Sehän on kuin eri koira...

Tuo otsikon lausahdus on kuultu viime aikoina Nallen kohdalla monen monta kertaa. Aiemmin hitaasti, mutta varmasti suorittavasta koirasta on treeneissä tullut nopea ja jopa villi. Hyvä vire säilyy pidempään kuin ennen, eikä sammu heti kun tulee joku vaikea tehtävä. Itsekin mietin, että mitä tässä välissä on tapahtunut, mitä olen tehnyt oikein?

Periaatteessa mikään ei ole muuttunut, mutta toisaalta paljonkin muutoksia on tapahtunut.

• Lyhyet treenit

Vanhassa seurassa oli tapana, että kaikki koirat olivat koko tunnin treenin ajan hallilla. Tokossa treenattiin periaatteessa koko ajan, jos itse ei pitänyt taukoa. Nallen kohdalla tauko kentän laidalla ei riitä, koska se väsähtää siinä. Agilityssä taas mentiin vuorotellen, mutta yleensä oli aina kentän laidalla joku este, jota sai itsekseen harjoitella. Ja kuten tokossa, myös agilityssä Nalle kyllästyy odotteluun.

Nyt tehdään agilityssä sekä tokossa niin, että Nalle on hallissa vain oman suorituksensa ajan ja sitten heti autoon odottamaan (onni on paksukarvainen koira, jota voi pitää autossa). Näin Nallen into säilyy, eikä sitä tarvitse kieltää häkissä meuhkaamisesta (Nalle kun ei aina odota hiljaa tai vaihtoehtonan on, että se on hiljaa, mutta treenatessakin on laama-vaihde päällä).

Agilityssä myös tehdään ehkä enemmän niin, että jos joku pätkä onnistuu, sitä ei oteta toista kertaa. Ja jos joku pätkä onnistuu, mutta kouluttajalla olisi jotain parannusehdotuksia, käyn sen läpi ilman koiraa, mutta ei hinkata sitä Nallen kanssa.

• Namimuna palkkana

Nallella oli aikaisemminkin yksi namimuna, mutta se ei ollut sille mikään superjuttu. Nyt tämän toisen namimunan kohdalla sain esiteltyä lelun Nallelle paremmin, joten se on ihan innoissaan siitä. Namin saatuaan lähtee vielä yleensä heittelemään lelun tyhjää puoliskoa.

Namimuna on helppo nähdä, joten sitä käyttäessä ei ole pelkoa, että Nalle oppisi kisoissa etsimään turhaan palkkaa. Sen voi heittää (itse tai kouluttaja) tai sen voi viedä valmiiksi tiettyyn paikkaan. Nalle oppii irtoamaan, kun palkka ei tule aina suoraan minulta.

• Ahneeksi opettaminen

Mia Skogsterin seuraamisklinikan jälkeen aloin tekemään Nallen kanssa samoja harjoituksia, mitä klinikalla tehtiin pienten pentujen kanssa. Eli opetan sitä ahneemmaksi kuin se on. Kun herkku heitetään maahan, se pitää napata tosi nopeasti tai minä otan sen. Herkun arvo kasvaa koiran silmissä, kun sitä ei joka kerta työnnetä suoraan kuonoon ja näin se saa syyn tavoitella herkkua vielä enemmän.

Ahneeksi opettamisen sivussa Nallea on opetettu myös vähän röyhkeämmäksi. Nallehan on luonteeltaan erittäin korrekti koira, joka ei ikinä tee mitään ihmistä vastaan. Niinpä sille on pitänyt opettaa, että jos toinen hetsaa ja toinen pitää kiinni, niin sen kiinni pitäjän käsiä vasten saa antaa painetta. Aiemminhan Nalle istu tönötti flegmaattisena paikallaan, jos joku vähänkin piti sitä kiinni. Nalle on muuten niin hyvin kuulolla, että sen voi antaa olla vähän röyhkeä ja sikaillakin välillä, koska ne kasvattavat sen intoa.

• Juokse minut kiinni harjoitukset

Keväällä saatiin Löytynojan Hannan agilitykoulutuksessa vinkki vauhdin lisäämiseen. Siinä Nalle jätetään paikalleen, mennään itse vähän matkan päähän, huikataan Nalle liikkeelle ja lähdetään itse juoksemaan karkuun. Kun Nalle saa minut kiinni, annan sille herkun vauhdissa. Tärkeää on jatkaa juoksua vielä viisi askelta sen jälkeen, kun Nalle on syönyt herkun. Vaihtelevasti lopetetaan tähän tai jatketaan juoksua ja annetaan uusi herkku, kun Nalle saa minut kiinni.

Agilityradalla Nalle on oppinut, että minut kannattaa juosta aina kiinni täysiä. Sehän harjoituksen tarkoitus alunperin olikin. Sivutuotteena huomasin, että tätä voi käyttää tokokokeessa nostattamaan Nallea. Jätän sen kehässä istumaan, kun siirrytään seuraavaan liikkeeseen ja sitten käsken sen tulemaan luokse. Nalle tulee täysiä ja into kasvaa siinä matkalla.

• Kivat ja asiantuntevat treenikaverit ja kouluttajat

Varsinkin tokossa treenikavereiden osuus korostuu, kun meillä ei yleensä ole varsinaista kouluttajaa. Nykyiset treenikaverit ovat hyvin hoksanneet Nallen tavat ja erikoisuudet ja ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä, jotka sopii meille ja joista on oikeasti hyötyä.

Agilitypuolella kouluttajilla on ollut uskoa siihen, että kyllä Nallessakin on vauhtia, kunhan se saadaan kaivettua esiin. Vanhassa seurassa useimmilla kouluttajilla oli asenne, että se nyt vaan on noin hidas, joten vauhtiin ei juurikaan kiinnitetty mitään huomiota. Eipä se siinä sitten itsekseenkään parantunut. Kiitos kuitenkin kuuluu vanhankin seuran muutamalle kouluttajalle, jotka uskoivat Nalleen. Nykyisessä seurassa ollaan päästy osallistumaan paljon ulkopuolisten kouluttajien koulutuksiin, joista ollaan saatu paljon hyviä treenivinkkejä.

Nalle imee paljon vaikutteita minusta ja minun mielentiloista. Niinpä kun minusta on mukava mennä treeneihin, niin Nalle on yleensä samaa mieltä. Ja tähän eniten vaikuttava tekijä on treenikaverit ja ilmapiiri, mikä minusta on tällä hetkellä ensiluokkainen sekä agin että tokon puolella.

• Kateuskortti

Vaikka Nalle ei kotioloissa ole ihmisistä kovinkaan mustasukkainen, treeneissä asianlaita on ihan toinen. Kun käyn yksikseni hallilla treenaamassa teen yleensä niin, että treenaan ensin Hukan kanssa niin, että Nalle joutuu katselemaan radan laidalta. Siitä kun käy Nallen hakemassa radalle, niin vauhti on aivan eri luokkaa kuin yleensä.

 

Siinä nyt muutamia huomioita, joita itse olen tässä pohdiskellut.