Hukka aloitti näyttelyuransa vähän nurinkurisesti, ensin kävi rotukehässä ja sitten vasta pääsi mätsäreihin harjoittelemaan. Aiemminkin oli tarkoitus mennä, mutta kun ei yhtäkään mätsäriä sattunut sopivaan aikaan lähelle.
Nyt olikin mätsärit lähelle, sillä matkaa meillä oli vain noin kilometri. Mentiin Hukan kanssa hyvissä ajoin kävellen paikalle, joten kauaa ei tarvinnut ilmoittautumiseen jonotella. Sitten jouduttiin odottelemaan vajaa tunti kehien alkua. Hukka otti tämän ajan lungisti, makaili vaan paikallaan ja katseli ohikulkevia koiria. Yhtään kertaa se ei haukahtanut.
Hukka pääsi viidennessä parissa kehään. Parina meillä oli sheltti. Tässä mätsärissä kaikki pennut koosta riippumatta olivat samassa sarjassa. Hukka esiintyi hienosti. Juoksu sujui hyvin ja tuomarin antoi hyvin kopeloida. Tuomari sanoikin siinä kopeloidessaan, että tämähän ei huomaa mitään. Saatiin punainen nauha ja sitten piti odotella puolisentoista tuntia, että päästään punaisten kehään.
Punaisten kehässä oli parikymmentä koiraa, joten melko ahdasta oli pienessä kehässä. Onneksi Hukka on semmoinen putkiaivo, että pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Niinpä se keskittyi seisomiseen, joten vieressä olleet koirat eivät sitä kiinnostaneet. Tuomari valitsi Hukan jatkoon ja suurin osa koirista lähti tässä vaiheessa pois. Jatkoon päässeitä vielä juoksutettiin ympäri kehää. Meidän perässä oli cockerspanieli, jonka omistaja oikoi kulmissa, jotta pääsi kulkemaan koiransa kanssa ihan Hukan häntäkarvoissa kiinni. Niinpä Hukka ei oikein keskittynyt juoksemiseen, vaan se meni pomppimiseksi. Toki sitä saattoi alkaa jo väsyttääkin, kun oltiin jo kolmisen tuntia oltu paikalla. Hukka ei sitten sijoittunut, mutta hienosti se esiintyi, joten ei harmita yhtään. Ja toisaalta, palkintona oli taas pokaaleja ja inhoan ei-oikeista-kisoista saatuja palkintopokaaleja, joten enpä sellaista olisi edes hallunnutkaan (kun juuri olen saanut lahjoitettua Nallen vastaavat eteenpäin).
Kommentit
Lähetä kommentti