Siirry pääsisältöön

Möllitreenit vol. 17

Tänään oli vuorossa tiettävästi ensimmäistä kertaa 2. luokan hyppyrata, siis ihan virallisista kilpailuista. Kauhistuttavaltahan tuo tietokoneen näytöltä näytti, kun reunassa komeili "2 lk". Rata näytti suunnilleen tältä:


Koira 1. esteen taakse, itse 1-2 väliin, lähetys, 1, 2, persjättö, 3, 4, 5, persjättö, 6, 7, 8, valssi, 9, persjättö, 10, valssi, 11, 12, 13, 14, valssi, 15, 16, 17, 18.

Mentiin eka kerran koko rata. Tein 10-11 takaakierrolla ja 12 takaaleikkauksella. Ekalla kerralla meni ihan ok. Kepit meni taas ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että maassa oli jotain, mikä haisi Nallen mielestä todella mielenkiintoiselta. Muuten siis 2- luokan rata ilman ratavirheitä :) (aikavirheitä ois hyvinkin voinut tulla...). Eli tosi hyvin meni taas.

Mentiin rata toiseen kertaan ja tarkoituksena oli yrittää saada Nalleen vaan lisää vauhtia. No, tulos oli se, että mikään ei enää oikein onnistun. Harjoiteltiin sitten erikseen esteitä 10-12. Takaakierto ei meinannu lähteä toimimaan, Nalle aina pysähty vaikka kesken hypyn, kun huomas, että mää oon siirtymässä jonnekin. Kokeiltiin tähän erilaisia lähestymistapoja, ohjasin vuorotellen molemmilla käsillä, mutta ei onnistunut. Vaihdoin sitten suunnitelmaa niin, että 10-11 väliin valssi, niin johan lähti homma toimimaan. Tuttu ja turvallinen valssi. Pitäisi ehkä opetella jotain muutakin...

Hetken tauon jälkeen päästiin radalle vielä kolmannen kerran. Viimeinen kerta oli kaikista kolmesta paras. Nalle irtosi hyvin ja vauhtiakin oli jonkun verran, tietty enemmän voisi aina olla. Mutta hyvillä mielin taas, ensimmäinen kerta tiettävästi, kun 2-luokan rataa mentiin.

Sittenpä pikainen syväanalyysi tästä kerrasta. Hyvää oli tietysti se, että selvittiin ilman suurempia ongelmia noin vaikealta kuulostavalta radalta. Kepit meni taas ihan hyvin, niihin vaan vielä lisää varmuutta ja sitä myötä vauhtia. Takaaleikkausta lukuunottamatta ohjauskuviotkin toimi ihan hyvin, eikä ohjaaja sählännyt mitenkään kovin pahasta. Nalle myös odotti tällä kertaa alussa paremmin kuin viime kerralla, onhan sitä männä viikolla vähän reenattukin...

Parannettavista asioista päällimäisenä mieleen tulee takaaleikkaus. Ja lisää vauhtia pitäis saada. Pitääpä ensi viikolla ottaa naksutin mukaan, jos se innostais Nallea vähän.

Mutta on tämä agility sitten mukavaa!

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt