Siirry pääsisältöön

Löytynojan koulutus

Päästiin Nallen kanssa toistamiseen Löytynojan Hannan koulutukseen. Radassa ei montaa estettä ollut, mutta samoja esteitä mentiin moneen kertaan, joten vaikeuksia oli välillä muistaa, että minnes nyt pitikään lähteä. Tällä kertaa tehtiin kaksi 10 minuutin pätkää. 

Koira 1. esteen taa, itse 1-2 väliin. Lähetys -> 1-2, vastakäännös -> 3-6, sokkari -> 7-8, sokkari -> 9, niisto -> 19-14, valssi -> 15, sokkari -> 16-20, vastakäännös -> 21-23, takaakierto -> 24-29.

Mentiin taas pätkissä. Ekalla kierroksella päästiin kepeille asti (12). Toisella kierroksella jatkettiin siitä loppuun.

Ensin 1-5. Tätä pätkää otettiin useampaan kertaan. Vastakäännös onnistui hyvin, kunhan en ollut liian aikaisin tekemässä sitä. Eli alussa piti odottaa, että Nalle ehtii matkaan, jolloin vastakäännös onnistui hyvin. Jos olin sitä liian aikaisin tekemässä, Nalle jätti kolmosen hyppäämättä.

Sitten 5-11. Tässä ongelmaksi muodostui 9 este. Jos heitin Nallen vastakäännöksellä sille liian huolettomasti, se kiersi väärää kautta (vasemmalta Nallesta katsoen). Kokeiltiin tähän sitten niistoa, kun ehdin sen hyvin tekemään. Niistossa piti muistaa mennä tosi lähelle estettä ja laittaa jalat lähekkäin, jotta pääsee paremmin ponnistamaan itse matkaan. Niistolla tämäkin onnistui hyvin.

Keppejä otettiin pariin kertaan yksittäin. Superherkkuna oli tällä kertaa Dentastixiä. Pätkin sitä sopivan kokoisiin paloihin ja tein niin, että heitin sen keppien jälkeen maahan. Johan tuli vauhtia Nallen keppeihin. Otettiin muutamaan kertaan ja vauhti senkun parani. Taidetaan jättää kepit vähäksi aikaa pois radalta ja treenata vain näin yksittäin. Makupalan pitää olla niin iso ja lattiasta hyvin erottuva, että Nalle ei jää sitä etsimään. Näin se ei sitten jää kisoissa nuuskuttamaan maata.

Toisella kiekalla sitten jatkettiin kepeiltä eteenpäin. Otettiin 13-18. Ensin olin 14 myöhässä valssin kanssa, joten eihän se onnistunut. Tässä vaiheessa Nallella oli vauhtia sen verran, että vaikka mulla oli puolisen metriä etumatkaa, sain pistellä ihan täysilä, että ehdin valssin tekemään ajoissa. 15 ja 16 välissä sokkarissa ei ollut ongelmaa. A:n edessä sitten oli vissiin jonkun herkut levinny, kun Nallella veti nenä mennessään (samoin kuin muillakin koirilla samassa kohtaa). Tätäkin jankattiin useampaan kertaan ja onnistumisia saatiin.

Sitten otettiin 18-23. Tässä nyt ei mitään ihmeellistä ollut. Aika pitkälle sama kohta kuin alussa, joten tätä ei montaa kertaa otettu.

Lopuksi vielä 23-29. Vähän meinasi Nallen puhti loppua, mikä näkyi laiskana takaakiertona, mutta loppusuoralle saatiin hyvä vauhti päälle. Nalle oikein kiiti painopiste matalalla, kuten se tekee Hukan kanssa leikkiessä. Loppusuoran päässä oli namikippo ja kun sen kerran sen huomasi, niin pitihän se kokeilla jos pääsisi suoraan putkesta juoksemalla herkuille. Kun ei semmoista mahdollisuutta tarjottu, tyytyi Nalle suorittamaan radan oikeassa järjestyksessä.

Olihan taas mahtava koulutus. Juuri oikeanlaisia ohjeita saadaan (mm. omat varpaat, minne sojottavat). Aina jos tuli joku virhe, sai heti palautetta siitä, mistä virhe johtui ja päästiin korjaamaan se. Kouluttaja tuntuu myös olevan oikeasti kiinnostunut siitä, että koirakot kehittyvät, esim. tänään kysyi, että ollaanko jatkettu hänen viimeksi neuvomiaan palkkaamisharjoituksia. Hitaan koiran kanssa on myös joutunut tottumaan siihen, että kouluttajat, joilla on itsellä nopeat koirat, tyytyvät siihen, että no joo, se nyt vaan on tommonen hidas. Hannalla sen sijaan on uskoa siihen, mihin minullakin, että kyllä Nallessakin on vauhtia, kunhan se saadaan kaivettua esiin. Hanna myös ymmärtää Nallen mentaliteettia, viisas pääsee vähemmällä ja vertaa Nallea usein siihen, että jos itselllä on vaihtoehtona maata sohvalla, kun joku tuo Fazerin Sinisen siihen, niin odotatko sohvalla vai haetko sen itse?

Palkkaamisharjoituksiin saatiin taas lisäharjoitus. Nalle kun on fiksuna tyttönä huomannut, että kun se juoksee minut kiinni, se saa herkun ja that`s it. Nyt aletaan satunnaistamaan, että annan Nallelle herkun, kun se saa minut kiinni, mutta edelleen jatkan juoksemista ja joskus annankin vielä toisen herkun, kun se ottaa minut uudelleen kiinni, ja joskus kolmannen jne. Mutta satunnaisesti vaihdellen, jotta Nalle ei tiedä, montako herkkua on luvassa eli sen kannattaa aina ottaa minut uudelleen ja uudelleen kiinni.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt