Siirry pääsisältöön

Sehän on kuin eri koira...

Tuo otsikon lausahdus on kuultu viime aikoina Nallen kohdalla monen monta kertaa. Aiemmin hitaasti, mutta varmasti suorittavasta koirasta on treeneissä tullut nopea ja jopa villi. Hyvä vire säilyy pidempään kuin ennen, eikä sammu heti kun tulee joku vaikea tehtävä. Itsekin mietin, että mitä tässä välissä on tapahtunut, mitä olen tehnyt oikein?

Periaatteessa mikään ei ole muuttunut, mutta toisaalta paljonkin muutoksia on tapahtunut.

  • Lyhyet treenit
    Vanhassa seurassa oli tapana, että kaikki koirat olivat koko tunnin treenin ajan hallilla. Tokossa treenattiin periaatteessa koko ajan, jos itse ei pitänyt taukoa. Nallen kohdalla tauko kentän laidalla ei riitä, koska se väsähtää siinä. Agilityssä taas mentiin vuorotellen, mutta yleensä oli aina kentän laidalla joku este, jota sai itsekseen harjoitella. Ja kuten tokossa, myös agilityssä Nalle kyllästyy odotteluun.
    Nyt tehdään agilityssä sekä tokossa niin, että Nalle on hallissa vain oman suorituksensa ajan ja sitten heti autoon odottamaan (onni on paksukarvainen koira, jota voi pitää autossa). Näin Nallen into säilyy, eikä sitä tarvitse kieltää häkissä meuhkaamisesta (Nalle kun ei aina odota hiljaa tai vaihtoehtonan on, että se on hiljaa, mutta treenatessakin on laama-vaihde päällä).
    Agilityssä myös tehdään ehkä enemmän niin, että jos joku pätkä onnistuu, sitä ei oteta toista kertaa. Ja jos joku pätkä onnistuu, mutta kouluttajalla olisi jotain parannusehdotuksia, käyn sen läpi ilman koiraa, mutta ei hinkata sitä Nallen kanssa.
  • Namimuna palkkana
    Nallella oli aikaisemminkin yksi namimuna, mutta se ei ollut sille mikään superjuttu. Nyt tämän toisen namimunan kohdalla sain esiteltyä lelun Nallelle paremmin, joten se on ihan innoissaan siitä. Namin saatuaan lähtee vielä yleensä heittelemään lelun tyhjää puoliskoa.
    Namimuna on helppo nähdä, joten sitä käyttäessä ei ole pelkoa, että Nalle oppisi kisoissa etsimään turhaan palkkaa. Sen voi heittää (itse tai kouluttaja) tai sen voi viedä valmiiksi tiettyyn paikkaan. Nalle oppii irtoamaan, kun palkka ei tule aina suoraan minulta.
  • Ahneeksi opettaminen
    Mia Skogsterin seuraamisklinikan jälkeen aloin tekemään Nallen kanssa samoja harjoituksia, mitä klinikalla tehtiin pienten pentujen kanssa. Eli opetan sitä ahneemmaksi kuin se on. Kun herkku heitetään maahan, se pitää napata tosi nopeasti tai minä otan sen. Herkun arvo kasvaa koiran silmissä, kun sitä ei joka kerta työnnetä suoraan kuonoon ja näin se saa syyn tavoitella herkkua vielä enemmän.
    Ahneeksi opettamisen sivussa Nallea on opetettu myös vähän röyhkeämmäksi. Nallehan on luonteeltaan erittäin korrekti koira, joka ei ikinä tee mitään ihmistä vastaan. Niinpä sille on pitänyt opettaa, että jos toinen hetsaa ja toinen pitää kiinni, niin sen kiinni pitäjän käsiä vasten saa antaa painetta. Aiemminhan Nalle istu tönötti flegmaattisena paikallaan, jos joku vähänkin piti sitä kiinni. Nalle on muuten niin hyvin kuulolla, että sen voi antaa olla vähän röyhkeä ja sikaillakin välillä, koska ne kasvattavat sen intoa.
  • Juokse minut kiinni harjoitukset
    Keväällä saatiin Löytynojan Hannan agilitykoulutuksessa vinkki vauhdin lisäämiseen. Siinä Nalle jätetään paikalleen, mennään itse vähän matkan päähän, huikataan Nalle liikkeelle ja lähdetään itse juoksemaan karkuun. Kun Nalle saa minut kiinni, annan sille herkun vauhdissa. Tärkeää on jatkaa juoksua vielä viisi askelta sen jälkeen, kun Nalle on syönyt herkun. Vaihtelevasti lopetetaan tähän tai jatketaan juoksua ja annetaan uusi herkku, kun Nalle saa minut kiinni.
    Agilityradalla Nalle on oppinut, että minut kannattaa juosta aina kiinni täysiä. Sehän harjoituksen tarkoitus alunperin olikin. Sivutuotteena huomasin, että tätä voi käyttää tokokokeessa nostattamaan Nallea. Jätän sen kehässä istumaan, kun siirrytään seuraavaan liikkeeseen ja sitten käsken sen tulemaan luokse. Nalle tulee täysiä ja into kasvaa siinä matkalla.
  • Kivat ja asiantuntevat treenikaverit ja kouluttajat
    Varsinkin tokossa treenikavereiden osuus korostuu, kun meillä ei yleensä ole varsinaista kouluttajaa. Nykyiset treenikaverit ovat hyvin hoksanneet Nallen tavat ja erikoisuudet ja ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä, jotka sopii meille ja joista on oikeasti hyötyä.
    Agilitypuolella kouluttajilla on ollut uskoa siihen, että kyllä Nallessakin on vauhtia, kunhan se saadaan kaivettua esiin. Vanhassa seurassa useimmilla kouluttajilla oli asenne, että se nyt vaan on noin hidas, joten vauhtiin ei juurikaan kiinnitetty mitään huomiota. Eipä se siinä sitten itsekseenkään parantunut. Kiitos kuitenkin kuuluu vanhankin seuran muutamalle kouluttajalle, jotka uskoivat Nalleen. Nykyisessä seurassa ollaan päästy osallistumaan paljon ulkopuolisten kouluttajien koulutuksiin, joista ollaan saatu paljon hyviä treenivinkkejä.
    Nalle imee paljon vaikutteita minusta ja minun mielentiloista. Niinpä kun minusta on mukava mennä treeneihin, niin Nalle on yleensä samaa mieltä. Ja tähän eniten vaikuttava tekijä on treenikaverit ja ilmapiiri, mikä minusta on tällä hetkellä ensiluokkainen sekä agin että tokon puolella.
  • Kateuskortti
    Vaikka Nalle ei kotioloissa ole ihmisistä kovinkaan mustasukkainen, treeneissä asianlaita on ihan toinen. Kun käyn yksikseni hallilla treenaamassa teen yleensä niin, että treenaan ensin Hukan kanssa niin, että Nalle joutuu katselemaan radan laidalta. Siitä kun käy Nallen hakemassa radalle, niin vauhti on aivan eri luokkaa kuin yleensä.
     
    Siinä nyt muutamia huomioita, joita itse olen tässä pohdiskellut.

Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt