Pennuilla hännän jahtaus on yleensä leikkiä ja sen näkee juurikin vaihtelevuutena. Aikuisilla usein stereotyyppisenä käytöksenä. Aikuinen koira saattaa törmäillä huonekaluihin ja satuttaa itsensä, mutta jatkaa silti stereotyyppistä käytöstään.
Seksuaalisuus
Seksuaalisuuden tunne on suurimmaksi osaksi synnynnäistä, mutta kokemukset vahvistat sitä hiukan. Se on motiivina monille käytöksille. Se mihin seksuaalisuus kohdistuu, on geneettisesti ohjattua.
Entä jos koira kastroidaan, menettääkö se yhden perustunteistaan? Kastrointi on pitkälti kulttuurinen kysymys. Suomessa sitä pidetään epänormaalina, kun taas monissa muissa maissa lemmikkikoirat kastroidaan helpommin. Kaupunkiympäristössä uroskoiran ympärillä on paljon juoksuisia narttuja. Koira haistaa juoksuisen nartun lenkillä, siihen synty toivo. Koira yrittää etsiä narttua, mutta ei pääse astumaan, mikä johtaa turhautumiseen. Kastroidun ei tarvi kokea turhautumista tässä tilanteessa. Maaseudulla ei ole tätä ongelmaa, koska juoksuisia narttuja ei ole niin paljon ympärillä.
Jos sukukypsyyden jo saavuttanut koira kastroidaan, se on jo kokenut seksuaalisuuden ja oppinut siitä asioita. Kastrointi ei silloin poista seksuaalisuutta kokonaan. Testosteronia erittyy kastroinnn jälkeen edelleen jonkin verran, toki paljon vähemmän kuin ennen sitä.
Hoivatunteet
Toisilleen läheisten yksilöiden (ihminen/toinen koira) yhdessä olo ja toiminen tyydyttää hoivatunteita ja saa aivoissa aikaan oksitosiinin ("onnellisuushormoni") erittymistä niin hoivaajassa kuin hoivan kohteena olevassa.
Pelko
Pelko on synnynnäinen tunne, mutta kohde määräytyy (erityisesti varhaispentuiässä) opitun kautta. Se, minkä ikäisenä koiranpentu alkaa tuntemaan pelkoa, riippuu rodusta. Sudenpennut alkavat tuntea pelkoa siinä vaiheessa, kun ne alkavat kulkea pesän ulkopuolella ja niillä on potentiaalisena uhkana joutua esim. petolinnun saaliiksi. Koirilla tämä ikä on siirtynyt eteenpäin. Joillakin noutajilla pelkotunteita alkaa esiintymään vasta noin 10 viikon iässä. Kaikki siihen mennessä kohdattu luokitellaan tutuksi ja turvalliseksi. Joillakin paimenkoirilla pelkotunteita alkaa esiintyä jo viiden viikon iässä. Tällöin aktiivisen kasvattajan rooli korostuu, jotta pennut ehtivät saada mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia, turvallisesti ennen tätä.
Jos pentu kokee pelottavan tilanteen (esim. toinen koira hyökkää päälle), se kannattaa purkaa mahdollisimman pian järjestämällä turvallisia tapaamisia muiden koirien kanssa. Koiran pelko pitää ottaa vakavasti. Usein toistuva, voimakas pelko on pahimpia asioita, joita eläin voi kokea.
Aggressio
Aggressio tarkoittaa tässä yhteydessä hyökkäävyyttä. Sitä on kolmea erilaista: 1. puolustusaggressiota, 2. kilpailuaggressiota ja 3. saalistusaggressiota. Puolustusaggressiota esiintyy, kun joku uhkaa koiraa tai sen läheistä. Aivokemiallisesti puolustusaggressio on lähellä pelkoa ja se onkin kehittynyt pelosta. Kilpailuaggressiossa halutaan resurssia ja se on lähellä tavoittelua. Saalistusaggresiossa saalistetaan jotain ja se on lähellä iloa ja mielihyvää.
Aggressio-ongelmien ratkaisemisessa pitää ensin selvittää, mistä noista kolmesta aggressiosta on kyse. Esimerkiksi jos koira jahtaa kissaa, tekeekö se sitä sen vuoksi, että takaa-ajo on hauskaa (saalistusaggressio) vai siksi, että sillä on huonoja kokemuksia kissoista (puolustusaggressio).
Epävarmuuttaan rähisevän koiran kastrointi on kaksipiippuinen juttu. Kastrointi ei ole koskaan oikotie onneen, vaan aina tarivtaan koulutusta ja kokemusten muutosta. Kastroinnissa testosteronin määrä vähenee. Testosteroni liittyy itsevarmuuteen. Epäonnistumiset vähentävät itsevarmuutta ja onnistumiset lisäävät. Harvoilla eläimillä testosteroni on yhteydessä aggressiiviseen käytökseen, mutta koirilla on. Itsevarmalla koiralla on matalampi kynnys ilmaista aggressiota. Kastrointi voi lisätä arkuutta, joka voi lisätä remmirähjäystä tai vähentää itsevarmuutta, mikä vähentää remmirähjäystä. Jos koira on aktiivinen sopeutuja (kohtaa pelon reagoimalla/tekemällä itse jotain), kastrointi voi pahentaa ongelmaa. Jos koira on passiivinen sopeutuja (kohtaa pelon tarkkailemalla), kastrointi voi vähentää rähjäystä.
Suru
Suru on erityisesti läheisen yksilön menetyksen tunne. Tällöin oksitosiinia erittyy liian vähän. Kumppanin läsnäolo ja yhdessä tekeminen saa aikaan oksitosiinin eritystä. Oksitosiiniia, seratoniinia ja dopamiinia jne. tarvitaan tiettyjä määriä kierrossa, jotta aivot toimivat oikein. Kun kumppani katoaa elämästä, oksitosiinin määrä vähenee dramaattisesti. Tätä tapahtuu ainoilla koirilla joka päivä, kun ne joutuvat olemaan erossa omistajastaan.
Pitäisikö koiralle näyttää kuollut koirakaveri? Tähän liittyy suuret erot yksilöissä ja tilanteissa. Koira ei hahmota kuolemaa samalla tavalla kuin ihminen. Vain norsuilla on ihmisen lisäksi kuolemaan liittyviä rituaaleja. Ulospäin ei näy, että koirat ymmärtäisivät kuoleman olevan jotain erilaista. Kuollut haisee erilaiselle kuin elävä. Koira elää hajumaailmassa tunne-elämässään. Toiset koirat voivat ahdistua kuolleen kaverin näkemisestä, toiset taas saattavat lopettaa sen etsimisen ja jatkaa elämää nopeammin.
Perustunteiden yhdistelmät
Perustunteiden yhdistelmät on peräkkäisten tunteiden muodostamia yhdistelmiä. Esimerkiksi kun vieraan koiran lähestyminen aiheutta pelkoa, jonka vuoksi koira alkaa haukkua. Vastaantuleva koira kääntyy pois, jolloin tulee ilo pelon kohteen poistumisesta, mistä seuraa helpotus. Tässä on myös selvä reitti remmirähjäyksen oppimiseen, koska helpotus toimii palkintona rähjäämiselle.
PELKO + AGGRESSIO = PELKOAGGRESSIO
PELKO + ILO = HELPOTUS
TOIVO + YRITYS = TURHAUTUMINEN
Remmirähjäyksessä kannattaa muistaa, että kaikki mikä luo välimatkaa pelottavaan asaian, lisää mielihyvää. Tämän vuoksi väistöliikkeet pitää tehdä ennen kuin oma koira alkaa rähjätä. Tällöin koira palkitaan siitä, että se oli hiljaa. Jos koira on jo alkanut haukkua ja se viedään sitten vasta pois (kasvatetaan välimatkaa pelottavaan asiaan), palkitaan koira haukkumisesta. Remmirähjäyksen taustalla on aina jonkin verran pelkoa. Pelkäävää koiraa ei kiinnosta palkinnot (lelut/namit).
Tässä yksi ulkomailla käytetty tapa remmirähjäyksen korjaamiseen. Remmissä rähjääävä koira luulee, että haukkumalla oma turvallisuuden tunne lisääntyy. Tavoitteena on kääntää tämä ajatus päälaelleen eli kun koira haukkuu toiselle koiralle, vähennetään sen turvallisuuden tunnetta. Menetelmä on negatiivista vahvistamista (poistetaan joku koiran tavoittelema asia, tässä tapauksessa turvallisuuden tunne). Koira laitetaan aitaan tms. kiinni. Avustajakoira lähestyy. Kun rähjäävä koira on alkamassa haukkumaan (mutta ei vielä hauku), siirretään huomio omistajaan siten, että omistaja kävelee poispäin koiran luota (turvallisuuden tunne vähenee). Kun koira on hiljaa ja katsoo omistajaa, eikä lähestyvää koiraa, palkataan koira sillä, että omistaja palaa sitä kohti (turvallisuuden tunne lisääntyy). Näin koiran huomio saadaan omistajaan, ei lähestyvään koiraan. Koira huomaa, että olemalla hiljaa, sen turvallisuuden tunne lisääntyy (eli omistaja pysyy lähellä).
Käyttäytymisongelmat lähtevät tunteesta, pohjimmiltaan koiran motiivina on aina tunne. "Dominanssi" on yleensä pelkoa, joskus kipua ja joskus opittu keino saada haluamansa. Itsevarmalla ei ole tarvetta räyhätä muille. Kipu tulee kyseeseen erityisesti silloin, jos käytös muuttuu yllättäen. Haukkuminen tieyissä tilanteissa on usein opittu keino saada huomiota tai karkottaa toinen keino. Eroahdistuksen taustalla on puutteita harjoittelussa tai mielihyväkokemuksissa.
Vähemmän tutkitut perustunteet
Vähemmän tutkituista perustunteista ei tiedetä, millä aivoalueella tapahtuu aktiivisuutta. Niitä ovat yllättyminen, inho, sairauden tunne, nälkä ja jano sekä kipu.
Tunteiden voimakkuus ja motivaatio
pelko = kielteinen, liittyy kiihtymystä
ilo = myönteinen, liittyy kiihtymystä
suru = kielteinen, passiivinen
tyyneys = myönteinen, passiivinen
Kustakin tunteesta on lievempiä ja suurempia muotoja:
kauhu - pelko - huoli
riemu - ilo - toivo
masennus - suru - pettymys
Masennus on passiivinen, apaattinen tila, joka tuntuu hyvin pahalta ja jossa on alentunut kyky saada mielihyvää.
Koiralla on kaksi motivointijärjestelmää: 1. hyvien asioiden tavoittelu ja 2. ikävyyksien välttäminen. Hyödynnettäessä hyvien asioiden tavoittelua, koulutetaan palkitsemalla, positiivisesti vahvistamalla. Koira tietää, että tietyn teon jälkeen se saa palkkion. Lähtötilanne on positiivisen puolella, koiralla on mahdollisuus kokea toivoa. Eläin pyrkii mielihyvän tunteen lisäämiseen. Ikävyyksien välttämisen hyödyntäminen koulutuksessa perustuu rankaisuun ja pakottamiseen. Koira pyrkii lieventämään pelkoa ja pahaaoloa huoleen. Molemmat järjestelmät toimivat, koska eläin tekee ja toimii. Käyttämällä hyvien asioiden tavoittelua eläin oppii nopeammin ja voi paremmin. Ikävyyksien välttämämisessä osa eläimen huomiosta menee aina siihen, miten se pääsisi pakoon tilanteesta. Pelossa olevaa ei voi palkata nameilla. Koiran pitää päästä ensin neutraaliin 0-tilaan (ristin keskelle) ennen kuin se voi kiinnostua palkkioista.
Hetkelliset tunteet ja pitkäkestoiset mielialat
Pitkäkestoinen mieliala on henkinen perusolotila, jossa eläin on viikosta toiseen. Se pysyy samana hetkellisistä surun tai ilon hetkistä huolimatta. Ajan kuluessa kertyy myönteisiä tai kielteisiä tunteita. Myönteisiä tunteita voi tulla vaikka leikkimisestä, lenkkeilystä tai palkitsemisen kautta opituista asioita. Kielteisiä tunteita voi tulla esimerkiksi pitkästymisestä ja ikävistä kokemuksista. Vaikka koira on hetken lapsi ja elää hetkessä, hetket eivät katoa, vaan vaikuttavat koiran kokemaan jatkossa. Kokemuksilla on kerryttävä vaikutus.
Jos koira kokee paljon hyviä kokemuksia elämässään, yksittäiset kielteiset kokemukset eivät haittaa. Vastaavasti, jos kokemuksista suurin osa on ikäviä, ei yksittäinen positiivinen kokemus riitä mielialan nousemiseen.
Seksuaalisuus
Seksuaalisuuden tunne on suurimmaksi osaksi synnynnäistä, mutta kokemukset vahvistat sitä hiukan. Se on motiivina monille käytöksille. Se mihin seksuaalisuus kohdistuu, on geneettisesti ohjattua.
Entä jos koira kastroidaan, menettääkö se yhden perustunteistaan? Kastrointi on pitkälti kulttuurinen kysymys. Suomessa sitä pidetään epänormaalina, kun taas monissa muissa maissa lemmikkikoirat kastroidaan helpommin. Kaupunkiympäristössä uroskoiran ympärillä on paljon juoksuisia narttuja. Koira haistaa juoksuisen nartun lenkillä, siihen synty toivo. Koira yrittää etsiä narttua, mutta ei pääse astumaan, mikä johtaa turhautumiseen. Kastroidun ei tarvi kokea turhautumista tässä tilanteessa. Maaseudulla ei ole tätä ongelmaa, koska juoksuisia narttuja ei ole niin paljon ympärillä.
Jos sukukypsyyden jo saavuttanut koira kastroidaan, se on jo kokenut seksuaalisuuden ja oppinut siitä asioita. Kastrointi ei silloin poista seksuaalisuutta kokonaan. Testosteronia erittyy kastroinnn jälkeen edelleen jonkin verran, toki paljon vähemmän kuin ennen sitä.
Hoivatunteet
Toisilleen läheisten yksilöiden (ihminen/toinen koira) yhdessä olo ja toiminen tyydyttää hoivatunteita ja saa aivoissa aikaan oksitosiinin ("onnellisuushormoni") erittymistä niin hoivaajassa kuin hoivan kohteena olevassa.
Pelko
Pelko on synnynnäinen tunne, mutta kohde määräytyy (erityisesti varhaispentuiässä) opitun kautta. Se, minkä ikäisenä koiranpentu alkaa tuntemaan pelkoa, riippuu rodusta. Sudenpennut alkavat tuntea pelkoa siinä vaiheessa, kun ne alkavat kulkea pesän ulkopuolella ja niillä on potentiaalisena uhkana joutua esim. petolinnun saaliiksi. Koirilla tämä ikä on siirtynyt eteenpäin. Joillakin noutajilla pelkotunteita alkaa esiintymään vasta noin 10 viikon iässä. Kaikki siihen mennessä kohdattu luokitellaan tutuksi ja turvalliseksi. Joillakin paimenkoirilla pelkotunteita alkaa esiintyä jo viiden viikon iässä. Tällöin aktiivisen kasvattajan rooli korostuu, jotta pennut ehtivät saada mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia, turvallisesti ennen tätä.
Kuva: Elina Seppänen
Jos pentu kokee pelottavan tilanteen (esim. toinen koira hyökkää päälle), se kannattaa purkaa mahdollisimman pian järjestämällä turvallisia tapaamisia muiden koirien kanssa. Koiran pelko pitää ottaa vakavasti. Usein toistuva, voimakas pelko on pahimpia asioita, joita eläin voi kokea.
Aggressio
Aggressio tarkoittaa tässä yhteydessä hyökkäävyyttä. Sitä on kolmea erilaista: 1. puolustusaggressiota, 2. kilpailuaggressiota ja 3. saalistusaggressiota. Puolustusaggressiota esiintyy, kun joku uhkaa koiraa tai sen läheistä. Aivokemiallisesti puolustusaggressio on lähellä pelkoa ja se onkin kehittynyt pelosta. Kilpailuaggressiossa halutaan resurssia ja se on lähellä tavoittelua. Saalistusaggresiossa saalistetaan jotain ja se on lähellä iloa ja mielihyvää.
Epävarmuuttaan rähisevän koiran kastrointi on kaksipiippuinen juttu. Kastrointi ei ole koskaan oikotie onneen, vaan aina tarivtaan koulutusta ja kokemusten muutosta. Kastroinnissa testosteronin määrä vähenee. Testosteroni liittyy itsevarmuuteen. Epäonnistumiset vähentävät itsevarmuutta ja onnistumiset lisäävät. Harvoilla eläimillä testosteroni on yhteydessä aggressiiviseen käytökseen, mutta koirilla on. Itsevarmalla koiralla on matalampi kynnys ilmaista aggressiota. Kastrointi voi lisätä arkuutta, joka voi lisätä remmirähjäystä tai vähentää itsevarmuutta, mikä vähentää remmirähjäystä. Jos koira on aktiivinen sopeutuja (kohtaa pelon reagoimalla/tekemällä itse jotain), kastrointi voi pahentaa ongelmaa. Jos koira on passiivinen sopeutuja (kohtaa pelon tarkkailemalla), kastrointi voi vähentää rähjäystä.
Suru
Suru on erityisesti läheisen yksilön menetyksen tunne. Tällöin oksitosiinia erittyy liian vähän. Kumppanin läsnäolo ja yhdessä tekeminen saa aikaan oksitosiinin eritystä. Oksitosiiniia, seratoniinia ja dopamiinia jne. tarvitaan tiettyjä määriä kierrossa, jotta aivot toimivat oikein. Kun kumppani katoaa elämästä, oksitosiinin määrä vähenee dramaattisesti. Tätä tapahtuu ainoilla koirilla joka päivä, kun ne joutuvat olemaan erossa omistajastaan.
Perustunteiden yhdistelmät
Perustunteiden yhdistelmät on peräkkäisten tunteiden muodostamia yhdistelmiä. Esimerkiksi kun vieraan koiran lähestyminen aiheutta pelkoa, jonka vuoksi koira alkaa haukkua. Vastaantuleva koira kääntyy pois, jolloin tulee ilo pelon kohteen poistumisesta, mistä seuraa helpotus. Tässä on myös selvä reitti remmirähjäyksen oppimiseen, koska helpotus toimii palkintona rähjäämiselle.
PELKO + AGGRESSIO = PELKOAGGRESSIO
Remmirähjäyksessä kannattaa muistaa, että kaikki mikä luo välimatkaa pelottavaan asaian, lisää mielihyvää. Tämän vuoksi väistöliikkeet pitää tehdä ennen kuin oma koira alkaa rähjätä. Tällöin koira palkitaan siitä, että se oli hiljaa. Jos koira on jo alkanut haukkua ja se viedään sitten vasta pois (kasvatetaan välimatkaa pelottavaan asiaan), palkitaan koira haukkumisesta. Remmirähjäyksen taustalla on aina jonkin verran pelkoa. Pelkäävää koiraa ei kiinnosta palkinnot (lelut/namit).
Tässä yksi ulkomailla käytetty tapa remmirähjäyksen korjaamiseen. Remmissä rähjääävä koira luulee, että haukkumalla oma turvallisuuden tunne lisääntyy. Tavoitteena on kääntää tämä ajatus päälaelleen eli kun koira haukkuu toiselle koiralle, vähennetään sen turvallisuuden tunnetta. Menetelmä on negatiivista vahvistamista (poistetaan joku koiran tavoittelema asia, tässä tapauksessa turvallisuuden tunne). Koira laitetaan aitaan tms. kiinni. Avustajakoira lähestyy. Kun rähjäävä koira on alkamassa haukkumaan (mutta ei vielä hauku), siirretään huomio omistajaan siten, että omistaja kävelee poispäin koiran luota (turvallisuuden tunne vähenee). Kun koira on hiljaa ja katsoo omistajaa, eikä lähestyvää koiraa, palkataan koira sillä, että omistaja palaa sitä kohti (turvallisuuden tunne lisääntyy). Näin koiran huomio saadaan omistajaan, ei lähestyvään koiraan. Koira huomaa, että olemalla hiljaa, sen turvallisuuden tunne lisääntyy (eli omistaja pysyy lähellä).
Käyttäytymisongelmat lähtevät tunteesta, pohjimmiltaan koiran motiivina on aina tunne. "Dominanssi" on yleensä pelkoa, joskus kipua ja joskus opittu keino saada haluamansa. Itsevarmalla ei ole tarvetta räyhätä muille. Kipu tulee kyseeseen erityisesti silloin, jos käytös muuttuu yllättäen. Haukkuminen tieyissä tilanteissa on usein opittu keino saada huomiota tai karkottaa toinen keino. Eroahdistuksen taustalla on puutteita harjoittelussa tai mielihyväkokemuksissa.
Vähemmän tutkitut perustunteet
Vähemmän tutkituista perustunteista ei tiedetä, millä aivoalueella tapahtuu aktiivisuutta. Niitä ovat yllättyminen, inho, sairauden tunne, nälkä ja jano sekä kipu.
Tunteiden voimakkuus ja motivaatio
ilo = myönteinen, liittyy kiihtymystä
suru = kielteinen, passiivinen
tyyneys = myönteinen, passiivinen
Kustakin tunteesta on lievempiä ja suurempia muotoja:
kauhu - pelko - huoli
riemu - ilo - toivo
masennus - suru - pettymys
Masennus on passiivinen, apaattinen tila, joka tuntuu hyvin pahalta ja jossa on alentunut kyky saada mielihyvää.
Koiralla on kaksi motivointijärjestelmää: 1. hyvien asioiden tavoittelu ja 2. ikävyyksien välttäminen. Hyödynnettäessä hyvien asioiden tavoittelua, koulutetaan palkitsemalla, positiivisesti vahvistamalla. Koira tietää, että tietyn teon jälkeen se saa palkkion. Lähtötilanne on positiivisen puolella, koiralla on mahdollisuus kokea toivoa. Eläin pyrkii mielihyvän tunteen lisäämiseen. Ikävyyksien välttämisen hyödyntäminen koulutuksessa perustuu rankaisuun ja pakottamiseen. Koira pyrkii lieventämään pelkoa ja pahaaoloa huoleen. Molemmat järjestelmät toimivat, koska eläin tekee ja toimii. Käyttämällä hyvien asioiden tavoittelua eläin oppii nopeammin ja voi paremmin. Ikävyyksien välttämämisessä osa eläimen huomiosta menee aina siihen, miten se pääsisi pakoon tilanteesta. Pelossa olevaa ei voi palkata nameilla. Koiran pitää päästä ensin neutraaliin 0-tilaan (ristin keskelle) ennen kuin se voi kiinnostua palkkioista.
Hetkelliset tunteet ja pitkäkestoiset mielialat
Pitkäkestoinen mieliala on henkinen perusolotila, jossa eläin on viikosta toiseen. Se pysyy samana hetkellisistä surun tai ilon hetkistä huolimatta. Ajan kuluessa kertyy myönteisiä tai kielteisiä tunteita. Myönteisiä tunteita voi tulla vaikka leikkimisestä, lenkkeilystä tai palkitsemisen kautta opituista asioita. Kielteisiä tunteita voi tulla esimerkiksi pitkästymisestä ja ikävistä kokemuksista. Vaikka koira on hetken lapsi ja elää hetkessä, hetket eivät katoa, vaan vaikuttavat koiran kokemaan jatkossa. Kokemuksilla on kerryttävä vaikutus.
Käyttäymistarpeet ja yksilölliset erot
Käyttäytymistarpeet
Käyttäytymistarpeet ovat sisäisesti motivoituneita, itsessään palkitsevia ja välttämättömiä normaalin mielihyväkemikaalien määrän ylläpitämiseksi aivoissa. Käyttäytymistarpeet liittyvät usein ravinnonhankintaan ja lisääntymiseen, esimerkiksi saalistusliikkeet, ruoan etsiminen ja pesän rakennus. Niiden toteuttamiseen on voimakas, sisäsyntyinen halu/tarve, oli mahdollisuutta siihen tai ei. Käyttäytymistarpeita ei pidä sekoittaa eläimen luontaiseen käyttäytymiseen, mikä tarkoittaa asioita, jotka koira osaa tehdä (kuten syömistä, juomista, parittelukumppanin etsintää, pentujen hoitoa, pedoilta pakenemista jne).
Jalostuksen avulla ulkonäköä voidaan muuttaa nopeasti, mutta käyttäytymistarpeet muuttuvat hitaasti. Koirilla käyttäytymistarpeita on tutkittu vähän, enemmän tutkimusta on tehty tuotantoeläinpuolella. Näitä voidaan kuitenkin hyödyntää käytösongelmien ratkaisussa.
Koirilla on eräänlainen mielihyväbudjetti eli asioita, joita koira tarvitsee voidakseen normaalissa määrin hyvin. Siihen sisältyy sosiaaliset kontaktit (oman lajin yksilöiden tai ihmisen kanssa), erilaisissa ympäristöissä liikkuminen (ulkoilu, pitkät lenkit, vapaana juokseminen, ei aina samaa lenkkiä), etsiminen (jäljestys, namien etsintä, lelun piilotus, jäljittelee ruuan hankinnan alkua), pureskelu (ruuan hankinnan loppu) sekä rodulle ominaiset metsästysliikemallin osat. Mielihyväbudjetin täyttymiseen tarvittavat määrät riippuvat rodusta ja yksilöstä.
Liikemallit
Liikemallit ovat käyttäytymisen tai tekemisen ketju, joka on ohjelmoitu geneettisesti. Sitä ei tarvitse opetella, vaan se tulee eläimen sisältä iän myötä. Ketjussa yksi vaihe johtaa aina automaattisesti seuraavaan vaiheeseen. Vaiheet tuottavat itsessään mielihyvää.
Tässä otetaan esimerkiksi saalistusliikemalli. Petoeläinten alkuperäinen saalistusliikemalli on seuraavanlainen:
HAVAINTO > TUIJOTUS > VAANIMINEN > TAKAA-AJO > SUUHUN OTTAMINEN > TAPPOPURENTA > RAATELU
Koirilla saalistusliikemalli on muuttunut tästä. Joillain roduilla jotkut osat ovat kadonneet ja jotkut vahvistuneet. Jalostus on ollut isolta osin sitä, että jotain osaa on pyritty jalostuksella vahvistamaan tai heikentämään.
Esimerkkejä erilaisten koirien saalistusliikemalleista. Tummennetut on korostuneempia koiralla kuin sudella eli koira kokee siitä suurempaa mielihyvää kuin susi. Suluissa olevat osat ovat lieventyneet tai kadonneet.
Vinttikoira: HAVAITSEE - AJAA TAKAA - OTTAA SUUHUN - PUREE KUOLIAAKSI
Noutaja: HAVAITSEE - TUIJOTTAA -VAANI - AJAA TAKAA - OTTAA SUUHUN (- puree kuoliaaksi)
Seisova lintukoira: HAVAITSEE - TUIJOTTAA (- vaanii) (-ajaa takaa) - OTTAA SUUHUN (- puree kuoliaaksi)
Lammaskoira: HAVAITSEE - TUIJOTTAA - VAANII - AJAA TAKAA (-ottaa suuhun) (- puree kuoliaaksi)
Karjakoira: HAVAITSEE - TUIJOTTAA - VAANII - AJAA TAKAA - OTTAA SUUHUN (- puree kuoliaaksi)
Laumanvartija: (havaitsee) (-tuijottaa) (-vaanii) (-ajaa takaa) (-ottaa suuhun) (- puree kuoliaaksi)
Lammaskoira (header-tyypin paimenkoira): esim. collie, ei näyki paimennettavaa eläintä, vaan paimentaa liikkeellä.
Karjakoira (heeler-tyypin paimenkoira): esim. corgi, paimentaa näykkimällä eläintä.
Laumanvartijat kasvatetaan pennusta asti sen eläimen parissa, mitä se vartioi. Niistä on jalostettu saalistusliiikemalli pois. Suden lähestyessä jotkut laumanvartijat reagoivat puolustusaggressiolla. Toiset onnistuvat vahingossa harhauttamaan sutta suuren kokonsa ansiosta. Ne menevät katsomaan lähestyvää sutta, jolloin suden saalistusliikemalli menee sekaisin, eikä se mene automaattisesti seuraavaan vaiheeseen. Susi joutuu aloittamaan sen aina alusta, eikä pääse loppuun asti. Laumanvartijat eivät leiki samalla tavalla kuin muut koirat (esim. juoksuleikkejä).
Persoonallisuus
Persoonallisuutta vaikuttaa monet eri osatekijät, jotka yhdessä ratkaisevat sen, millainen koiran persoonallisuus on. Luonne-erot yksilöiden välillä ovat todellisia, osittain synnynnäisiä ja isoja. Tämä tulisi huomioida, kun valitaan koiranpennuille uusia koteja.
Koira voi olla joko aktiivinen tai passiivinen sopeutuja. Aktiivinen sopeutuja reagoi mahdollisuuksiin ja uhkiin tekemällä itse jotain. Passiivinen sopeutuja reagoi tarkkailemalla. Monet koirat ovat jotain näiden kahden välimuotoja. Koirat voivat myös joko optimistisia tai pessimistiä. Tämä ominaisuus on osittain synnynnäistä, mutta myös ympäristön muokkaamaa. Avoimuus uusille kokemuksille eli se tunteeko koira halua hakeutua uusiin kokemuksiin tai paikkoihin vaihtelee. Tunteeko koira mielihyvää tutusta ja turvallisesta vai uusista kokemuksista. Emotionaalinen reaktiiviisuus (tieteen kielellä neuroottisuus) tarkoittaa melkein samaa kuin pehmeys/kovuus luonnetestikielessä. Se kertoo kuinka voimakkaasti koira reagoi ikäviin asioihin ja kuinka se kokee ikävän. Kaikki kokee ikävän ikävänä, mutta se miten koira sen muistaa vai muistaako jälkeenpäin, vaihtelee.
Älykkyys ja oppiminen
Tunteet, oppiminen ja päättely tapahtuvat aivoissa. Aivojen kolme osaa ovat neokorteksi eli myöhäisaivokuori, jossa tapahtuu ajattelu ja päättely, limbinen järjestelmä, joka vaikuttaa perustunteisiin ja aivorunko, joka vaikuttaa elintoimintoihin. Koirarotujen välillä on eroja aivojen rakenteessa. Vaihtelua on esimerkiksi dopamiinireseptoreiden määrässä, bordercollieilla niitä on paljon.
Aivorunko ja limbinen järjestelmä on muihin nisäkkäisiin verrattuna melko samanlainen. Neokorteksi on ihmisillä poimuinen, jolloin sen pinta-ala on suhteettoman suuri verrattuna muihin nisäkkäisiin. Vain delfiineillä neokorteksi on samaa kokoluokkaa, mutta niillä se on vielä poimuisempi. Suuri neokorteksi mahdollistaa monimutkaisen puheen ja ajattelun. Neokorteksissa vaikuttaa myös myeleenituppien paksuus (paksumpi tehostaa toimintaa) ja hermosolujen pakkaantuminen (kuinka lähekkäin ovat toisiinsa nähden).
Linnuilla sekä muilla selkärankaisilla on nisäkkäisiin verrattuna vastaavuuksia aivojen toiminnassa, vaikka rakenteet ovat erilaisia. Linnuilla nidopallium hoitaa neokorteksin tehtävää. Linnut pärjäävät usein älykkyystesteissä paremmin kuin samankokoiset nisäkkäät. Linnut pärjäävät parhaiten erityisesti tehtävissä, joissa täytyy hallita kappaleiden liikkeiden vaikutusta toisiin kappalaisiin ja erilaisissa monimutkaisissa lukkotehtävissä. Älykkyys ei kuitenkaan ole tikapuumalli, jossa toiset ovat aina toisten yläpuolella, vaan älykkyys voi vaihdella tehtävän mukaan.
Koirat ovat älykkyydeltään nisäkkäiden puolenvälin yläpuolella, samaa luokkaa kissojen kanssa. Muun muassa sika ja miekkavalas ovat koiraa älykkäämpiä.
Järki ja tunteet
Järki ja tunteet ovat oikeasti erillään myös aivoissa, eikä siis vain tunnu siltä, että ne olisivat erillisiä asioita. Perustunteita on kaikilla nisäkkäillä, eikä niiden olemassaolo ole riippuvaista älykkyydestä. Jos älyä on enemmän, voi tuntea enemmän.
Tunteiden tarttumista on kaikilla sosiaalisilla nisäkkäillä. Tunteiden tarttuminen tarkoittaa sitä, että kun yksi yksilö tuntee jotain tunnetta, muut sen tutut yksilöt alkavat tuntea samaa tunnetta. Tunne siis tarttuu yksilöstä toiseen. Tunteen laukaisee aistihavainto, esimerkiksi haju, ääni, liike (esim. koira haistaa eläinlääkärissä toisen koiran pelon ja alkaa myös pelkäämään). Tunteiden tarttuminen ei edellytä kykyä ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja miksi.
Empatiakykyä löytyy älykkäimmiltä sosiaalisilta nisäkkäiltä, todennäköisesti ainakin joillakin koirayksilöillä. Se tarkoittaa, että eläin pystyy ymmärtämään toisen tunteita ja että toisella voi olla erilaisia tunteita kuin itsellä. Erona tunteiden tarttumiseen on ymmärrys siitä, miltä toisesta tuntuu. Ei kuitenkaan edellytä ymmärrystä toisen tunteiden syistä. Empatia edellyttää kiintymystä tai muuta positiivista suhdetta toiseen. Se ei välttämättä näy ulospäin. Empatiaan voi liittyä toisen lohduttaminen, jolloin lohduttaja on itse täysin rauhallinen. Toinen voi myös hakea lohtua itselleen, jos toinen on surullinen. Tällöin kyse ei ole empatiasta, vaan sitiä, että eläin yrittää lohduttaa omaa tunnetilaansa.
Syyllisyys, häpeä, kosto ja mielenosoitus ovat tunteita, jotka ovat mahdollisia vain ihmiselle. Ihmisapinoilla on mahdollisesti joitakin näiden esimuotoja. Koiralla ei ole riittävästi älykkyyttä näihin. Nämä tunteet vaativat kykyä ajatella toisen ajatuksia ja tavoitteita sekä ymmärtää, että itsellä on keinoja niiden muuttamiseen. Koiran motiivin ydin ei ole otisen hallitseminen, vaan se yrittää vaikuttaa omaan tunnetilaansa. Yleensä esimerkiksi silloin, kun koiran tulkitaan potevan syyllisyyttä, se todellisuudessa yrittää rauhoitella itseään tai ilmaisee turhautumista.
Oppiminen
Älyllä ja oppimisella on melko vähän tekemistä keskenään. Oppimisessa ratkaisevampaa on kouluttajan älykkyys ja taito. Eroja eri koirarotujen välillä on. Helposti innostuvat oppivat helpommin. Tunteet vaikuttavat motivaatioon ja assosiaatioiden syntyyn. Luotettavuus saadan suoritukseen toistolla erilaisissa ympäristöissä. Koulutuksen avulla voi tarvittaessa vaikuttaa tunteiden ilmaisukeinoihin ilman, että itse tunne muuttuu. Esimerkkinä tervehtiminen. Sudet tervehtivät muita laittamalla etutassut toisen rintaa vasten ja nuolemalla naamaa. Tämä on hyvin tunnepitoinen tapahtuma. Koiran voi kuitenkin opettaa tervehtimään kaikki neljä jalkaa maasssa.
Tutkimusten mukaan sukupuolten oppimiskyvyssä ei ole löydetty eroja. Susilla molemmat sukupuolet osallistuvat pentujen hoitoon, ruokkimiseen ja suojelemiseen. Tämänkaltaisilla on yleensä vähemmän sukupuolten välisiä eroja. Enemmän eroja löytyy lajeilta, joilla eri sukupuolilla on erilaistuneet tehtävät, esim. uros + naarashaaremi (mm. saksanhirvi, gorilla).
Oppimisen lajit
Oppimisen lajit ovat yhteisiä kaikille nisäkkäille, linnuille ja kaloille, osa jopa mehiläisille. Oppimista tapahtuu koko ajan, myös silloin, kun emme kouluta koiria. Oppimislajien ymmärtäminen auttaa ongelmatilanteiden ratkaisuissa.
Habituaatiossa (tottuminen) toistuva neutraali tapahtuma menettää merkityksensä. Ärsykkeestä (esim. ääni) ei seuraa eläimelle mitään hyvää eikä pahaa, joten se lakkaa reagoimasta siihen. Pelottavaan asiaan totuttamisessa tätä voi käyttää siten, että pelottava asia esitelläään hyvin pieninä palasina. Habituaatio on helpompaa, kun mukana on tuttu ja turvallinen ihminen. Totuttaminen esimerkiksi hoitotoimiin, liikenteeseen ja vieraiden kohtaamiseen kannattaa tehdä asteittain.
Sensitisaatio (herkistyminen) kuvaa eläimen suhdetta yksittäiseen ympäristön tapahtumaan. Esimerkkinä koira, joka muuttaa maalta kaupunkiin. Se pelkää liikennettä, joten se viedään joka päivä liikenteen lähelle tottumaan siihen. Joka päivä koiraa pelottaa enemmän, erityisesti sen vuoksi, ettei se pysty itse vaikuttamaan asiaan, koska on hihnassa. Eläin saattaa lakata reagoimasta näkyvästi, mutta syke paljastaa sen edelleen pelkäävän. Tätä voi kutsua reaktiouupumukseksi. Tämän kokenut eläin saattaa tämän jälkeen yhtäkkiä vielä pelästyä ja käyttäytyä ihmisen silmissä arvaamattomasti (esim. kauan pelkotilassa ollut hevonen pillastuu).
Klasssinen ehdollistuminen tunnetaan erityisesti Pavlovin koirista. Eläin oppii, että kun tapahtuu asia A, kohta tapahtuu asia B. Esimerkiksi koira oppii, että kun avataan tietty kaappi, sieltä saa herkkuja. Tai että naksuttimen ääntä seuraa nami. Koira on tässä sivustakatsoja ja havainnoija. Klassinen ehdollistuminen jaetaan virittävään ja estävään klassiseen ehdollistumiseen. Virittävässä klassisessa ehdollistumisessa tapahtuu neutraali tapahtuma A, josta seuraa heti perään palkitseva tapahtuma B. Tämän opittuaan eläin muuttuu toiveikkaaksi jo havaitessaan A:n. Tähän perustuu Pavlovin koirat ja naksutin. Estävässä klassisessa ehdollistumisessa eläin tavoittelee palkitsevaa tapahtumaa B, josta seuraa epäonnistuminen samalla, kun eläin havaitsee signaalin C. Tämän seurauksena eläin lakkaa tavoittelemasta B:tä, kun havaitsee C:n. C on siis eläimelle merkki, että asia, jota se yrittää, tulee epäonnistumaan. Petoeläin oppii luonnossa tällä tavalla, missä tilanteessa sen kanttaa syöksyä saaliin perään. Palkitseva asia on saalis. Peto oppii, että jos näkyy häntä, se pääsee lähelle ja saa saaliin kiinni. Mutta jos näkyy pää, joka vielä ponnahtaa pystyyn, peto ei pääse lähelle, eikä saa saalista kiinni, joten se luopuu yrittämiestä. Koiran koulutuksessa tätä voi käyttää esimerkiksi pyörän perään syöksyilyssä. Tulee kuitenkin muistaa, että tämä vaatii kouluttajalta enemmän taitoa kuin virittävän klassisen ehdollistumisen käyttö. Ajoitus on hyvin tarkkaa. Jos tätä käyttää paljon, koira kokee paljon pettymyksen tunteita.
Operantti ehdollistumisessa koira on itse aktiivinen. Se oppii, että kun tekee tietyn teon, niin saa palkinnon. Operantin ehdollistumisen lajit ovat positiivinen vahvistaminen (mukana toive, kun tekee kivaa, saa kivaa), negatiivinen vahvistaminen (esimerkiksi kouluttaja aiheuttaa ikävän tunteen esim. vetämällä hihnasta, koira saa ikävän tunteen pois tekemällä jotain, esim. päätä kääntämällä, ratsatuksessa paineen poisto), positiivinen rankaisu ja negatiivinen rankaisu. Tässä yhteydessä positiivinen tarkoitta jonkun asian lisäämistä ja negatiivinen jonkun asian poistamista. Näiden alkuperä on luonnossa ja löytyy kaikilta selkärankaisilta. Esimerkkinä käpyä syövä oravanpoikanen. Jos se ottaa huonon otteen, käpy putoaa (negatiivinen rankaisu, poistetaan kiva asia). Seuraavalla kerralla se ottaa erilaisen otteen ja saa syötyä käpyä (postiviinen vahvistaminen, lisätään kiva asia).
Mallioppimisessa eläin näkee toisen tekevän jotain ja saavan aikaan jotain hyvää. Kaikki koirat eivät opi mallioppimalla. Mallioppiminen vaatii enemmän älyykkyyttä.
Oivaltavaa oppimista on havaittu ihmisapinoilla, norsuilla ja eräillä linnuilla. Siinä eläin näkee ongelmatilanteen ja muodostaa ratkaisun mielessään, minkä jälkeen voi ratkaista ongelman. Tämä on eri asia kuin yritys + erehdys- menetelmä, joka on operanttia. Oivaltava oppiminen vaatii enemmän älyykkyyttä.
Ehdollistuminen on aina "mekaanista", silloinkin kun se toimii. Ehdollistumiseen ei tarvita kiintymystä sen enempää kuin pomottelua. Koulutuksen voi hoitaa vaikka robotti. Omistajan kiinnostavuus kuitenkin lisää motivaatioon sosiaalisen elementin.
Koulutuksessa käytettäviä tekniikoita
Sekundäärinen vahviste on merkki, joka tarkoittaa, että tämänhetkisestä teosta seuraa kohta palkkio (esim. naksutin). Shapingissä palkataan alussa liike, joka hiukan muistuttaa kouluttajan haluamaa liikettä. Vähitellen palkitaan vain versiot, jotka ovat yhä lähempänä kouluttajan tavoitetta. Epäsäännöllistä palkitsemista käytetään, kun suorituksen varmuus on edennyt tietylle tasolle. Tällöin palkitaan vain osa onnistumisista, tilannekohtaisten laskukaavojen mukaan. Opetuksen alkuvaiheessa palkitaan jokainen onnistunut suoritus. Liian nopean palkitsemisen harventaminen sammuttaa opitun käytöksen.
Kasvuympäristö ja sosiaalisuus
Sosiaalisuus
Koira on yksi eläimistä, jotka leikkivät vielä aikuisinakin. Leikki toimii jännityksen lieventäjänä. Susille halu olla yhdessä on ollut eloonjäämisen ehto, koska isoja saaliita ei saa kaadettua yksin. Koir aon henkisesti osittain pennuksi jäävä susi, minkä vuoksi moni koira on vielä riippuvaisempi seurasta kuin susi. Rotujen ja yksilöiden välillä on eroja, kuinka aikuistunut sudenpentu koirasta tulee. Pystykorvat ovat usein aikuisempia.
Elekieli
Yhdessäolon perustana on toinen ymmärtäminen. Kielitaito lisää turvallisuuden tunnetta. Oikeat sosiaaliset eleet oikeissa tilanteissa ovat ratkaisuja. Onnistumisen tunne ja tieto omista kyvyistä vaikuttaa tilanteeseen. Eleet myös lieventävät pelkoa. Jos leikki käy liian rajuksi, koira saattaa kierähtää selälleen. Huomaa kuitenkin, että selätys (fyysinen kiinniottamienn ja kääntäminen selälleen) on ihan eri asia. Selätyksen perusteluna on käytetty susien käyttämää selätystä, mutta ne eivät koskaan pakota toista selälleen. Koiran ei tarvitse päättää käyttävänsä elekieltä. Samoin kuin ihminen hymyilee, koira vaan käyttää elekieltään. Häntä on vähiten tahdonalaisessa kontrollissa.
Signaalien lähettämisen taito on synnynnäistä. Yksityiskohdissa tapahtuu hienosäätöä (eli kinka suurina eleet tehdää missäkin tilanteessa) oppimisen tuloksena. Toisten koriien käyttämien signaalien ymmärtäminen vaatii oppmista. Tämän vuoksi on tärkeää, että pentu saa olla monien erilasiten aikuisten kansa. Eri rotuisilla on osittain erilainen elekieli ja ne pitää oppia. Pentuvaiheen sosiaalistumiskausi on tarkkaan rajattu ja sen ajankohta riippuu eläinlajista. Se perustuu aivojen kehittymiseen vielä syntymän jälkeen. Koirilla ja kissoilla se on noin 2-7 viikon iässä, jonka jälkeen se hiljalleen hiipuu. Tässä vaiheessa määräytyy, mihin eläinlajeihin voi luoda luottavaisia, sosiaalisia suhteita. Sosiaalistuminen muihin eläinlajeihin edellyttää toistuvia, myönteisiä kokemuksia toisesta lajista pennun sosiaalistumiskauden aikana. Mistä sitten tunnistaa aidon sosiaalistumisen? Eläimet voivat olla rentoina toistensa läsnäollessa (nukkuminen ja lepo), ne ottavat kosketuskontaktia ja käyttävät oman lajin myönteisiä sosiaalisia signaaleja (esim. kissalla puskeminen).
Luottamus
Luottamus on keskeinen osa sosiaalisten suhteiden syntymistä. Luottamus syntyy vain sellaisten eläinlajien kanssa, joihin yksilö on voinut sosiaalistua. Luottamus syntyy myönteisten ja kielteisten kokemusten summana. Yksilöiden välillä on eroja kokemusten painoarvossa.Pentuvaiheen kokemukset painavat eniten, mutta myös myöhempi kertymä vaikuttaa. Luottamus tai sen puute voi kohdistua koiriin yleensä, tietyn rotuisiin koiriin tai tiettyihin yksilöihin. Kivulla ja pelolla koulutus heikentää omistajan ja koiran välistä luottamusta.
Johtajuus
Sosiaalisilla eläinlajeilla on jonkilainen arvojärjestys. Tämä ilmenee vain tietyissä tilanteissa, esim. jos ruokaa on vain vähän, arvojärjestys määrää kuka sen saa. Tai jos vaara uhkaa, arvojärjestys määrää, kuka menee ekana. Hyvä alfayksilö opastaa (ei alista), reagoi johdonmukaiseti, huolehtii muiden turvallisuudesta ja tekee aloitteita, joilla on hyviä seurauksia.
Kuva: Elina Seppänen
Ihmisen nykyinen hierarkiataso ei ole luonnollista ihmiselle. Todennäköisesti se on seurausta maanviljelyksen synnystä ja kaupungistumisesta, kun väestötiheys on kasvanut. Susilauman arvojärjestys näkyy harvoissa tilanteissa. Yksi esimerkki on, että jos alfayksilö lähtee jäljittämään saalista, todennäköisesti muut lähtevät perään. Mutta jos joku vähempi arvoinen susi, jolla on vähemmän kokemusta, lähtee jäljittämään saaliin jälkiä, on epätodennäköisempää, että muut seuraavat. Tämä perustuu alfayksilön kykyyn tehdä aloitteita, joista seuraa hyvää koko laumalle sekä alfayksilön (yleensä) korkeampaan ikään. Susilauman johtajalla on vain vähän keinoja pakottaa toisia mihinkään. Johtajan asema perustuu kykyyn tehdä aloitteita, joista seuraa hyvää. Sillä ei ole muuta kuin oma esimerkkinsä. Dominoivaa käytöstä esiintyy vain huonoissa eläintarhoissa, joissa on liian vähän resursseja.