Siirry pääsisältöön

Mölliagilityä

Hukan kanssa ei menty tänään rataa, joka olisi ollut tarjolla, vaan keskityttiin meidän ongelmakohtiin, joihin kyselin kouluttajalta vinkkejä.

Keinu
Keinu oli meidän ongelma numero yksi vielä vähän aikaa sitten. Hukka vaan ei halunnut mennä sitä, syytä siihen en tiedä. Ääniähän se ei pelkää, metsässä hyppii vaikka minkälaisilta kallioilta ja kotona kiiipeilee sohvan selkänojilla ja ikkunalaudoilla. Kerran treeneissä sitten tehtiin niin, että pidin vaan Hukkaa keinulla pannasta, enkä päästänyt sitä taaksepäin. Siinä hetken mietittyään Hukka totesi, että ei kai tässä muuta vaihtoehtoakaa ole kuin mennä se keinu. Nameja oli kylvin keinulle Hukan edetessä. No siinä sitten jämähdettiin semmoiseen kohtaan, että Hukka odotti, että ensimmäinen herkku on aina samassa kohdassa. Jos sitä yritti sentinkin siirtää kauemmas, Hukka sen huomasi ja jämähti paikalleen. Nyt löytyi siihenkin syy eli se, että laitoin herkkuja sitä mukaa kun Hukka kulki keinulla. Ne täytyykin laittaa kaikki valmiiksi, jolloin oma rintamasuunta voi olla menosuuntaan, eikä kehonkieli kerro koiralle, että älä tule keinulle samalla kun muuten käskee sitä tulemaan. Saatiin nyt hyviä toistoja.

Rengas
Toinen ongelma meillä on se, että ollaan vieläkin hyppyytetty Hukkaa medi rimoilla, ihan siitä syystä, että sitä ei vielä ole luustokuvattu. Ikinähän ei tiedä, mitä yllätyksiä niistä kuvista paljastuu, joten tämän suhteen ollaan edetty rauhallisesti. Kisakentille meille ei ole kiirus, vaikka virallinen kisaikä on ohitettu aikoja sitten. Pikku hiljaa olisi kuitenkin tarkoitus rimoja alkaa nostelemaan. Treenihallilla olevaa rengasta ei voi asteittain nostaa, joten kyselin vähän vinkkejä, että miten sitä alkaa opettamaan korkeampana. Kouluttaja sanoi, että se on koiralle vaikeampi kuin saman korkuinen normaali este, koska koira joutuu siinä vetämään itseään enemmän suppuun. Sen vuoksi kannattaa alkaa opettamaan hyppytekniikkaa yksittäisellä esteellä. Esteeseen laitetaan kaksi rimaa. Koira ihan esteen eteen, itse toiselle puolelle ja käsketään koira hyppäämään este paikaltaan. Sitten kun koira hyppää 65 senttisen esteen paikaltaan, sille voi alkaa opettamaan maksirengasta. Tätä täytyy alkaa itsekseen treenamaan.

Kepit
Kepit meillä on vielä hyvin vaiheessa. Tai no, Hukka on hyvin hoksannut, mitä niillä tehdään, mutta vauhti ei ole kaksinen. Hetsata sitä ei vielä voi, ettei se mene sekaisin. Kouluttaja sanoi, että vauhti tulee varmaan siinä vaiheessa, kun varmuus lisääntyy. Eli toistoja ja palkkaa vaan siihen.

Tähän kaikkeen menikin sitten meidän aika, joten Hukan kanssa kävin juoksemassa vähän rataa Nallen treenien jälkeen.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt