Siirry pääsisältöön

Hukka lammaspaimena

Pohjoisen vieraat, Mimmi ja Saffi, halusivat samalla reissulla käydä paimentamassa lampaita. Hukka lähti sitten vähän niinkuin seuraneidiksi, kun Nallea en viitsinyt ottaa (se on osoittautunut liian kiihkeäksi lampaille, enkä halua tätä kiihkoa kuitenkaan opettaa pois, jos joskus tuleekin tilaisuus käydä kokeilemassa poropaimennusta). Hukan suhteen ei ollut suuria odotuksia, koska ajattelin, että ei se nyt Nallea parempi ainakaan voi olla.

Ensin aitauksessa kävi Saffi, mutta lampaat eivät oikein lähteneet liikkumaan, joten otettiin Hukka vuoroon. Ensin Hukka ei edes hoksannut, että aitauksessa oli muitakin. Se vaan haisteli innoissaan uusia hajuja. Lampaat sitten tulivat lähemmäksi Hukkaa katsomaan, jolloin Hukkakin ne havaitsi. Se innostui heti niistä ja pyrki niiden perään haukku raikaen. Hetken aikaa kuljettiin lampaiden perässä niitä liikutellen niin, että Hukka oli narussa. Sitten otin paimensauvan ja Hukka päästettiin irti. Alkuun Hukka muutaman kerran hajotti lauman, mutta se johtui siitä, etten vielä hoksannut miten sitä sauvaa piti käyttää. Sitten kun sen hoksasi, Hukkakin sai hienosti pidettyä lauman kasassa. Sauvalla oli siis tarkoitus estää koiraa vaihtamasta suuntaa ja ohjata se aina sen lampaan taakse, joka oli lähimpänä aitaa, jotta lauma pysyisi kasassa. Hukka kyllä piti hienosti itse sopivaa välimatkaa lampaihin. Haukku sillä oli komea ja kouluttaja sanoikin, että se tulee jostain todella syvältä kurkusta.

Hukan osoitettua väsymisen merkkejä se pääsi huilaamaan ja corgit hommiin. Mimmi kävi isossakin aitauksessa, mutta siellä lampaat menivät aitauksen ahtaaseen nurkkaan ja päättivät lopettaa yhteistyön siltä päivältä. Kouluttaja kävi hakemassa oman koiransa, jotta lampaat saatiin nurkasta ja ne vaihdettiin toisiin, yhteistyöhaluisempiin lampaisiin.

Hukka pääsi sitten toistamiseen aitaukseen ja jatkettiin samalla tyylillä. Harjoiteltiin muutamia suunnan vaihtoja, jotka sujuivat. Sitten kokeilin Hukan pysäyttämistä, mikä kyllä onnistui, mutta vaikeaa se oli. Eihän me muuten olla pysähtymistä tehty kuin hihnassa ravista, joten vähän eri saada se pysähtymään irralla ollessa laukasta. Mutta onnistui kuitenkin. Hukka kesti hyvin paimensauvan käytön, mikä helpotti paimentamisen harjoittelua. Lopuksi se oli niin innoissaan, etten meinannut saada sitä aitauksesta pois. 

Kommentit

  1. Voi kakarakoiraa, niin hauska tuo alku kun se ei hoksannut lampaita :D Kaikessa rauhassa nuuskutteli ja yhtäkkiä, what, onko täällä muitaki?! :)

    VastaaPoista
  2. Hukka kerkis alkuun jo innostua, että "tänään onkin luvassa lampaan kakan haistelua". :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt